Olenko ainoa, jonka mielestä on vähän hullua tienata lisää peliaikaa liikkumalla?

Henkilön joka ei ole harrastanut mitään liikuntaa pitkiin aikoihin pitää ensin tottua liikkumaan, kunto voi olla aluksi heikko, tähän menee aikaa. Sitten kun kunto ja taidot nousee, niin liikunta on tottakai ilo.

Jos lapselle ulkoilu on itsestäänselvä iloa tuottava asia, hän menee mielellään ulos. Jos se ei ole sitä, häntä joudutaan houkuttelemaan.

Eihän se liikunnan iloa poista ettei pääse pelaamaan ennen kuin on liikuttu ja ulkoiltu riittävästi.

Kaikki eivät ole sillä tavalla luonnostaan liikkuvia. Joitakin tarvii siihen patistaa. Itse kuulun näihin, jo lapsena olisin mieluummin viettänyt aikani sisällä nenä kiinni kirjassa kuin ulkona riehumassa.

Ei meillä lapset ilman palkkiota lähde esim. kävelylle tai pyöräilemään. Luistelureissustakin joutuu vähintään tarjoamaan pillimehun. Yleensä tunnin ulkoilusta saa tunnin peliaikaa. Ainoa minne lähtevät aina ilman mitään houkuttimia on uimahalli (tai kesällä uimaranta). Minä itse en viitsi lähteä sinne kuin pari kertaa kuussa, inhoan kloorin hajua ja uiminen on kivaa, mutta pesutilat on ankeat.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä lapset ilman palkkiota lähde esim. kävelylle tai pyöräilemään. Luistelureissustakin joutuu vähintään tarjoamaan pillimehun. Yleensä tunnin ulkoilusta saa tunnin peliaikaa. Ainoa minne lähtevät aina ilman mitään houkuttimia on uimahalli (tai kesällä uimaranta). Minä itse en viitsi lähteä sinne kuin pari kertaa kuussa, inhoan kloorin hajua ja uiminen on kivaa, mutta pesutilat on ankeat.

Unohdin mainita, että lasten iät 6 ja 10 v. Ja nuorin on 2, mutta hän lähtee mielellään ulos ja kaikkialle eikä pelaa vielä mitään.

Minusta se on hullua että peliaika kytketään liikkumiseen, mutta ei se, että jos ne kaksi koplataan yhteen, että siinä koplaamisessa jotain haittaa olisi. Mä yhdistäisin mieluummin taloustyöt ja peliajan, niin ei tarttis niitä itse tehdä. Mutta eihän se näin pienten lasten kanssa onnistu.

Meillä peliaika on kytkettynä kotitöihin. Toimii. Suosittelen! Ulos onneksi menevät muutenkin ilman houkuttimia.

Jotkut ovat vastaavasti niin outoja, että palkitsevat lapsiaan lukemisesta. Vaivaisesta 10 min lukemisesta per päivä saa rastin listaan ja riittävän monesta rasitusta palkinnon. Koska Me olemme hyviä vanhempia, lapsemme lukevat huvikseen pitkiä aikoja ilman palkintoja. Lukeminen hän on iloa tuottava asia, joka kuuluu normaaliin elämään.

En tiedä yhtään perhettä, jossa olisi käytössä pelaamisen tienaaminen liikkumalla. Sen sijaan mun tuttavapiirissä, meilläkin, käytetään asiassa maalaisjärkeä tyyliin "Nyt ootte pelanneet niin pitkään, että täytyy sammuttaa pelivehkeet ja mennä välillä ulos".

Sinänsä ei minusta pelaamisen tienaaminen liikunnalla ole mikään hirveän huonokaan ajatus näin äkkiseltään.

Meillä on koira, jonka ulkoilutuksesta on aina riitaa. Kun koira hankittiin, lapset kirjoittivat nimen alle "sopimukseen", jonka mukaan molemmat lapset ulkoilevat koiran kanssa kerran päivässä. Minä (äiti) lupasin hoitaa muut lenkit. Kaksi vuotta koiran tulon jälkeen tilanne on se, että koiran lenkityksestä on aina riitaa. Kun poika tulee koulusta, hän lyhyinä koulupäivinä vie oma-aloitteisesti koiran ulos (jos ei sada). Pidempinä koulupäivinä on kiukkuinen ja kun minä palaan töistä klo 16.45, koira on vielä lenkittämättä. Nuorempi lapsi ei voi vielä viedä koiraa yksin ulos, mutta lähtisi kyllä veljensä kaverina lenkille. En ole tähän koiraongelmaab keksinyt muuta kuin palkitsemisen vs. pelietujen menetyksen. Mutta sinä varmaan tiedät paremmat keinot?!

Miksi pelaaminen on jälleen se harraste, jota rajoitetaan ja mihin täytyy erikseen tienata oikeus? Ei tämmöistä tehdä lukemisen tai ulkoilun kanssa.

Periaatteen tasolla juuh, mutta jos lapsi tai nuori ei itse ohjaudu ulos ja liikkumaan, olisi hänet hyvä sinne houkutella edes jollain keinolla. Se madaltaa kynnystä liikkumiseen aikuisiällä kun se oma terveys sitten vihdoin alkaakin kiinnostaa ja lapsena opitut liikuntataidot vaikuttavat vielä aikuisiällä liikkumiskykyjen ylläpitoon ja hallintaan.

Eli lapset liikkeelle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelaaminen on jälleen se harraste, jota rajoitetaan ja mihin täytyy erikseen tienata oikeus? Ei tämmöistä tehdä lukemisen tai ulkoilun kanssa.

Lauta- tai pallopelien pelaamista ei rajoiteta, ruudun tuijottamista kyllä. Ylipäätään epäsosiaalista, huonossa huoneilmassa paikallaan istumista pitkiä aikoja kerrallaan tulisi välttää, oli kyse sitten lukemisesta, töllön edessä kökkimisestä tai virkkaamisesta. Istuminen lyhentää elinikää merkittävästi, vihjailevat tuoreet australialaistutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira, jonka ulkoilutuksesta on aina riitaa. Kun koira hankittiin, lapset kirjoittivat nimen alle "sopimukseen", jonka mukaan molemmat lapset ulkoilevat koiran kanssa kerran päivässä. Minä (äiti) lupasin hoitaa muut lenkit. Kaksi vuotta koiran tulon jälkeen tilanne on se, että koiran lenkityksestä on aina riitaa. Kun poika tulee koulusta, hän lyhyinä koulupäivinä vie oma-aloitteisesti koiran ulos (jos ei sada). Pidempinä koulupäivinä on kiukkuinen ja kun minä palaan töistä klo 16.45, koira on vielä lenkittämättä. Nuorempi lapsi ei voi vielä viedä koiraa yksin ulos, mutta lähtisi kyllä veljensä kaverina lenkille. En ole tähän koiraongelmaab keksinyt muuta kuin palkitsemisen vs. pelietujen menetyksen. Mutta sinä varmaan tiedät paremmat keinot?!

Minulla on sinulle ratkaisu: ymmärrä, että sinä olet aikuinen jonka vastuulla se koira on. Täysin. Eli sinä itse olet myös vastuussa myös niistä ulkoilutuksista. Jos sinä itse et halua hoitaa, etsi koiralle koti jossa aikuisrt ymmärtävät olla sysäämättä lenkkeilytysvastuuta lapsille.

Et ole. Tuolla tavalla liikunta nähdään pakollisena pahana ja viedään pois liikkumisen ilo. Tämän seurauksena liikunta loppuu, kun vanhemman määräysvalta päättyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira, jonka ulkoilutuksesta on aina riitaa. Kun koira hankittiin, lapset kirjoittivat nimen alle "sopimukseen", jonka mukaan molemmat lapset ulkoilevat koiran kanssa kerran päivässä. Minä (äiti) lupasin hoitaa muut lenkit. Kaksi vuotta koiran tulon jälkeen tilanne on se, että koiran lenkityksestä on aina riitaa. Kun poika tulee koulusta, hän lyhyinä koulupäivinä vie oma-aloitteisesti koiran ulos (jos ei sada). Pidempinä koulupäivinä on kiukkuinen ja kun minä palaan töistä klo 16.45, koira on vielä lenkittämättä. Nuorempi lapsi ei voi vielä viedä koiraa yksin ulos, mutta lähtisi kyllä veljensä kaverina lenkille. En ole tähän koiraongelmaab keksinyt muuta kuin palkitsemisen vs. pelietujen menetyksen. Mutta sinä varmaan tiedät paremmat keinot?!

Minulla on sinulle ratkaisu: ymmärrä, että sinä olet aikuinen jonka vastuulla se koira on. Täysin. Eli sinä itse olet myös vastuussa myös niistä ulkoilutuksista. Jos sinä itse et halua hoitaa, etsi koiralle koti jossa aikuisrt ymmärtävät olla sysäämättä lenkkeilytysvastuuta lapsille.

Näin juuri! Koira on aikuisen vastuulla ja lapset saavat olla lapsia, koiran lenkitys on heille täysin vapaaehtoista. Et voi kiristää lapsia tuollaisella asialla tai vaikkapa koiran menetuksellä. Sairasta.

Jokainen tykkää varmasti jostain liikuntalajista. Se voi olla megazone, uinti, uimahypyt, seinäkiipeily, jooga, tanssi, jääkiekko, futis, ratsastus, luistelu, keilaus, juoksu, koris, aerobic tai ihan mitä vaan. Vanhemman tehtävä on tutustuttaa lapsi eri lajeihin, jotta lapsi löytää liikunnan ilon. Eivät kaikki tykkää peruspyöräilystä tai koululiikunnasta.

Mun vanhemmat teki sen virheen, että 12-vuotiaana kun sanoin olevani kiinnostunut kamppailulajeista, he vain nauroivat. Lopetin silloisen harrastukseni ja seuraacan kerran aloin harrastaa liikuntaa 22-vuotiaana, kun tuli järkyttäviä niska- ja selkäongelmia. Onneksi kokeilin varmaan 10 uutta lajia ja löysin useammankin mieluisan. Nykyään liikun 5-6 kertaa viikossa ja kroppa pelaa taas. Rahaa palaa, mutta mikään ei ole arvokkaampaa kuin terve mieli ja kroppa, jotka saan harrastuksistani.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tykkää varmasti jostain liikuntalajista. Se voi olla megazone, uinti, uimahypyt, seinäkiipeily, jooga, tanssi, jääkiekko, futis, ratsastus, luistelu, keilaus, juoksu, koris, aerobic tai ihan mitä vaan. Vanhemman tehtävä on tutustuttaa lapsi eri lajeihin, jotta lapsi löytää liikunnan ilon. Eivät kaikki tykkää peruspyöräilystä tai koululiikunnasta.

Mun vanhemmat teki sen virheen, että 12-vuotiaana kun sanoin olevani kiinnostunut kamppailulajeista, he vain nauroivat. Lopetin silloisen harrastukseni ja seuraacan kerran aloin harrastaa liikuntaa 22-vuotiaana, kun tuli järkyttäviä niska- ja selkäongelmia. Onneksi kokeilin varmaan 10 uutta lajia ja löysin useammankin mieluisan. Nykyään liikun 5-6 kertaa viikossa ja kroppa pelaa taas. Rahaa palaa, mutta mikään ei ole arvokkaampaa kuin terve mieli ja kroppa, jotka saan harrastuksistani.

Montako kertaa viikossa olet valmis maksamaan lapsesi megazoneen?

Tottakai liikkua pitää, mutta pelaaminen on nykyaikaa ja vaikuttaa myös lapsen sosiaalisiin suhteisiin, että on perillä peleistä ja saanut edetä niissä samaan tahtiin kuin muut kaverit.

Itse en voi oikein paljoa enempää vaatia lasta enää liikkumaan, koska meillä lapsi pyöräille kouluun 3,5 km suuntaansa. Ja maato on aika mäkistä. Tuossa tulee jo aika paljon liikuntaa per päivä. Lisäksi lähimmät kaverit asuvat n km päässä mäen takana ja sinnekin menee joko potkiksella, kävellen tai pyörällä. Koko syyslukukauden polki kouluun ja talvella käveli ja kovimmilla pakkasilla meni bussilla ja pari kertaa kaverin kyydissä kouluun. 

Meillä ei ole autoa ja lähin kauppa/kirjasto jne. on n 2 kilometrin päässä parin mäen takana, joten jos haluaa ostaa/lainata jotain on sinnekin mentävä pyörällä. Kesäällä uimarantaan matkaa n 4,5 km. Kaikesta tulee siis lapselle liikuntaa. Näin keväällä/kesällä ovat muutenkin paljon ulkona. 

Arki-/hyötyliikunta pitäisiKIN nostaa arvoonsa. On oikeasti sääli kun aamuisin vanhemmat kuskaavat lapsensa koulun oven eteen autolla.