Ärsytys lenkin jälkeen

Yrität lenkkiä kerran viikossa?

Aina ei oo niin että  liikunta helpottais stressiä. Jos stressitaso korkee niin ei suositella 

kovaa liikuntaa joka entisestään nostaa kortisolitasoja..  Kokeile joogaa tms rauhallisempaa.

Minulla vähän samanlaista, usein kurja olo ulkoilun päätteeksi. Itselläni on taustalla vaihtelevantasoista masennusta. Vaikka kuinka yritän liikkua säännöllisesti, en ikinä ole huomannut liikunnan tuomaa hyvää oloa.

Monet sanoo liikunnasta vaikka mitä, ja juuri mikään niistä väittämistä ei ole omalla kohdallani toteutunut. Ei sekään ole sellainen 100 % varma resepti, joka toimisi kaikille samalla lailla. Jos olet stressaantunut jo muutenkin, voi tosiaan käydä niinkin että olo pahenee sellaisessa tilanteessa, jossa saat olla yksin omien ajatustesi kanssa. Kuten lenkillä. Minulle kävi näin yhdessä elämänvaiheessa jokapäiväisillä koiralenkeillä, ahdistus vaan kasvoi. Auttoi jonkin verran alkaa kuunnella musiikkia samalla. Ja sitten ei tuntunut enää niin pahalla lenkillä kun ei muutenkaan.

Liikunta = kärsimystä. Ei siitä voi mitenkään tulla hyvä olo. Sen sijaan kokeile suklaata.

Joo mulla samalla lailla, usein lenkillä tuun tosi vihaiseksi, esim tänäänkin oli paska päivä koulussa niin lenkillä (vieläpä rauhallisessa metsässä, linnun laulua) en tehnykää mitään muuta kun vaan kävin kaikki päivän tuskaiset keskustelut sana sanalta läpi ja loukkaannuin yhä enemmän siitä mitä mulle sanottiin ja tajusin entistä paremmin miten nolosti mä käyttäydyin yms. Tosin täytyy huomauttaa että usein mulla on koulussa ihan miellyttävää, vähintäänkin ok. Mutt siltikin lenkkeily saa mut ärtyneeksi.

Viime kesänä taas joka ikisen pyörälenkin jälkeen ois tehny mieli käydä jonku kurkkuun kiinni (ei nyt tosissaan, en oo aggressiivinen). Siis jotenkin se kuumuus ja auringonvalo saa mut vihaiseksi, ja jostain syystä mua myös suututtaa se että pyöräillessä en osaa hillitä nopeuttani, pakko mennä koko ajan täysillä, vaikka kuinka yrittäisin mennä hiljaa niin ei onnistu. Kuulostaa naurettavalta, mutt ku tuun kotiin niin vihaan itseäni kun en taaskaan osannu mennä hiljaa ja sen takii kaikki vaatteet on ihan hikisiä.

Ja sitt kaikki vastaantulevat ihmiset ärsyttää mua, joko en kato ketään silmiin tai sitt vaihtoehtoisesti katon kaikkia jotka mukamas kyylää mua ja sitt mulkasen niitä pahasti.

Ois ihanaa jos joku osais diagnosoida mikä mua vaivaa

Kirjoitat asiaa. Siksi en voi kuvitellakaan, että kävisin jonkun tuttavan kanssa iltalenkillä. Toinen vie ne loputkin voimat. Olo on lenkin jälkeen huono.

Helpottavaa kuulla, että muillakin on samoja fiiliksiä. Mä olen nyt voinut muutaman kuukauden vähän huonosti. Aiemmin kun oli parempi olo, lenkki yleensä vaan paransi oloa. Kuuntelen kyllä yleensä musaa lenkillä, mutta tuntuu silti, että lenkillä on liikaa aikaa ajatella ikäviä asioita. Ap.