Lue keskustelun säännöt.
mun lapsi ei osaa käyttäytyä
Buhuu.
20.04.2016 |
vaikka tietää ja on opetettu kauniit käytöstavat.
silti mössii ja on ylimielinen muille. nyt 10 vuotias eikä mene järkipuhe perille. kouluaineissa menee hyvin, mut käytöspuoli on ihan huonoa. joka päivä melkein puhuttelussa koulun jälkeen. en keksi miten tuota käytöstä voisi parantaa, tehdään yhdessä asioita ja saa huomiota ja rakkautta, mutta käytös on ja pysyy huonona. empatiakykyä löytyy, mutta ei kuitenkaan välitä siitä, että aiheuttaa käytöksellään toisille pahaa mieltä. jos jokin seura ei kiinnosta niin protestoi. ei aina voi valita kenen kanssa asioita tehdään, mutta ei halua ymmärtää asiaa. turhauttaa, kun keihytstä parempaan ei tapahdu....
onko hänestä kehittymässä erakko, joka aikuistuttuaan muuttaa metsän keskelle ylhäiseen yksinäisyyteen?
Kommentit (9)
sehän voi ihan olla luonteessakin piirre että ajattelemattomasti sanoo ja tekee asioita jotka heti kaduttaa eikä pysty ottaa niistä opiksi.
omalla siskolla on ainaki tämmöne aina ollu. hyvin hänet on kasvatettu ja hän on myöntänytkin olevansa tyly eikä ajattele mitä sanoo kun vasta jälkeenpäin. ja anteeksipyyntökin on jostain kumman syystä vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo peiliin on katseltu eikä löydy vastausta. meillä kohdellaan kotona toisia hyvin ja se on ihan perusasia elämässä, ihmettelenkin että miksi tuollaista. ei meidän muilla lapsilla ole tällaisia ongelmia. harmittavaa, kun tämä yksi ei opi käytöksen kultaisia sääntöjä. Tietenkään mikään ei ole täydellistä, mutta nämä ovat perusasioita, jotka pitäisi kyllä tuohon ikään mennessä sisäistää...nuoremmatkin sisarukset osaavat kohdella toisia kauniisti.
emme tunnista ketään lähipiirissä olevaa hänen käytöksestään, se tässä ihmetyttääkin. vaikea kohta ymmärtää tuota käytöstä, olen ollut todella allapäin tästä jo pitkään ja säälittää lapsi, kun se ei vaan näytä tajuavan/välittävän/oppivan....
Vierailija kirjoitti:
sehän voi ihan olla luonteessakin piirre että ajattelemattomasti sanoo ja tekee asioita jotka heti kaduttaa eikä pysty ottaa niistä opiksi.
omalla siskolla on ainaki tämmöne aina ollu. hyvin hänet on kasvatettu ja hän on myöntänytkin olevansa tyly eikä ajattele mitä sanoo kun vasta jälkeenpäin. ja anteeksipyyntökin on jostain kumman syystä vaikeaa
Aivan tätä se meilläkin on, mielestäni. Arvatkaapa kuinka olen itseäni syyllistänyt tästä käytöksestä, kun lapseni nolaa itsensä tuolla tavalla jatkuvasti (sanoo ettei mitään väliä) ja samalla myös minut äitinä, kun ainahan ensimmäisenä ajatellaan, että huonosti kasvatettu ja varmaan perheessä on vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
joo peiliin on katseltu eikä löydy vastausta. meillä kohdellaan kotona toisia hyvin ja se on ihan perusasia elämässä, ihmettelenkin että miksi tuollaista. ei meidän muilla lapsilla ole tällaisia ongelmia. harmittavaa, kun tämä yksi ei opi käytöksen kultaisia sääntöjä. Tietenkään mikään ei ole täydellistä, mutta nämä ovat perusasioita, jotka pitäisi kyllä tuohon ikään mennessä sisäistää...nuoremmatkin sisarukset osaavat kohdella toisia kauniisti.
emme tunnista ketään lähipiirissä olevaa hänen käytöksestään, se tässä ihmetyttääkin. vaikea kohta ymmärtää tuota käytöstä, olen ollut todella allapäin tästä jo pitkään ja säälittää lapsi, kun se ei vaan näytä tajuavan/välittävän/oppivan....
Mä uskon, että se ei välttämättä ole kasvatuksesta kiinni. Tiedän useita perheitä, joissa muut lapset ovat tosi kivoja ja fiksuja, ja yksi ihan eri puusta veistetty. Eli se saattaa olla ihan neurologista. Lapsesi ei todennäköisesti ole sosiaalisesti kovin taitava. Se mikä tuossa on ikävää on se, että se alkaa ennen pitkää näkyä myös kaverisuhteissa.
Osa nuorista on tuollaisia "taiteilijasieluja". Kuvittelevat että koko maailma on heitä vastaan, vaikka tosiasiassa ongelmana on se, että eivät osaa tulla toisten kanssa toimeen. Onhan näitä aikuisissakin.
Uskon, että jossain määrin asioihin voidaan vaikuttaa kasvatuksella, mutta geenit ratkaisevat.
🇺🇦🇮🇱
Jotkut vaan on hitaampia oppimaan ihmisten tavoille. Pääasia näyttää hänelle tosiaan mallia hyvästä käytöksestä ja kohdella häntä nätisti. Vanhemmiten oppii - tai sitten ei. Ei vanhemmatkaan kaikkeen pysty vaikuttamaan.
Venäläistä rulettia, lastenteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kovasti persoonallisemmalta lapselta, että et osaa käsitellä lastasi. kokeilemassa uusia tapoja lastasi kohtaan, jos sitten auttaisi :)
niinpä, hän tuntuu turhautuvan nopeasti, jos ei ole mielekästä tekemistä ja heittää helposti hanskat tiskiin. sitten kun asia miellyttää, tekee hyvin ja taitavasti.
en tiedä, paljon on työtä tehty tämän lapsen kanssa, mutta luulen että kohta tarvii jotain ammattiapua. jotenkin vaan kynnys siihen on suuri, en tarvitse ainakaan yhtään syyllistävää asennetta tähän lisää. yksi puhelinkeskusteluapu on saatu, ja lopputulema oli se, että "tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus niin sitten saatte jonkun käymään teillä ja tarkkailemaan perheenne arkea." en koe tuollaista apua tarpeelliseksi tässä kohtaa, mutta muuta ei ollut tarjolla. jotenkin lannistavaa sekin, että ollaan tässä nyt yritetty pärjäillä omin neuvoin ja opettaja kehottaa menemään neuvolan kautta saamaan apua. mutta ei tuo lastensuojeluilmoitus oikein houkuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolasta saatte juuri teidän laiselle perheelle tarkoitettua apua! Soita sinne ja menkää te vanhemmat ensin ilman lasta keskustelemaan ja kertomaan tilanteestanne.
Lapsella saattaa olla tarkkaavaisuushäiriö. Joillain lapsilla se näyttäytyy juuri tuollaisena mitä kuvasit.
🇺🇦🇮🇱
Kauniit käytöstavat opitaan esimerkillä, millainen itse olet? Ollaanko lapselle kohteliaita?
Lapset on usein peilejä, jos et tunnista itseäsi lapsestasi niin mieti ketä hän peilaa käytöksellään, kaveriaan, isäänsä, opettajia....?
Esiteini-ikä on ovella ja lapsen käytös voi johtua myös siitä, se ei silti tee asiasta hyväksyttävää.
Itse olin kamala teini, en kunnioittanut ketään..johtui kaiketi siitä ettei minua kunnioitettu.