Sain juuri epilepsiadiagnoosin

Ei maailma siihen kaadu missään nimessä. Epilepsian lääkehoito on hyvällä mallilla ja hyvällä tasapainossa olevalla lääkehoidolla olet hyvällä tuurilla oireeton. Kannattaa huolehtia itsestäsi ja huolehtia lääkkeen ottamisesta.

Miten sait diagnoosin? Oliko kouristuksiq edeltävästi? Minkä ikäinen olet?

Jatkan vielä.. Alkuun diagnoosin saamisen jälkeen tosiaan voi tuntua, että maailma kaatuu, näin yleensä tapahtuu minkätahansa pitkäaikaissairauden diagnosoinnin jälkeen. Anna itsellesi aikaa hyväksyä asia, että sairaus on nyt osa sinua, mutta älä anna sairauden tulla elämäsi keskipisteeksi, muutakin pitää olla. Anna itsellesi myös aikaa käsitellä asiaa.

Hei, Ja kiitos vastauksestasi. Tosiaan vain yksi tajuttomuuskohtaus noin kolme kuukautta sitten, mutta tutkimuksissa selvisi että jotain häikkää aivojen sähkökäyrissä on joten tänään lätkäisivät diagnoosin. Ihmettelen että diagnoosi tuli jo nyt, eikä vasta toisen tajuttomuuskohtauksen jälkeen niinkuin on yleensä tapana? Olin tuudittautunut siihen että kunhan ei toista kohtausta tule, kaikki on hyvin. Siksi tämä varmasti näin hirveältä vääryydeltä tuntuukin. Olen 25.

Itse olen ollut kohtaukseton melkein pari vuotta, heti kun sain lääkityksen. Joskus tosi harvoin on niitä kohtausta edeltäviä näköhäiriöjuttuja tullut (hankala selittää, vain epileptikot tajuaa) mutta niistäkin selvitty. Alkoholia käytän ihan normaalin ihmisen tavoin.

M22

Tervetuloa joukkoon. Älä murehdi liikoja. Lääkkeet ovat hyviä ja moni pärjää lääkkeillä ilman kohtauksia.

Lääkkeiden aloittaminen saattaa olla tympeää ja ainakin itse olin väsynyt ja jotenkin flegmaattinen mutta parissa kuukaudessa olin sama vanha itseni. Tympeäähän mitään lääkkeitä on syödä mutta näillä pitää mennä. Ajokortin menettäminen teki elämästä hankalaa ja sukeltamaan en enään pääse mutta näiden kanssa voi kyllä elää.

Omilla lääkkeilläni (tegretol) annosta nostettiin pikkuhiljaa kunnes lopullinen taso saavutettiin ja ne viikot jolloin ilta- ja aamulääkkeen annosmäärä oli eri olivat tympeitä. Kun lopullinen annoskoko saavutettiin niin alkoi sujua ihan hyvin.

Tsemppiä!

Mä sain kans diagnoosin muutama vuosi sitten. En ole saanut tajuttomuuskohtausta lääkityksen aloittamisen jälkeen. Itse otin diagnoosin aikoinaan hyvin rauhallisesti, enkä halunnut puhua psykiatrin kanssa, kun minulle sellaista tilaisuutta tarjottiin. Nyt kadun sitä, sillä masennuin diagnoosista myöhemmin, olin aluksi kai sokissa tai jotain. Masennus on aiheuttanut mussa vähän häiriökäyttäytymistä. Jos sulle tarjotaan tilaisuutta puhua jonkun kanssa, niin puhu ihmeessä. Ei tämä sairaus ole kuitenkaan onneksi kovin paljon elämää rajoittanut.