Lue keskustelun säännöt.
Tutkija: Hippaleikissä jatkuvasti joku suostutellaan hipaksi tai joku saa aina huonoimmat lelut
18.04.2016 |
Koulumaailmassa huomasin, että joillakin oppilailla oli paljon valtaa suhteessa luokkatovereihinsa. Kyse oli hyvin pienistä ja huomaamattomista vallan teoista ja eleistä, jotka määrittivät oppilaiden kaverisuhteita.
Nuorena opettajana oivalsin, että tässä on sellainen paikka, jota en oikein ymmärrä. Kiusaamiseen liittyvät teoriat ja tutkimukset eivät pystyneet vastaamaan siihen, mitä oppilaiden välillä tapahtui. Tutkijana minulla on mahdollisuus etsiä välineitä ymmärtää lasten kaverisuhteiden valtamekanismeja.
Mitä vallan mekanismit lasten välillä oikein tarkoittavat?
Lasten arjen tasolla kyse on suosittujen ja ei-suosittujen lasten välillä tapahtuvista teoista. Esimerkiksi hippaleikissä jatkuvasti joku suostutellaan hipaksi tai joku saa aina huonoimmat lelut. Ei-suosituilta lapsilta voidaan vaatia palveluksia tai heitä huijataan. He joutuvat usein suosittujen lasten keskinäisen valtapelin pelinappuloiksi.
Ei-suositut lapset ovat useimmiten sellaisia, jotka eivät täytä sosiaalisesti hyväksytyn tyttöyden tai poikuuden tunnusmerkkejä. ”Oikeanlaisen” tyttöyden ja poikuuden tavoittelu määrittää lasten toimintakulttuuria jo varhain. Liian poikamaisesti pukeutuva tyttö tai tunteensa näyttävä poika joutuu helpommin ei-suosittujen lokeroon.
http://www.oulunylioppilaslehti.fi/viikon-15-tutkijatapaaminen-lasten-k…
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee tämä myöhemmässäkin elämässä. Antaminen tai saaminen tuntuu kasautuvan usein samoille ihmisille. Siis että olet 90 % tilanteista antajan roolissa tai 90 % saajan roolissa. Välissä on ne ihmiset, joilta löytyy pyyteettömyyttä ja empatiaa, mutta kuitenkin myös realismia ja kykyä sanoa ei. Kaikkia ei haittaa olla aina antamassa, koska kokevat sen elämäntehtäväkseen.
Sekin on hienoa jos vihdoinkin uskalletaan tunnustaa, että lapset eivät ole mitään viattomia. Pienilläkin lapsilla on ennakkoluuloja ja hierarkioita. Jotkut yksilöt osaavat jopa manipuloida. Varmasti jokainen on nähnyt tai kuullut tilanteen, jossa lapsi arvostelee ääneen jotakin poikkeavalta näyttävää ohikulkijaa. Ja kyllä minä ainakin muistan, että päiväkodissa oli lasten kesken jako suosittuihin ja ei-suosittuihin lapsiin, vaikkei se mitenkään liittynyt mihinkään hormonien hyrräämiseen.
Kun kognitiivisista taidoista tulee tärkeitä, fyysisesti voimakkaat joutuvat mahdollisesti alakynteen. Eli pelkällä lihasmassalla ei enää pärjääkään. Muistan poikani koulukaverin, jota kaikki vähän pelkäsivät, hänen nyrkkejään ja riehumistaan, tahallaan päälle tulemistaan. Mutta myöhemmin, kun sanavalmius ja älyllinen pärjääminen nousivat kaverijoukossa hallitseviksi ominaisuudeksi, tuo nyrkkisankari ei enää löytänytkään paikkaansa johtajalaumassa. En sano, ettei noista itsevarmoista suosituista lapsista voisi kasvaa myös älykkäitä johtajia, mutta se ei ole ollenkaan varmaa.
Oman luokkani NS. hissukoista tuli kovapalkkaisia uramiehiä, niistä kovaäänisimmistä riehujista taas esim. roskakuskeja eli he pitäytyivät fyysisissä hommissa. Ihan ok toki, mutta mielenkiintoinen asia silti, mitkä ominaisuudet milloinkin rulettavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Kyllä he olivat. Johtajat, kiusaajat ja pahikset olivat aina niitä suositumpia. Jo ala-asteella mutta aivan eriloisesti sitten kun heistä tuli vastakkaisen sukupuolen ihailun kohde. En voinut ala-asteella mennä ikinä kaverisynttäreille, kun pahikset ja kiusaajat olivat aina kutsuttujen joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Eli suosittuna oleminen tarkoittanut läheskään aina reiluutta ja mukavuutta, vaan muiden pelkoa jäädä sellaisen ylenkatsomaksi. Eli johtajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Kyllä olivat. Jos kiusaajat olisivat olleet epäsuosittuja, olisi kiusaamisen kitkeminen ollut erittäin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Anteeksi, mutta missä sinun tietosi ovat koulumaailmasta....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitse jokin lauamaeläin, jonka laumassa kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mainitse jokin lauamaeläin, jonka laumassa kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Osuiko? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä muistan kouluajoistani sen, että hipaksi ei tarvinnut ketään suostutella. Ja näkyy sama olevan omien lasten kanssa. Pojan harrastuksessa on monesti hippaa alkulämmittelyksi ja lapset kisaa siitä kuka saa olla hippa.
On sinisilmäistä kuvitella, että elämä ja maailma olisivat tasa-arvoisia. Aina jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jos taustasi ei ole täysin salonkikelpoinen, joudut todennäköisesti vähäarvoisempaan ryhmään. Näin oli ainakin minun lapsuudessani. Parempien perheiden lapset, joiden salonkikelpoisuutta ei koskaan edes kyseenalaistettu, saivat aina ne paremmat lelut tai pelikortit ja ottivat itseoikeutetusti johtavan aseman lapsiryhmässä. Jos innokkaasti myötäilit näitä ja jos vielä satuit olemaan ulkomuodoltasi kuvaan sopiva, kohdallasi kävi armo, pääsit "kermaan". Mutta jos kyseenalaistit johtavien lasten aseman tai jonkin ominaisuuden, jouduit varmasti ulos joukosta. Jos vielä kävi niin, että pärjäsit paremmin koulussa kuin nuo johtoporukat, niin sehän oli melkein kuolemantuomio. Astuit kipeille liikavarpaille. Ja tätä kaikkea ruokki vielä vanhanaikaisen opettajan asenne. Herroja ja näiden lapsia piti pokkuroida, jotta oma asema olisi turvattu. Näin meillä kansakoulussa tapahtui. Oppikoulussa oli nuoret ja avarakatseiset opettajat, jotka eivät tukeneet tuota toimintaa. Harmi vain, että "poterot" oli jo valmiiksi kaivettu, joten touhu jatkui. Kun vaikkapa juhlia järjestettiin, niin aina samat olivat esillä ja keräsivät kiitokset. Tietty joukko oli aina vastuussa jälkien siivoamisesta, josta oli turha odottaa kiitosta. Joidenkin kohdalla tämä sama heikko asema jatkuu koko elämän läpi. Sodanjälkeinen kasvatus oli jo valmiiksi ennen koulua nujertanut lapsen itsetunnon ja litistänyt oman tahdon. Vaikka silmät jossain vaiheessa avautuivatkin, niin harvalla on ollut sisua ja voimia nousta alhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitse jokin lauamaeläin, jonka laumassa kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Osuiko? ;)
Ei osunut, mutta ihan tuota samaahan se oli jo 1960-luvulla, kun olin kansakoulussa. Ei mitään uutta siis.
Vierailija kirjoitti:
On sinisilmäistä kuvitella, että elämä ja maailma olisivat tasa-arvoisia. Aina jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jos taustasi ei ole täysin salonkikelpoinen, joudut todennäköisesti vähäarvoisempaan ryhmään. Näin oli ainakin minun lapsuudessani. Parempien perheiden lapset, joiden salonkikelpoisuutta ei koskaan edes kyseenalaistettu, saivat aina ne paremmat lelut tai pelikortit ja ottivat itseoikeutetusti johtavan aseman lapsiryhmässä. Jos innokkaasti myötäilit näitä ja jos vielä satuit olemaan ulkomuodoltasi kuvaan sopiva, kohdallasi kävi armo, pääsit "kermaan". Mutta jos kyseenalaistit johtavien lasten aseman tai jonkin ominaisuuden, jouduit varmasti ulos joukosta. Jos vielä kävi niin, että pärjäsit paremmin koulussa kuin nuo johtoporukat, niin sehän oli melkein kuolemantuomio. Astuit kipeille liikavarpaille. Ja tätä kaikkea ruokki vielä vanhanaikaisen opettajan asenne. Herroja ja näiden lapsia piti pokkuroida, jotta oma asema olisi turvattu. Näin meillä kansakoulussa tapahtui. Oppikoulussa oli nuoret ja avarakatseiset opettajat, jotka eivät tukeneet tuota toimintaa. Harmi vain, että "poterot" oli jo valmiiksi kaivettu, joten touhu jatkui. Kun vaikkapa juhlia järjestettiin, niin aina samat olivat esillä ja keräsivät kiitokset. Tietty joukko oli aina vastuussa jälkien siivoamisesta, josta oli turha odottaa kiitosta. Joidenkin kohdalla tämä sama heikko asema jatkuu koko elämän läpi. Sodanjälkeinen kasvatus oli jo valmiiksi ennen koulua nujertanut lapsen itsetunnon ja litistänyt oman tahdon. Vaikka silmät jossain vaiheessa avautuivatkin, niin harvalla on ollut sisua ja voimia nousta alhosta.
Tätä samaa tapahtui vielä 80-luvun peruskoulussa. Ja veikkaan että tapahtuu edelleen nykypäivänkin pienillä paikkakunnilla. Ei ehkä vaan niin näkyvästi kuin aiemmin. Kepuvaltaisessa maaseutupitäjässä on paras olla kepulainen tai ainakin pitää turpa visusti kiinni jos et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat.
He eivät olleet suosituimpia lapsia.
Anteeksi, mutta missä sinun tietosi ovat koulumaailmasta....?
Missä? No vaikka tässä: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514263590.pdf
Ihan samaa on tämän päivän aikuisilla. Luetaan KonMarin kirja ja tyhjennetään kämppä, kehuskellaan sillä, etttä nyt on tilaa ajatuksille. Todetaan kaverille, että kyllä tekisi sullekin hyvää vähän tyhjentää täällä. Ja seuraavassa hengenvedossa pyydetään lainaan jotain kausituotetta tyyliin mehumaija tai painepesuri miettimättä yhtää, olisiko kaverilla sille käyttöä juuri nyt. Ja loukkaannutaan verisesti, kun kaveri ei leiki mukana ja myönny lainaamaan tavaroitaan sille, joka juuri luopui omistaan saadakseen minimalistisen kodin.
Mutta päteekö tuo vielä myöhemmässä iässä?
Meistä monet muistavat ne luokkien pahikset ja johtajat ja kiusaajat. Toki on poikkeuksia, mutta ällistyttävän usein näillä varhain valtaa pitäneillä johtajilla ei ollutkaan sitä enää myöhemmin. Ne, joilla ei ollut ehkä parhaat aseet näihin primitiivisiin kamppailuihin, näyttivät kyntensä myöhemmin ja heistä tuli usein menestyneempiä aikuisia kuin niistä alakoulunpihan sankareista.
Näyttäisi siis siltä, että eri ominaisuudet ovat tärkeitä eri kehitysvaiheissa.