OLETKO IKINÄ VALVONNUT KOKO YÖTÄ NIIN ETTÄ OLET YRITTÄNYT NUKKUA MUTTA ET OLE SAANUT VAIN UNTA?

Kyllä valvoin viime kesänä ensin yhden yön kokonaan ja seuraavanakin yönä nukuin vain 4 tuntia. Alkoi jo hiukan ahdistamaan vaikkei vaatalista olekkaan mutta inhottavaa.

Todella monta kertaa. :/

KYLLÄ.

Oletko ikinä kokeillut kirjoittaa pienillä kirjaimilla?

Kun lääkäriltä pyysin unilääkettä ja antoihan se lopulta, mutta se sanoi, että mitä ae valvominen haittaakaan.

Siis jos haluaa itse valvoa, niin se ei ole niin kamalaa, mutta se on ihmeellisen tuskaisaa, jos yrittää nukkua ja uni vaan ei tule. Siinä todella tuskastuu pyöriessä ja puutuessa ja on ajatustensa vankina vielä, kun ei ole muuta virikettä.

Todella monesti olen yön valvonut tahtomattani. Kun lapset oli pieniä ja piti herätä jatkuvasti yölläkin, viimein ei enää osannut nukkua vaikka olisi voinut. Rankka oli. Ja nyt vaihdevuodet kun iskivät. Unet katosi samantien. Valvoin varmaan puolitoista vuotta suunnilleen kaikki yöt(10-15min uni jaksoja välillä)ennenkuin menin lääkäriin ja sain hormooninkorvaushoitoa. Sillä unet parani.  Nyt nukun taas hyvin, mutta vieläkin hirvittää, kun muistaa miten kauheata oli, kun ei saanut nukuttua, vaikka väsytti niin,että järki oli lähteä.

Voi kyllä, useasti. Kolmivuorotyö (sh ea-polilla) vei aikoinaan unirytmini bärssiilleen ja se kamala valvominen, kun pääsi iltavuorosta kotiutumaan joskus 23 pintaan ja työt rullasi päässä vielä pari tuntia. Ja aamulla kellon tiraus odotettavissa klo 5.50 että ehtii seiskaan töihin. Usein toistuvina tuollaiset vuorot vei unet välillä joko kokonaan tai se yö meni tuskaisen torkun/valveillaolon rajalla.

Sittemmin homma paheni niin, että olen joutunut turvautumaan nappuloihin taatakseni katkeamattoman unen ja edelleen saattaa tulla joko valvon-koko-yön-öitä tai heräilyä puolen tunnin-kahden tunnin välein. Sanomattakin selvää, että tämä vaikutti muiden vammojen ohella paljon siihen, että työkyvyttömyyseläkkeelle laittoivat.

Joo... Monesti käy niin, että uni ei jostain syystä tule ennen puoltayötä, ja sitten se valvominen alkaa ahdistaa kun tietää, että aamulla pitäisi herätä aikaisin. Lopulta sitä ei sitten saa unta siltä ahdistukselta. 

Lääkäreiden mielestä unettomuus ei ole sairaus.

Olen valvonut ja en ymmärrä tuota että lääkäri sanoo mitä se haittaa jos valvoo. Piti lähteä töihin valvotun yön jälkeen ja se oli inhottava kokemus. Työttömänä ei niin haittaa sitähän voi nukkua vaikka päivällä mutta työssäkäyvälle mahdotonta. Olisiko muuten bussikuskille tai rekkakuskille mahdollista lähteä töihin valvotun yön jälkeen?

Kyllä ja monet kerrat. Lapsesta asti olen moisesta unettomuudesta kärsinyt. Teini-iässä oli pahimmillaan. Harvoin nyt aikuisena. En koskaan mene nukkumaan ennen klo 24, vaikka olisi aamuvuoroon meno. Vapailla valvon tuonne klo 1-2 asti. Turha mennä nukkumaan, kun ei väsytä eikä uni todellakaan tule.

Lukemattomia kertoja.

Nukkumista ei pidä "yrittää".  Naapurit bilettivät aamukuuteen asti, nousin ylös ja lämmitin lihapiirakan.

Nukuttiin siis vasta aamulla.

Sama kun sanoisi:  sopeudu meteliin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja monet kerrat. Lapsesta asti olen moisesta unettomuudesta kärsinyt. Teini-iässä oli pahimmillaan. Harvoin nyt aikuisena. En koskaan mene nukkumaan ennen klo 24, vaikka olisi aamuvuoroon meno. Vapailla valvon tuonne klo 1-2 asti. Turha mennä nukkumaan, kun ei väsytä eikä uni todellakaan tule.

Täällä kohtalotoveri. Kesällä lapsena ja nuorena oli vaikeinta kun ulkona oli niin valoisaa.

Olen joskus valvonut tahattomasti koko yön ja sen jälkeen toisen yön. Siinä vaiheessa pelkäsin, etten enää ikinä saa unta. Fataalinen sporadinen insomnia on erittäin harvinainen mutta olemassa oleva sairaus.

Usein unettomuus oirehtii juuri noin, kumuloituvana. Yksi uneton yö johtaa toiseen, kolmanteen. Siellä täällä tulee öitä, joina voi nukkua esim. muutaman tunnin pinnallista unta jne.

Elintärkeää on silloin, että nukkuu aina, kun nukuttaa, vaikka aamupäivällä käy nukkumaan jos nukuttaa silloin. Ainoastaan sillä voi estää kroonisen unettomuussairauden. Unettomuus kroonistuu koko loppuelämän sairaudeksi, jos väkisin estää aivoja nukahtamasta, vaikka ne vaativat unta. Uni tapahtuu tietyillä kognitiivisilla, sähköisillä radastoilla, joille aivot siirtyvät nukahtaessa. Jos ihminen toistuvasti suistaa aivot tältä radastolta ja estää uniradaston aktivoitumisen, radasto häiriintyy pysyvästi eikä henkilö saa enää normaalia, syvälepoa antavaa unta, vaan rata on täynnä pikku häiriöitä ja uni pysyvästi pinnallista.

En tiedä, miten työssäkäyvän kannattaa tehdä, kun hänen on mahdotonta nukkua aina, kun nukuttaa.

Sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan ja kaikkien muiden oireiden lisäksi se vei myös yöunet. Olin ihan raato, väsymyksestä puolikuollut, töissä  itkin väsymystäni. Saatuani lääkityksen ja sairaslomaa, tilanne normalisoitui.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden mielestä unettomuus ei ole sairaus.

Ei varsinaisesti, mutta useissa tapauksissa se liittyy sairauden lieveilmiöihin, elimellisiin tai psyykkisiin. Itse valvon mania vaiheissa pitkiäkin aikoja koska en yksinkertaisesti voi olla tekemättä mitään. Mania vaiheessa oma ulkokuori ja koti kiiltää, sitten tulee pudotus ja loputon väsymys. Silloin nukutaan 14 tunnin yöunia ja torkutaan vielä päivät sohvalla, suihkuun meneminen on ylitsepääsemätöntä ja pesemättömät pyykit saa itkun partaalle.

Monissa fyysisissä sairauksissa on oireena myös unettomuus.

Monesti. Eilen siihen oli selkeä syy. Naapuri biletti ja huudatti musiikkia täysillä vielä puolenyön jälkeen. En saanut sitten sen takia unta ja verenpaine nousi ja ärsyttikin niin kamalasti. Ei auttanut seinän hakkaaminen (osa muista naapureista teki näin, itse vain tuskailin).

Juu,taas yhden yön

Kyllä, monesti. Vaikka useana iltana olen saattanut tuntea itseni todella uniseksi, mutta lopulta sänkyyn päästyä ei uni vaan millään tule silmään. Joskus taas työasiat tulevat väkisin mieleen ja niitä alkaa pohtia just siinä vaiheessa kun on mennyt nukkumaan ja ne sitten valvottavat lähes koko yön.