Narsistisen miehen lamaannuttama

Terapiassa olen käynyt kohta vuoden. Pikku hiljaa asiat edistyy, vaan raskasta on.

t:Narsistisen naisen lamaannuttama mies.

Hyvä luoja! Miksi ihmeessä olet ylipäätään jäänyt uhriksi tuohon tilanteeseen? Itsesäälin ja marttyyriyden takia?

Lopeta ja irrottaudu! Itse sinä mahdollistat narsistin narsismin jäämällä roikkumaan löysään hirteen.

Joo joo, välillä se narsisti on mukava ja saa sut taas "koukkuun", mutta etkö ole jo oppinut, että se on vain esittämistä ja väliaikaista?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä luoja! Miksi ihmeessä olet ylipäätään jäänyt uhriksi tuohon tilanteeseen? Itsesäälin ja marttyyriyden takia?

Lopeta ja irrottaudu! Itse sinä mahdollistat narsistin narsismin jäämällä roikkumaan löysään hirteen.

Joo joo, välillä se narsisti on mukava ja saa sut taas "koukkuun", mutta etkö ole jo oppinut, että se on vain esittämistä ja väliaikaista?

Uuu.. Meillä on oikein asiantuntija täällä. Käy kysymässä parisuhdeväkivallan uhreilta samoja kysymyksiä. Miksi otit turpaasi? Oma vika.

t:2

elämä voittaa kyllä

Vihasin narsistista isää koko lapsuuteni.

Nyt aikuisena olen enemmän vihainen uhriutuneelle äidilleni joka kerta toisensa jälkeen antoi anteeksi ja mahdollisti narsistin käytöksen. Välillä itkettiin itsesäälin kourissa ja valitettiin miten narsistimies on pilannut itsetunnon, ja parin päivän taas oltiin annettu anteeksi ja elämä jatkui. Sama kuvio toistui aina uudelleen ja uudelleen. Konflikteja ja riitoja seurasi aina äidin itsesäälivaihe, mutta koskaan hän ei halunnut tai osannut muuttaa tilannetta.

Aikuisen äiti-ihmisen olisi pitänyt ymmärtää pelastaa itsensä ja erityisesti lapsensa. Mä en ymmärrä miten kukaan voi jäädä siihen tilanteeseen? Henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Ja altistaa omat lapsensa sellaiseen elämään?

Uskooko ne uhrit oikeasti sen narsistin romanttisen esityksen ja unohtaa kaiken p*skan aina lepyttelyvaiheessa?

Kuulostaa ihan mun naispuoliselta työkaverilta. Töissä itkee miten mies on alkoholisoitunut narsku. Hän on uhri jolta kyttäävä, lytistävä mies on pilannut itsetunnon. "Mä en osaa mitään, musta ei oo mihinkään..."

Ja me työkaverit tsempataan häntä väsymykseen asti, kannustetaan aktiivisesti muuttamaan elämäänsä. Joskus ollaan jopa hommattu hänelle oma vuokrakämppä ja autettu muutenkin kaikessa, nyt ja luvattu myös tulevaisuudessa tehdä niin.

Mutta mitäpä tekee tämä "itsetunnoton uhri"? Jo seuraavalla viikolla elämä taas hymyilee ja mies on niin ihana ja parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Eli hukkaan on mennyt kaikki apu ja vaivannäkö jonka me työkaverit ollaan hänen hyväkseen saatu tehdä!

Sen uhrin pitää itse haluta muuttaa tilannettaan! Ei kenenkään aikuisen, oikeustoimikelpoisen itsetuntoa lytätä ilman että hän ikään kuin itse sen sallii. Eikä ketään voi väkisin yrittää pelastaa.

Lapset on tietysti asia erikseen, lapsi ei voi niin vapaasti valita asuinpaikkaansa tai vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä luoja! Miksi ihmeessä olet ylipäätään jäänyt uhriksi tuohon tilanteeseen? Itsesäälin ja marttyyriyden takia?

Lopeta ja irrottaudu! Itse sinä mahdollistat narsistin narsismin jäämällä roikkumaan löysään hirteen.

Joo joo, välillä se narsisti on mukava ja saa sut taas "koukkuun", mutta etkö ole jo oppinut, että se on vain esittämistä ja väliaikaista?

Uuu.. Meillä on oikein asiantuntija täällä. Käy kysymässä parisuhdeväkivallan uhreilta samoja kysymyksiä. Miksi otit turpaasi? Oma vika.

t:2

Eka kerta on hakkaajan vika, mutta toinen on jo ihan oma, jos ei tajua tehdä tarvittavia johtopäätöksiä.

Voikohan uhri olla itsekin tavallaan narsisti. Marttyyriuhriutujanarsisti, tai sitten vain hyvin hyvin yksinkertainen ja tyhmä.

Samaa mietin itsekin. Suhteemme kesti vain vuoden. Lähdin heti, kun käytti ensimmäisen kerran fyysistä väkivaltaa ja ymmärsin mistä oli kysymys. En ikinä itkenyt sen hirviön perään, enkä pitänyt yhteyttä.

Tuosta on nyt aikaa neljä vuotta! Tuota suhdetta pahempaa on ollut siitä asti kestänyt minuun ja lapseeni (ei hänen) kohdistunut vainoaminen. On ollut lähestymiskieltoja ja rikosilmoituksia, mutta oikeuden mukaan niille ei ole enää tarvetta, tai todisteita ei ole riittävästi. Mies on todella kiero ja ovelakin vainoamisessaan. Olen jopa yrittänyt myydä asuntomme muuttoa varten, jotta pääsisimme miehen tietämättömiin, mutta asunto ei mene kaupaksi.

En ennen uskonut, kuinka häiriintynyt ihminen voi olla. En myöskään ymmärtänyt, että tällaista voi sattua syyttömälle ihmiselle. Olen ollut pitkään terapiassa. Mielenterveyteni on koko ajan vaakalaudalla, mutta minä taistelen.

dfgfdgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä luoja! Miksi ihmeessä olet ylipäätään jäänyt uhriksi tuohon tilanteeseen? Itsesäälin ja marttyyriyden takia?

Lopeta ja irrottaudu! Itse sinä mahdollistat narsistin narsismin jäämällä roikkumaan löysään hirteen.

Joo joo, välillä se narsisti on mukava ja saa sut taas "koukkuun", mutta etkö ole jo oppinut, että se on vain esittämistä ja väliaikaista?

Uuu.. Meillä on oikein asiantuntija täällä. Käy kysymässä parisuhdeväkivallan uhreilta samoja kysymyksiä. Miksi otit turpaasi? Oma vika.

t:2

Eka kerta on hakkaajan vika, mutta toinen on jo ihan oma, jos ei tajua tehdä tarvittavia johtopäätöksiä.

Täsmälleen samaa mieltä!

Miksi ne uhrit jää siihen tilanteeseen ja kierre toistuu jatkuvasti? Uudelleen ja uudelleen?

Narsisti on väkivaltainen (henkinen/fyysinen), uhri märisee ja valittaa elämäänsä (olen lamaantunut, olen lytätty, olen uhri), narsisti lepyttelee, uhri on taas koukussa, narsisti on väkivaltainen (henkinen/fyysinen), uhri märisee ja valittaa elämäänsä, narsisti lepyttelee, uhri on taas koukussa, narsisti on väkivaltainen jnejnejne.

Vierailija kirjoitti:

Voikohan uhri olla itsekin tavallaan narsisti. Marttyyriuhriutujanarsisti, tai sitten vain hyvin hyvin yksinkertainen ja tyhmä.

Läheisriippuvainen tai ylitunnollinen tai -kiltti. Siinä myös hämärtyy oma kyky suhteuttaa asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Voikohan uhri olla itsekin tavallaan narsisti. Marttyyriuhriutujanarsisti, tai sitten vain hyvin hyvin yksinkertainen ja tyhmä.

Molemminpuolinen riippuvuussuhdehan tuossa on pakko olla kyseessä. Ei kukaan "normaali" jää tuollaiseen tilanteeseen.

Ehkä se uhrin rooli on tosiaan jotakin, minkä kautta tämä henkilö saa haluamaansa huomiota ja sääliä?

PELKO  on se mikä minut sai pysymään "suhteessa" vuosia. Ja sitä pelkoa ei voi tietää ellei itse ole kokenut jotain vastaavaa.  Ja kun on yhteisiä lapsia niin ei sitä niin vain lähdetä, kun tietää ettei koskaan pääse henkilöstä lopullisesti eroon. 

Pikkuhiljaa eteenpäin ollaan menossa, valoa näkyy jo hieman tunnellin päässä. Lasten vuoksi joudutaan olla tekemissä. Kiusaahan se  narssistihullueksä lapsiakin, mutta lastensuojelu yms ei siihen puutu, kun lapsilla on oikeus isäänsä. Oikeudessakin ollaan oltu, mutta narisisti osaa pyörittää valheilla tuomaritkin pikkusormen ympärille. Kuvottavaa toimintaa. Koko ajan ollaan löysässä hirressä. 

Täältä aina löytyy näitä "itse tunnistaisin narsistin sekunnissa", "uhrin vika" - tyyppejä, vaikka todellisuudessa narsistit on usein kaikkien hyvinä pitämiä tyyppejä, jotka ovat salaa väkivaltaisia vain kotona. Sinä joka parhaillaan syytät uhria tilanteestaan, saatat pian naureskella jonkun narsisti-tuttusi vitseille, eikä sulla ole aavistustakaan tuttusi todellisesta luonteesta :)

Ero on sen takia juuri niin hankala, että sillon tilanne räjähtää käsiin, vaikka uhri on jo valmiiksi heikoimmillaan. Jaksaisitko itse heikossa kunnossa alkaa taistelemaan? Usein tilanne ja narskun käytös yltyy silloin pahimmilleen, ero ei paranna, vaan pahentaa. Tosin yhtä paskaa se jääminen on, joten kannattaa silti aina erota. Siinä on edes se hyvä puoli, että silloin narsku ei pidä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

PELKO  on se mikä minut sai pysymään "suhteessa" vuosia. Ja sitä pelkoa ei voi tietää ellei itse ole kokenut jotain vastaavaa.  Ja kun on yhteisiä lapsia niin ei sitä niin vain lähdetä, kun tietää ettei koskaan pääse henkilöstä lopullisesti eroon. 

Pikkuhiljaa eteenpäin ollaan menossa, valoa näkyy jo hieman tunnellin päässä. Lasten vuoksi joudutaan olla tekemissä. Kiusaahan se  narssistihullueksä lapsiakin, mutta lastensuojelu yms ei siihen puutu, kun lapsilla on oikeus isäänsä. Oikeudessakin ollaan oltu, mutta narisisti osaa pyörittää valheilla tuomaritkin pikkusormen ympärille. Kuvottavaa toimintaa. Koko ajan ollaan löysässä hirressä. 

Otan osaa. Itse onneksi pelkäsin sen verran jo ennen lapsia, etten uskaltanut hankkia niitä. Ja sitten monien käänteiden kautta sain hajurakoa niin, että voimaannuin tekemään viimeisen siirron ja ilmoitin erosta. Eksä otti pari kuukautta sitten taas kerran yhteyttä monen vuoden jälkeen ja se herätti uudelleen pelon siitä, millaiseksi tilanne voi aktivoitua. Pelko on yleensä ottaen aika ahdistava ja lamauttava tunne ja sen lisäksi uhrin pää on ihan sekaisin ristiriitaisesta viestinnästä. 

Mulla ex-mies varma narsku. Teki kaiken narsku-oppikirjan mukaan ja kestin kauan. En kanssa uskaltanut erota kun oli jo tehnyt mulle vaikka mitä pahaa ja tuhonnut mm. opiskelu- ja työsuhteeni häiriköinnillä. Huokasin syvään, kun vihdoin löysi toisen naisen. Ei se silti mitään - alkoi sitten tehtailla vielä lasuja ja rikosilmoituksia. No ne käytävä kaikki läpi vielä. Noilla teoillaan sai mut totaalisesti irti tunnekoukusta häneen silti.

Alan vihdoin olla helpottunut kuitenkin, koska olen estänyt ehjin nahoin ja voin hyvin jo. Kiitos luotettavien ja sivusta seuranneiden muutaman ystävän.

Narskun uusi nainen nauroi minulle päin naamaa, kun kerroin millainen mies on oikeast ja tulee olemaan myös häntä kohtaan. Olen jo kuullut sivulliselta, että eristää häntä eli ei päätä minnekään työaikansa ulkopuolella. Onnea heille vaan!

Vierailija kirjoitti:

Ero on sen takia juuri niin hankala, että sillon tilanne räjähtää käsiin, vaikka uhri on jo valmiiksi heikoimmillaan. Jaksaisitko itse heikossa kunnossa alkaa taistelemaan? Usein tilanne ja narskun käytös yltyy silloin pahimmilleen, ero ei paranna, vaan pahentaa. Tosin yhtä paskaa se jääminen on, joten kannattaa silti aina erota. Siinä on edes se hyvä puoli, että silloin narsku ei pidä tilanteesta.

Se tilanne ei räjähdä käsiin yhdessä päivässä. Tilanne on eskaloitunut vuosien, vuosikymmenten aikana.

Ja miksi? Miksei uhrina itseään pitävä ole lähtenyt tilanteesta jo ensimmäisten merkkien jälkeen? Narsistille pitää laittaa rajat tai sitten katkaista välit lopullisesti. Kuvio on kuitenkin toistunut niin monta kertaa aiemmin, että ainoastaan aivoton reppana uhriutuu. Vaihtoehtoja on aina! Vaikka sitten turvakoti.

Suurin osa näistä narsistisen puolison kotiuhreista itse mahdollistaa narsistin toiminnan. He petaavat tilannetta, salailevat asioita, näyttelevät narsistin käsikirjoituksen mukaan. Miksi? Mä en ymmärrä. Totuus vapauttaa.

Parempi olla yksin kuin narsistin uhrina! Monet jäävät uhrin rooliin taloudellisten syiden vuoksi. Osa taas lasten vuoksi. Vaikka oikeasti asia on aivan päinvastoin: lapsille terveempää on kokonaan elää ilman narsistista vanhempaa kuin olla osana vanhempiensa sairasta parisuhdekuviota.

Pahinta on, kun aikuiset lapset eivät jostain syystä tajua, että toinen vanhempi on sairas päästään ja tämä sairas mustamaalaa toista järjestelmällisillä valheilla ja järjestää tälle vaikeuksia. Myöskään sossut eivät tajua, toisaalta, että joskus lapsen on todellakin parempi olla olematta tekemisissä sen persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa, koska se ei ole oikeaa välittämistä vaan tilanne, jossa lapsi on pelkkä pelinappula kostoon sille exälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on sen takia juuri niin hankala, että sillon tilanne räjähtää käsiin, vaikka uhri on jo valmiiksi heikoimmillaan. Jaksaisitko itse heikossa kunnossa alkaa taistelemaan? Usein tilanne ja narskun käytös yltyy silloin pahimmilleen, ero ei paranna, vaan pahentaa. Tosin yhtä paskaa se jääminen on, joten kannattaa silti aina erota. Siinä on edes se hyvä puoli, että silloin narsku ei pidä tilanteesta.

Se tilanne ei räjähdä käsiin yhdessä päivässä. Tilanne on eskaloitunut vuosien, vuosikymmenten aikana.

Ja miksi? Miksei uhrina itseään pitävä ole lähtenyt tilanteesta jo ensimmäisten merkkien jälkeen? Narsistille pitää laittaa rajat tai sitten katkaista välit lopullisesti. Kuvio on kuitenkin toistunut niin monta kertaa aiemmin, että ainoastaan aivoton reppana uhriutuu. Vaihtoehtoja on aina! Vaikka sitten turvakoti.

Suurin osa näistä narsistisen puolison kotiuhreista itse mahdollistaa narsistin toiminnan. He petaavat tilannetta, salailevat asioita, näyttelevät narsistin käsikirjoituksen mukaan. Miksi? Mä en ymmärrä. Totuus vapauttaa.

Parempi olla yksin kuin narsistin uhrina! Monet jäävät uhrin rooliin taloudellisten syiden vuoksi. Osa taas lasten vuoksi. Vaikka oikeasti asia on aivan päinvastoin: lapsille terveempää on kokonaan elää ilman narsistista vanhempaa kuin olla osana vanhempiensa sairasta parisuhdekuviota.

Et ymmärrä, koska elät onnellisessa kuplassasi, jossa poliisiin voi aina luottaa ja hyvä voittaa pahan. Sinänsä helpompaa varmasti syyttää uhria parisuhdeväkivallasta kuin uskoa, että sellaista voi sattua kenelle tahansa. Kannattaa tutustua aiheeseen, ennen kuin lauot naiiveja mielipiteitäsi uhreille.

Itse lähdin väkivaltaisesta suhteesta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen. Myös minä olen joutunut narsistin vainoamisen kohteeksi, joten ymmärrän samojen asioiden kanssa painivia.