Narsistisen miehen lamaannuttama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voikohan uhri olla itsekin tavallaan narsisti. Marttyyriuhriutujanarsisti, tai sitten vain hyvin hyvin yksinkertainen ja tyhmä.

Molemminpuolinen riippuvuussuhdehan tuossa on pakko olla kyseessä. Ei kukaan "normaali" jää tuollaiseen tilanteeseen.

Ehkä se uhrin rooli on tosiaan jotakin, minkä kautta tämä henkilö saa haluamaansa huomiota ja sääliä?

Jos on lapsesta asti arvoton ja lytätty itsetunto vailla kokemuksia normaalista. Se narsistin kanssa eläminen saattaa tuntua aluksi turvalliselta, kodinomaiselta, johon tottunut.

Hän ylistää ja tekee vuoksesi asioita, hän välittää ja se elämä tuntuu rakkautta janoavalle huumaavalta. Onnea.

Kun sitten naps yht`äkkiä tippuu ja korkealta, ei siinä päde normaalit ihmissuhdekäsitykset.

Ei löydy syitä toisen käytökselle, vaikka miettii ja koettaa olla hyvä ymmärtäjä, auttaa toista.

Sitten huomaatkin, että hän kääntää kaiken, oletkin itse hullu ja sairas.

Ei mene kauaa, kun toinen pelissään saa nautintoa, kun uhri alkaa pohtia, niinkö se onkin.

Ehkä minun on tosiaan oltava hullu ja sairas, sillä toinen on niin tosissaan.

Riittää pari viikkoa pois toisen vaikutuspiiristä, kun alkaa taas omat ajatukset pelittää normaalisti.

Usean vuoden terapia. Taustalla myös vainoamista, lähestymiskieltoa,ym.

Olen vetänyt rajan pahuuteen puhtaaseen narsistiin. Saattaa olla väärin ja ymmärtämätöntä, mutta se on oma kokemukseni ja sen luokittelen pahuudeksi.

Kauhu on myös kuvioissa mukana, ei onneksi enää.

Uskoisin, että vain tuon läpikäyneet todella ymmärtävät mistä on kyse.

Terv. ylikiltti, suorittaja, toisten tunteiden säätäjä lapsesta asti

41, tiedän mistä puhut. Joillekin on hankala ymmärtää, että jos lapsuus ei ole ollut hyvä, voi helposti ajautua suhteeseen narsistin kanssa. Ennen kuin niitä asioita vielä ymmärtää itsekään, on helppo saalis luonnehäiriöiselle. Ei ole uhrin vika, jos on tottunut läpi elämänsä tietynlaiseen kohteluun... Kenelle tahansa huonoihin oloihin syntyneelle olisi voinut käydä niin. Vastuun omasta elämästä ja käyttäytymisestä voi ottaa vasta sitten, kun ymmärtää mistä siinä on kyse. Jos on ennen sitä ajautunut suhteeseen narsistin kanssa, on omat asiat ja ajatukset vain entistä enemmän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

PELKO  on se mikä minut sai pysymään "suhteessa" vuosia. Ja sitä pelkoa ei voi tietää ellei itse ole kokenut jotain vastaavaa.  Ja kun on yhteisiä lapsia niin ei sitä niin vain lähdetä, kun tietää ettei koskaan pääse henkilöstä lopullisesti eroon. 

Pikkuhiljaa eteenpäin ollaan menossa, valoa näkyy jo hieman tunnellin päässä. Lasten vuoksi joudutaan olla tekemissä. Kiusaahan se  narssistihullueksä lapsiakin, mutta lastensuojelu yms ei siihen puutu, kun lapsilla on oikeus isäänsä. Oikeudessakin ollaan oltu, mutta narisisti osaa pyörittää valheilla tuomaritkin pikkusormen ympärille. Kuvottavaa toimintaa. Koko ajan ollaan löysässä hirressä. 

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

Pelkäsin minäkin, että oikeuslaitos uskoo miestä kaikessa, mutta eipä ole uskonut muuta kuin faktaa.

Suuri virka on myös sinulla itselläsi, kuinka paljon rohkenet kertoa kokemuksistasi ja tärkeitä ovat lausunnot viranomaisilta.

Ei minunkaan puheet ensin olleet mitään, vasta todisteet ja lasten oireilut auttoivat eteenpäin.

Lasten oikeudet ovat enemmän kuin vanhemman oikeudet.

Tuollaisissa tapauksissa, että lapsi on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa, tulee ilman muuta valvotut tapaamiset.

Jos on rankempaa, ei tule lainkaan tapaamisia. Viranomaisilla tärkeintä on se, että lapset ovat turvassa väkivallalta. Lasten oikeus turvalliseen ympäristöön on se juttu, mikä on kaikilla viranomaistahoilla ykkösprioriteetti.

Ap, sisäistä tuo. Huomaan jo, että teet rohkeasti irtaantumistyötä. 

Vierailija kirjoitti:

41, tiedän mistä puhut. Joillekin on hankala ymmärtää, että jos lapsuus ei ole ollut hyvä, voi helposti ajautua suhteeseen narsistin kanssa. Ennen kuin niitä asioita vielä ymmärtää itsekään, on helppo saalis luonnehäiriöiselle. Ei ole uhrin vika, jos on tottunut läpi elämänsä tietynlaiseen kohteluun... Kenelle tahansa huonoihin oloihin syntyneelle olisi voinut käydä niin. Vastuun omasta elämästä ja käyttäytymisestä voi ottaa vasta sitten, kun ymmärtää mistä siinä on kyse. Jos on ennen sitä ajautunut suhteeseen narsistin kanssa, on omat asiat ja ajatukset vain entistä enemmän sekaisin.

Sekä narsistit että pedofiilit valitsevat uhreikseen sellaisia joilla on turvaton lapsuus tai muuten taustalla rankkoja kokemuksia.

He vaistoavat taitavasti ihmisissä rikkinäisyyden ja haavoittuvaisuuden ja käyttävät sitä hyväksi.

Narsistille kaikki ihmiset ovat mahdollisia lähteitä. Ihan sama millaista kuvaa se lähde näyttää. Eli ei ole pakko olla läheisriippuva.

Up

Se riippuu tosi paljon siitä onko yhteisiä lapsia. Mun oli helppo irtaantua, kun oltiin lapsettomia. Ei tarvi ikinä olla tekemisissä. Ystävän kamppailua on raastava seurata, heillä kun on kolme pientä lasta. Ystävällä ei ole mitään mahdollisuutta lopullisesti sanoutua irti eksästään.

Kyllä se elämä ajan myötä helpottuu.  Uuden suhteen aloittaminen on välillä ollut haastavaa, kun on niitä ikäviä kokemuksia narskumiehestä eikä meinaa uskoa että uusi kumppani on ihan toista luokkaa. Onneksi nykyinen mieheni on ollut ymmärtäväinen, hänen kanssaan on turvallista olla. 

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu tosi paljon siitä onko yhteisiä lapsia. Mun oli helppo irtaantua, kun oltiin lapsettomia. Ei tarvi ikinä olla tekemisissä. Ystävän kamppailua on raastava seurata, heillä kun on kolme pientä lasta. Ystävällä ei ole mitään mahdollisuutta lopullisesti sanoutua irti eksästään.

Kyllä se elämä ajan myötä helpottuu.  Uuden suhteen aloittaminen on välillä ollut haastavaa, kun on niitä ikäviä kokemuksia narskumiehestä eikä meinaa uskoa että uusi kumppani on ihan toista luokkaa. Onneksi nykyinen mieheni on ollut ymmärtäväinen, hänen kanssaan on turvallista olla. 

Minulla sama lapsitilanne ja voin sanoa, että olet väärässä.

Lapset mielestäni auttavat irtaantumaan, kunhan ensin sisäistää sen, että vaikka oletkin itse avioerolapsi, sinä et ole viemässä keneltäkään isää. Olet vain lopettamassa suhteesi. Lapset saavat kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu tosi paljon siitä onko yhteisiä lapsia. Mun oli helppo irtaantua, kun oltiin lapsettomia. Ei tarvi ikinä olla tekemisissä. Ystävän kamppailua on raastava seurata, heillä kun on kolme pientä lasta. Ystävällä ei ole mitään mahdollisuutta lopullisesti sanoutua irti eksästään.

Kyllä se elämä ajan myötä helpottuu.  Uuden suhteen aloittaminen on välillä ollut haastavaa, kun on niitä ikäviä kokemuksia narskumiehestä eikä meinaa uskoa että uusi kumppani on ihan toista luokkaa. Onneksi nykyinen mieheni on ollut ymmärtäväinen, hänen kanssaan on turvallista olla. 

Minulla sama lapsitilanne ja voin sanoa, että olet väärässä.

Lapset mielestäni auttavat irtaantumaan, kunhan ensin sisäistää sen, että vaikka oletkin itse avioerolapsi, sinä et ole viemässä keneltäkään isää. Olet vain lopettamassa suhteesi. Lapset saavat kaksi kotia.

On minusta sillä olellisesti eroa. 

Minä ja "Kalle" kun erosimme niin, en ole "Kallea" sen koommin nähnyt tai kuullut hänestä. Vaihdoin nimeni, muutin toiselle puolelle Suomea, meillä ei ollut yhteisiä ystäviä eikä oltu tekemisissä juuri ollenkaan toistemme sukujen kanssa. Täysin kokonaan olen irti hänestä.

Ystäväni on kyllä eronnut "Pekasta" jo 4 vuotta sitten. Mutta näkee "Pekkaa" säännöllisesti, koska heillä yhteisiä lapsia minkä vuoksi asuvat lähellä, olevat yhteyksissä lapsia koskevissa asioissa ja ovat paikalla kun lapsia vaihdetaan kodista toiseen, heillä on yhteisiä ystäviä, ovat toistensa sukujen kanssa tekemisissä. Lapset puhuvat "Pekasta". "Pekka" on todellinen lopun elämää. 

up

Hassua, miten jotkut syyllistävät uhria siitä että on joutunut narsistin uhriksi. Tottakai on joutunut, koska on siihen sopiva ja narsisti näkee sen. Ennen uhriaan hän ehkä tapasi minut, sinut, ja monia muita, joissa ei ollut tarvittavaa tarttumapintaa tarjolla. En minäkään voi samaistua siihen, miten joku sietää sellaista elämää. Mutta kyllähän nyt järkikin sanoo, että huvikseen tuskin kukaan kärsii.

Minusta narsistit eivät jostain syystä pidä, mutta se on tietysti vain hyvä asia. Säästyy molempien aikaa, kun ei turhaan yritetä mitään pelejä. Itsessäni tunnistan aika paljon narsistisia piirteitä, mutta en tarvitse muita ihmisiä mihinkään joten diagnoosini taitaisi olla jokin aivan muu.

Ei mitenkään...