Mieheni kieltää minulta haaveilun

Minunkin mielestäni pienet, punaiset, avomalliset Triumphit ovat ihania ja söpöjä, mutta minulla ei ole sitten sinipunaista aavistustakaan niiden turvallisuudesta, käytännöllisyydestä, huoltovarmuudesta tai hinnasta, enkä varmaan ostaisi sellaista. Turvallisella perheautolla ajellaan. Ei kai haaveiden tarvitse olla käytännöllisiä? Kait hänellä on itselläänkin epäkäytännöllisiä haaveita? Vai luuliko se, että olet jo ostamassa? Ehkä hän katsoi asiakseen puuttua, jos on kovasti kiinnostunut autojen ominaisuuksista. Jos joku mies, vaikka täällä palstalla, avautuu jostain minun kokemuspiirini perusteella todella epärealistisesta haaveesta ja on ikäänkuin lähdössä soitellen sotaan, niin saatan minäkin möläyttää.

Mutta jos miehen mielestä kaikki juttusi ovat nykyisin ihan tyhmiä ja sinun pitäisi haaveiluun käytetyn ajan sijaan vaan heiluttaa rättiä ja kantaa hänelle kaljaa, niin hänellä on asenneongelma ja suhteessanne on tosiaan paljon vikaa.

Haaveilua ja omia ajatuksia ei sulta kukaan voi kieltää, olkoon ne sitten millaisia on. Piste.

t. m-50

Vierailija kirjoitti:

Haaveilua ja omia ajatuksia ei sulta kukaan voi kieltää, olkoon ne sitten millaisia on. Piste.

t. m-50

Kiitos. Itku tuli. Ap

Hih, mä haaveilen tietynvärisestä mini Cooperista, ja mies ei todellakaan suhtaudu tähän kielteisesti, vaikka molemmat tajuamme, että tuskin hankin sellaista lähivuosina. Miehesi käyttäytyi kyllä huonosti. Jutelkaa asiasta, tuntuu siltä, että miehesi ei oikein ymmärtänyt sinun ajatuksiasi asiasta ja sinä et ehkä ymmärtänyt, miksi mies reagoi niin kärkevästi.

Ei todellakaan luullut, että olisin nyt ostamassa. Tietää, ettei ole varaa. Ja eipä ole järkeviä hänenkään haaveensa. Vai miltä kuulostaa pienoishelikopteri? Jos nyt haaveilla ja järjellä pitää olla tekemistä keskenään. Tietysti ihan eri hintaluokassa kuin minun haaveautoni (max 10000€). Ap

Millaisella autolla mies itse ajaa?

Minä haaveilen Range Roverista ja muistan aina hihkua kun ''mun auto'' tulee vastaan.

Sanoppa tuo sama parisuhdeterapeutille.

Miehille auto on joskus niin tunneasia.

Jos itse ostat auton, hänellä ei ole nokan kopauttamista asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on kärjistetty. Olen monta vuotta haaveillut omasta autosta. Pienestä ja söpöstä. Auton teknisiin ominaisuuksiin en ole kiinnittänyt mitään huomiota. Onhan auto vasta haave ja toteutuu vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Haaveilu on siis täysin tunnetasolla. Itse ostohetkellä, jos haave siis joskus oikeasti realisoituisi, miettisin tietenkin järjen kanssa, olisiko juuri kyseinen auto järkevä ostos. En ole mitenkään pakkomielteisesti kiinnittynyt tähän automalliin. Kunhan vain ihastelen ja haaveilen.

Eilen kerroin miehelleni nähneeni liikenteessä kyseisen automallin. Mies tietää haaveestani. Huokailin ihastuneena, että ehkä minullakin on sellainen joku päivä. Tästä alkoikin tivaaminen, miksi juuri tuo auto! Oletko edes ajanut sellaista! Entä ne tekniset ominaisuudet! Sävy oli hyökkäävä, tivaava. Ja keskustelu muuttui riidaksi. Mies puolustautui sillä, että hän vain osoitti kiinnostuksensa asiaa kohtaan. Oli sanojensa mukaan kiinnostunut minusta. Minun näkökulmastani se oli hyökkäys, joka kohdistui haaveeseeni. Itselläni ei ole tapana arvostella mieheni rahaa/aikaa vieviä harrastuksia tai kalliita ostoksia. Sain kritiikkiä osakseni siitä, etten ole kiinnostunut hänen kiinnostuksen kohteistaan, kuten golfista. En estä enkä kiellä pelaamasta, mutta itse laji ja välineet eivät kiinnosta minua lainkaan.

Saikohan pitkästä selostuksesta selvää... Kysynkin nyt, otinko turhaan nokkiini mieheni hyökkäyksestä? Päällimäinen tunne on että haaveidenkin tulisi olla järkeviä ja tein itsestäni naurunalaisen haaveillessani tällaisesta. Hänestä on alkanut muutenkin tulla esiin paljon ei-toivottuja piirteitä ja tuntuu kuin olisimme lähempänä eroa.

Minkä ihmeen takia nielet tuollaisen käytöksen? Opettele sanomaan vastaan. Ihme tossuilua. No ei ollut fiksua käytöstä ukolta mutta miksi huokailet jostain autosta. Sano että haluat joskus tuollaisen. Piste. Ukko saa ajella millä autolla itse haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehille auto on joskus niin tunneasia.

Jos itse ostat auton, hänellä ei ole nokan kopauttamista asiaan.

Paitsi että mies siitä joutuu sitten huolehtimaan kun pikkurouvaa kiinnostaa vaan ajelu hiukset hulmuten.