Olen yksinäinen ja teen yleensä av:lle aloituksia asioista, joista tahtoisin puhua ystävän kanssa, jos olisi.
Omakohtaisia asioita tai muuten vaan askarruttavia. Tekeekö joku muukin tätä?
:)
Kommentit (10)
Valitettavasti, kun kavereita ei paljoa ole ja miestä ei kiinnosta.
enpä mie muualla asioista juuri puhukkaan kun täällä. kaverit kaikkos ja mieski raivostuu melkee aina ku kerron mikä painaa mieltä. sitten kyllä hän myös suuttuu ku en kerro.
yks esimerkki on se ku kerroin et musta tuntuu et siskot puhuu musta pahaa selän takana. he jatkuvasti sorsii mua ja ku vihdoi nähdään, ne jättää mut tyylii yksi keittiöö ja menee ite olkkarii ja valtaa sen nii etten mahu sinne ite. oon myös kuullu vessassa ollessa ku ne puhuu musta ja luulee etten kuule. mies raivostu tästä mulle ja sano et oon aina nii negatiivine ja ajattelen ihmisistä pahaa. en iha käsittäny et mikä hänellä oli pointtina hommassa. kerroin vaan miten itse asian koen
Kyllä. MInun ainoita kavereitani on av ja terapeutti. usein pohdin täällä asioita etukäteen ja ne ovat selkiintyneitä ennen terapiaa. Siellä sitten kerron ongelman ytimen.
Vaikeita on mulle ollut se, että avaan jonkun aloituksen, mutta kyseinen ap ei kerro tarkemmin mitä haluaisi muilta. Hakeeko keskustelua, muiden kokemuksia vai mitä. Harmittaa joskus kun jonkun aloitukseen alkaa sataa ohjeita, sano sitä, sano tätä, jätä se sika jne. vaikkei aloittaja ole edes pyytänyt apua mihinkään ongelmaan. Tyrkytetäänkö liian helposti "lääkkeitä" vaikkei toinen niitä ole pyytänyt.
Ihan hyviä alotteita on myös kaverien puuttuminen. Vaikka kavereita olisikin niin eihän heitä aina jaksa omilla jutuillaan rassata. Eikä kaikista ystävistä/kavereista ole kuuntelijoiksi. Avo/aviomiehet ovat usein todella huonoja kuuntelemaan ongelmia, tämä ihan omakohtaisena kokemuksena :)
Miehelleni olen joskus sanonut, että riittää kun otat kainaloon ja pidät lähelläsi. Ei tarvitse edes puhua mitään niin jopas sekin helpottaa.
Minkä ikäisiä olette ja missä asutte yksinäiset.t. Yksinäinen minäkin
Asun siis Helsingissä ja olen 30
Kyllä. Puolisoni on muuten "räjähtänyt" pari kertaa tänne kirjoitteluni takia. En edes uskalla ajatella mitä sanoisi jos mulla olisi ystäviä joiden kanssa parantaisin maailmaa. Hän nimittäin vihaa syvästi kaikkea vähänkin abstraktimpaa ajattelua. Vain käytännön asiat kuten elokuviin, kahville tai salille meneminen ja niistä puhuminen kiinnostaa vapaa-ajalla.
Työttömäksi yt jälkeen. Kaikki ystävät ovat töissä ja asuvat Helsingissä.
Lapset pk:ssa. Maksan täydet. Yksin kotona on tylsää.
En ole yksinäinen. Aina ei vaan jaksa ihmisiä. Eikä ne tajuaisi jotain av-provojuttuja kuitenkaan.
Kyllä teen.