Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeinen yksinäisyydentunne, en osaa arvostaa hyviä asioita elämässä
14.04.2016 |
Erosin kuukausi sitten vakavasta parisuhteesta. Ero oli oikea ratkaisu enkä ole katunut.
Olen parikymppinen. Minulla on paljon ystäviä (joita näen jokaisten työ- ja koulukiireiden vuoksi lähinnä viikonloppuisin) ja olen ollut yleisesti ihan onnellinen ihminen positiivisella elämänasenteella. Nämä arkipäivät kuitenkin tuntuvat nykyään harmailta ja ankeilta. Yritän jatkuvasti takoa päähäni sitä tosiasiaa, että oikeastihan asiat ovat elämässäni todella mallillaan, eikä tälle alakuloisuudelle pitäisi olla mitään syytä. En kaipaa exääni, mutta ikävöin ihan liikaa sitä tunnetta että oli aina seuraa ja joku jolle olin se merkityksellisin ihminen maailmassa. Nyt tuntuu kuin olisin ihan tuuliajolla ja yksin, ja tulee paha mieli aina kun esimerkiksi facebookissa näen kuvia satunnaisten ihmisten parisuhdejutuista tai ajanvietoista ystäviensä kanssa, vaikka eihän siinä tunteessa ole mitään järkeä.
Millaisia yksinäisyydentunteita tai sinkkuuteen sopeutumisen vaikeuksia teillä on ollut eroamisen jälkeen ja miten olette käsitelleet niitä? Tunnen olevani kiittämätön ja hölmö kun en osaa nauttia elämästä.
Kommentit (3)
Erosta on vasta kuukausi, eiköhän tuo mene ihan normaalien fiilisten piikkiin. Ero on aina isku ja muutos elämään, vaikka suhde olisi ollut huonokin.
Aika parantaa ja kesän tullessa alat löytää sen ilon takaisin ja rakennat identiteettisi uudestaan. Olet taas elämästä jotain oppinut ja tunnet itsesi paremmin, tiedät selkeämmin mitä haluat seuraavalta suhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta! On oikeastaan totta, että en ole "sallinut" itseni olla rehellisesti surullinen, sillä ero johtui exän pettämisestä, niin inhottaa antaa hänelle tilaa ajatuksistani kun ei sellaista todellakaan ansaitsisi. Suhteen lisäksi elämästäni kaikkosi myös hänen puoleisensa kaveripiiri, mikä oli iso osa vapaa-ajanvietossani, niin senkin takia elämä tuntuu nyt paljon tyhjemmältä. Ajatukseni vellovat todella paljon näissä menneissä muistoissa ja ihmisissä, ja tästä haluaisin päästä eroon, kyetä suuntaamaan taas katseeni tulevaisuuteen
-ap
Alue: Aihe vapaa
Yksi asia opittavaksi: sinulla on oikeus surra. Vaikka ero olisikin ollut paras ratkaisu, siitä jää paljon mitä kaivata. Jos tyyppi olisi ollut täys p*ska, niin voisi olla syytä riemuun, mutta miksi olisit sellaisen kanssa edes alkanut seurustella.
Sure. Älä yritä väkisin iloita. Suremisella en tarkoita alakuloon ja saamattomuuteen vaipumista, vaan jos mahdollista, ihan rehellistä itkua. Totea, että olet nyt yksin, ei ole ketään kenelle näyttäisit jotain tämän maailman ihmeistä, kukaan ei katsele kanssasi sunnuntaiaamuisin auringon nousua ja valon leikkiä tapetilla.
Sinä olet eronnut. Sinun elämääsi tulee vielä joskus joku uusi ihminen. Mutta ennen kuin hänen on aika tulla elämääsi, niin saat surra ja helliä itseäsi - vielä kerran, itsesäälillekin on aikansa, sitäkin saa tuntea, mutta sieltä pitää pystyä nousemaan.
Tämä ajanjakso on sinulle hyvää aikaa, ymmärrät sen sitten kun pystyt katsomaan sitä taaksepäin. Sureminen ei tunnu mukavalta, mutta se kannattaa elää.