Mitä ajattelet, jos kuulet jonkun vaihtaneen yliopistosta amikseen?

Ei jaksanut/pystynyt pitämään kulisseja yllä.

Että hän on ymmärtänyt mitä haluaa opiskella?

Haluaa visiin töihin joskus. 

Paskaaksiinä.

Hän ilmeisesti kyllästyi yleissivistävään opiskeluun, muttei silti halua elää sossujonossa loppuelämäänsä

Ensimmäinen reaktioni olisi, että sai varmaan pysyvän aivovamman jossain haaverissa, mutta pidempään mietittyäni saattaisin löytää muitakin syitä.

Impulsiivinen henkilö, joka tulee vielä katumaan päätöstään.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksanut/pystynyt pitämään kulisseja yllä.

Mitä kulisseja?

Tajusi olevansa enemmän käytännön ihminen.

Tunnen pari tällaista ja näiden perusteella tulee mieleen, että tyypillä on kenties masennusta tai muuten ongelmia jaksamisen kanssa, joten vähemmän vaativa opiskelu sopii paremmin.

Haluaa järkyttää vanhempiaan.

Tulipa järkiinsä!

Rahapula. Riippuen toki aloista, mutta tuo tulee ensimmäisenä mieleen. Ei ehkä ole myöskään päässyt oikein omalle alalleen yliopistossa, jolloin jo pelkkä kesätyöllistyminen voi takuta pahasti, eikä koe kykenevänsä aloittamaan enää alusta, joten valitsee nopean väylän töihin.

Kohtasi yliopistossa ensimmäistä kertaa elämässään epäonnistumisen, ei handlannut sitä, ja nyt aliarvioi itsensä pahasti.

TAI:

Löysi itsensä ja tajusi, mitä oikeasti haluaa tehdä.

Fifty sixty kummin on.

Mulla on kavereita, jotka amk:n jälkeen kävivät vielä pari v kestävän ammatillisen aikuiskoulutuksen ja työllistyivät jo opintojen harjoitteluiden aikana.

No että suunnitelmat muuttui ja tuli varmaan joku ahaa-elämys siitä mitä oikeasti haluaa tehdä.

Amis = ammattikoulu, eli peruskoulun jälkeinen tutkinto, joten olisihan se vähän outoa yliopistosta sinne vaihtaa...

Varmaan aika harvinaista että yliopistosta vaihtaa ihan tavalliseen amikseen eli ammattikouluun mutta ammatillinen aikuiskoulutus tai muu puhtaasti ammatillinen koulutus voivat olla ihan hyviä vaihtoehtoja jos työllisyysnäkymät ovat sen jälkeen hyvät. On Nokian insinöörejäkin siirtynyt putkimiehiksi että ei tuo nyt niin ihmeellistä ole. Ensin putkimiehenä, sitten oma firma pystyyn ja myöhemmin pääsee isommille tuloille lähes varmasti.

Opiskelu on joka tapauksessa vain välivaihe (jota ei aina kunnolla tajua opiskellessaan), se mitä teet sen jälkeen on paljon olennaisempaa. Itselläni akateeminen tutkinto, myöhemmin sain huomata etteivät työnantajat aina olleet edes kovin kiinnostuneita tutkinnosta,  ainakaan kovin tarkasti, esim. arvosanoilla ei tuntunut juuri koskaan työhaastatteluissa olevan mitään merkitystä. Opiskeluaikana ne tuntuivat tärkeiltä.....

Tuttuni haki aikoinaan monta vuotta yliopistoon, pääsi ja valmistuikin lopulta, oli sen jälkeen työttömänä ja pätkätöissä vuosikausia, kunnes lähti lukemaan sairaanhoitajaksi ja on ollut sen jälkeen vakiduunissa. 

Toinenkin käytännössä ihan identtinen esimerkki löytyy. Kaveri luki KTM:ksi, mutta on tänä päivänä lähihoitaja. Kolmas tuntemani tapaus valmistui tosi hyvin arvosanoin pääaineesta, jota on hyvin vaikea päästä opiskelemaan, mutta tekee nykyään palomiehen hommia.

Joku saattaa tajuta vasta yliopistossa että haluaisi sittenkin tehdä konkreettisesti käsillään jotakin, kokee saavansa siitä enemmän mielihyvää kuin teoreettisesta pohdiskelusta. Ja on jo aikuistunut ja itsenäistynyt niin paljon, ettei enää välitä ulkopuolisten mielipiteistä.

Että henkilö varmaan opiskeli itselleen väärää alaa ja opinnot eivät sen takia onnistuneet. Vaihtoi sitten johonkin mielestään sopivampaan.