Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuus on synkkä ja ahdistava
10.04.2016 |
Opiskelen yliopistossa, alaa jonka työpaikat ovat viime (lama)vuosina vähentyneet olennaisesti. Valmistuminen lähestyy mutta olen toivoton, en usko saavani oman alani töitä, jos saan ei kukaan saa nykyään vakipaikkaa ja jos töihin pääsen en pääse eläkkeelle kuin 70 vuotiaana. Ahdistusta ei auta hyvässä vakityössä oleva avopuoliso joka sitoo minut paikkakunnan laihaan työtarjontaan.
Olen reilusti alle 30, ja ahdistunut niin että olen psykologin asiakas. En nää tulevaisuudessani mitään valoa, sillä emme voi tilanteeni vuoksi ostaa asuntoa, tehdä lapsia emmekä miehen työpaikan vuoksi muuttaa jotta tilanne muuttuisi. Enkä kaiken kaikkiaan sovi hoitoalalle.
Kai muilla on samaa pelkoa? En voi olla yksin tämän ongelman kanssa?
Kommentit (18)
Luuserimies kirjoitti:
No worries.
Jonkinnäköinen sota tullee seuraavan 30 vuoden aikana. Siitä sitten lähdetään uuteen nousuun. Kenen komennossa ja millä kokoonpanolla, se jää nähtäväksi.
Miksi miinukset? Nyt on huomioitava, että koko maailmalla menee huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei oman alan töitä löydy paikkakunnalta, niin aina voi opiskella toiseen ammattiin. Tai työskennellä muissa tehtävissä.
Oletko aivan varma että mies on oikea sinulle? Tulevaisuutesi voi aueta kummasti kun kukaan ei kahlitse väärälle paikkakunnalle.
Mä ihmettelen näitä jotka hampaat irvessä opiskelevat omaa alaa ja tietää joutuu työttömäksi .
Mun ystävä rakastui mieheen, joka ei edes harkinnut muuttoa kotitilallaan . Meni paikalliseen työvoimatoimistoon ja siellä sanottiin lähipesulassa on paikka. Kävi siellä samantien , pääsi töihin, muutti kylälle. 5 v myöhemmin pesula meni nurin, kävi taas kysymässä apua, sanoivat jonkun työn ja lähihoitajat, ne työllisyy. Meni lähihoitajakouluun ja nyt on töissä.
Ymmärrän ettei opintoja halua lopettaa vikoilla hetkillä, mutta pitäiskö kenties yrittää edes tehdä jotain ?
Ethän sinä voi omaa elämääsi 'uhrata' miehen takia olemalla työtön paikkakunnalla joss ei ole töitä!! Voit ihan hyvin muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin pariksi vuodeksi työkokemusta hankkimaan ja sitten katsotte uusiksi muuttaako mies perässä vai joko sinulle aukeaa sieltä hommia.
Jos mies on oikea, suhde kyllä kestää ja mikä tärkeintä, mies kyllä ymmärtää sen.
Luuletko, että miehesi pysyisi nykyisellä paikkakunnalla sinun vuoksi työttömänä? Haluaisitko itse oikeasti, että mies olisi vuoksesi työttömänä?
Se, että saatte talon ostettua heti valmistumisen jälkeen ei ole se ainoa ja oikea tapa, mikä jotenkin kummasti on sinuun näköjään nyt juurrutettu. Sen talon voi hankkia myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elän sun painajaistasi. Ikää on päälle neljäkymmentä.
En pysty ostamaan omaa asuntoa, työn tulevaisuus on epävarma, eläkkeelle jääminen yksi vitsi.
Erona on se, ettei ole edes avopuolisoa, mutta onpa kaksi lasta.
Silti... tämä on mun elämää, ihan hyvää. Niin kauan kun on maksuton kirjasto ja oma puutarhapläntti mistä nyhtää uudet perunat niin mikäs tässä ollessa. Sinun painajaisesi on minun hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että saatte talon ostettua heti valmistumisen jälkeen ei ole se ainoa ja oikea tapa, mikä jotenkin kummasti on sinuun näköjään nyt juurrutettu. Sen talon voi hankkia myöhemmin.
Koko elämäänsä ei voi elää edeltä käsin ja tehdä päätöksiä etukäteen. Juurikin tuo, että sinä opiskelet nyt, mutta et tiedä tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä! Etkä voi tehdä mitään varauksia, että kun olet valmis, ostatte sen unelmienne talon...
Eikä nykyisiä oletusarvoja voi lukita. Miehelläsi saattaa olla nyt työtä, mutta voi olla että hän joutuu hakemaan uutta työtä jonkin ajan päästä. Tai haluaa hakea! Ehkä te muutatte muutamaksi vuodeksi ulkomaille työn perässä.
Ehkä eroatte, ehkä tulee vahinkoraskaus, ehkä rakastut johonkuhun toiseen, ehkä tapahtuu auto-onnettomuus, ehkä sitä tai ehkä tätä. Sinulla on tämä päivä. Ei se huomisen tai loppuelämän murehtiminen auta mitään. Sillä pilaa vaan senkin hetken, johon on mahdollista vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämiseen kouluja tarvita. Eräskin suomen johtava suunnittelija on ylioppilas ei muuta. Alansa eturivin tietäjä ja edelläkävijä.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämiseen kouluja tarvita. Eräskin suomen johtava suunnittelija on ylioppilas ei muuta. Alansa eturivin tietäjä ja edelläkävijä.
Piti paikkaansa silloin 30 vuotta sitten ja sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen yliopistossa, alaa jonka työpaikat ovat viime (lama)vuosina vähentyneet olennaisesti. Valmistuminen lähestyy mutta olen toivoton, en usko saavani oman alani töitä, jos saan ei kukaan saa nykyään vakipaikkaa ja jos töihin pääsen en pääse eläkkeelle kuin 70 vuotiaana. Ahdistusta ei auta hyvässä vakityössä oleva avopuoliso joka sitoo minut paikkakunnan laihaan työtarjontaan.
Olen reilusti alle 30, ja ahdistunut niin että olen psykologin asiakas. En nää tulevaisuudessani mitään valoa, sillä emme voi tilanteeni vuoksi ostaa asuntoa, tehdä lapsia emmekä miehen työpaikan vuoksi muuttaa jotta tilanne muuttuisi. Enkä kaiken kaikkiaan sovi hoitoalalle.
Kai muilla on samaa pelkoa? En voi olla yksin tämän ongelman kanssa?
Tuo tilanne on suurimmalla osalla, että vaikka työpaikan saa on se aina epävarma. Ja että työelämässä menee sinne 70 -vuotiaaksi. Siihen pitää vain sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen yliopistossa, alaa jonka työpaikat ovat viime (lama)vuosina vähentyneet olennaisesti. Valmistuminen lähestyy mutta olen toivoton, en usko saavani oman alani töitä, jos saan ei kukaan saa nykyään vakipaikkaa ja jos töihin pääsen en pääse eläkkeelle kuin 70 vuotiaana. Ahdistusta ei auta hyvässä vakityössä oleva avopuoliso joka sitoo minut paikkakunnan laihaan työtarjontaan.
Olen reilusti alle 30, ja ahdistunut niin että olen psykologin asiakas. En nää tulevaisuudessani mitään valoa, sillä emme voi tilanteeni vuoksi ostaa asuntoa, tehdä lapsia emmekä miehen työpaikan vuoksi muuttaa jotta tilanne muuttuisi. Enkä kaiken kaikkiaan sovi hoitoalalle.
Kai muilla on samaa pelkoa? En voi olla yksin tämän ongelman kanssa?
Tuo tilanne on suurimmalla osalla, että vaikka työpaikan saa on se aina epävarma. Ja että työelämässä menee sinne 70 -vuotiaaksi. Siihen pitää vain sopeutua.
Tyypillinen naisen lammasasenne: "pitää vain sopeutua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko maailman tulevaisuus on synkkä ja ahdistava. Maailma on annettu globaalin sääntelemättömän uusliberalistisen kapitalismin käsiin. Koko maailman tulevaisuus on vain synkkää raatamista ja armoton kilpailua pienen eliitin hyvinvoinnin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen yliopistossa, alaa jonka työpaikat ovat viime (lama)vuosina vähentyneet olennaisesti. Valmistuminen lähestyy mutta olen toivoton, en usko saavani oman alani töitä, jos saan ei kukaan saa nykyään vakipaikkaa ja jos töihin pääsen en pääse eläkkeelle kuin 70 vuotiaana. Ahdistusta ei auta hyvässä vakityössä oleva avopuoliso joka sitoo minut paikkakunnan laihaan työtarjontaan.
Olen reilusti alle 30, ja ahdistunut niin että olen psykologin asiakas. En nää tulevaisuudessani mitään valoa, sillä emme voi tilanteeni vuoksi ostaa asuntoa, tehdä lapsia emmekä miehen työpaikan vuoksi muuttaa jotta tilanne muuttuisi. Enkä kaiken kaikkiaan sovi hoitoalalle.
Kai muilla on samaa pelkoa? En voi olla yksin tämän ongelman kanssa?
Ap, onko masennuksen mahdollisuus tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurella osalla yliopisto-opiskelijoita on mielenterveysongelmia ja tulevaisuuteen liittyviä pelkoja. Tilanteesi ei ole millään tavalla ainutlaatuinen tai edes kovin mielenkiintoinen. Kannattaa kyllä alkaa miettiä paikkakuntaa, josta tai jonka läheltä sekä sinä että miehesi saisitte töitä. On ihan selvää, että molempien on saatava tehdä mielekkäitä töitä, jos haluatte olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että saatte talon ostettua heti valmistumisen jälkeen ei ole se ainoa ja oikea tapa, mikä jotenkin kummasti on sinuun näköjään nyt juurrutettu. Sen talon voi hankkia myöhemmin.
Koko elämäänsä ei voi elää edeltä käsin ja tehdä päätöksiä etukäteen. Juurikin tuo, että sinä opiskelet nyt, mutta et tiedä tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä! Etkä voi tehdä mitään varauksia, että kun olet valmis, ostatte sen unelmienne talon...
Eikä nykyisiä oletusarvoja voi lukita. Miehelläsi saattaa olla nyt työtä, mutta voi olla että hän joutuu hakemaan uutta työtä jonkin ajan päästä. Tai haluaa hakea! Ehkä te muutatte muutamaksi vuodeksi ulkomaille työn perässä.
Ehkä eroatte, ehkä tulee vahinkoraskaus, ehkä rakastut johonkuhun toiseen, ehkä tapahtuu auto-onnettomuus, ehkä sitä tai ehkä tätä. Sinulla on tämä päivä. Ei se huomisen tai loppuelämän murehtiminen auta mitään. Sillä pilaa vaan senkin hetken, johon on mahdollista vaikuttaa.
Vahinkoraskauden voi keskeyttää!
Luuserimies kirjoitti:
Luuserimies kirjoitti:
No worries.
Jonkinnäköinen sota tullee seuraavan 30 vuoden aikana. Siitä sitten lähdetään uuteen nousuun. Kenen komennossa ja millä kokoonpanolla, se jää nähtäväksi.
Miksi miinukset? Nyt on huomioitava, että koko maailmalla menee huonosti.
Kysyt vielä?! Sotako pelastaa tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen yliopistossa, alaa jonka työpaikat ovat viime (lama)vuosina vähentyneet olennaisesti. Valmistuminen lähestyy mutta olen toivoton, en usko saavani oman alani töitä, jos saan ei kukaan saa nykyään vakipaikkaa ja jos töihin pääsen en pääse eläkkeelle kuin 70 vuotiaana. Ahdistusta ei auta hyvässä vakityössä oleva avopuoliso joka sitoo minut paikkakunnan laihaan työtarjontaan.
Olen reilusti alle 30, ja ahdistunut niin että olen psykologin asiakas. En nää tulevaisuudessani mitään valoa, sillä emme voi tilanteeni vuoksi ostaa asuntoa, tehdä lapsia emmekä miehen työpaikan vuoksi muuttaa jotta tilanne muuttuisi. Enkä kaiken kaikkiaan sovi hoitoalalle.
Kai muilla on samaa pelkoa? En voi olla yksin tämän ongelman kanssa?
Tuo tilanne on suurimmalla osalla, että vaikka työpaikan saa on se aina epävarma. Ja että työelämässä menee sinne 70 -vuotiaaksi. Siihen pitää vain sopeutua.
Tyypillinen naisen lammasasenne: "pitää vain sopeutua."
Älä hauku naisia!
No worries.
Jonkinnäköinen sota tullee seuraavan 30 vuoden aikana. Siitä sitten lähdetään uuteen nousuun. Kenen komennossa ja millä kokoonpanolla, se jää nähtäväksi.