Nainen, otitko kaiken hyödyn irti nuoruudestasi?
Kun olit vielä nuori kaunis, niin hyödynsitkö markkina-arvoasi vai tuhlasitko sen? Ja ennen kuin joku valittaa ettei ollut kaunis, niin jopa tavisnaiset oli nuorena nättejä, ainakin nätimpiä kuin vanhana.
Kommentit (16)
En, en todellakaan. Kuvittelin olevani ruma ja läski. Tuhlasin nuoruuteni rakastamalla vanhaa juopporenttua, ja se varmaan johtuu huonosta isäsuhteesta, otin ensimmäisen miehen joka minusta kiinnostui ja rakastin liikaa, läheisriippuvuuteen asti. Markkina-arvo on täyttä paskaa, mutta onneksi älysin lähteä suhteesta ja löysin itselleni hyvän miehen.
Mene jo ny ottaa se iltalääkkeesi. Äkkiä. Muuten luemme kohta taas lisää jännämiehistä ja muuta vastavaa paskaa.
Mikähän se hyöty sitten olisi, mikä pitäisi ottaa irti?
En tiedä mitä tarkoitat markkina-arvon hyödyntämisellä? Olin neitsyt 25-vuotiaaksi asti, koska aiemmin kukaan ei halunnut harrastaa kanssani seksiä, vaikka olin ja olen mielestäni ihan perusnätti, kunnes 25-vuotiaana tapahtui jotain. Lakkasin kai välittämästä ja minusta tuli itsevarma, mikä rupesi kiinnostamaan miehiä. Ensimmäinen seksikumppanini eikä edes toinen seksikumppanini herättänyt minussa sen suurempia tunteita, kunhan halusin harrastaa seksiä, mutta kolmas seksikumppani natsasi kaikin tavoin ja nyt 30-vuotiaana olen naimisissa hänen kanssaan (hän on 31-vuotias). En siis tiedä olenko hyödyntänyt vai tuhlannut markkina-arvoni, mutta onnellinen olen :)
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se hyöty sitten olisi, mikä pitäisi ottaa irti?
jännämiesten isoa kyrpää. Tulevaisuudessa saa vain betamiehen 13 senttistä lähetyssaarnaajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se hyöty sitten olisi, mikä pitäisi ottaa irti?
jännämiesten isoa kyrpää. Tulevaisuudessa saa vain betamiehen 13 senttistä lähetyssaarnaajassa.
Mutta kun mä tykkään tossun alle laitettavista betamiehistä, 13 senttinen on just sopiva mun pikkupimperoon ja lähetyssaarnaaja on mun lempiasento.
En kyllä yhtään osaa sanoa...opiskelin, kävin osa-aikatöissä, harrastin. Löysin elämäni miehen 18-vuotiaana ja nyt ollaan oltu yhdessä kohta 30 v. Nätti olin, enkä ruma vieläkään. Aina silloin tällöin joku mies yrittää iskeä, mutta ei kiinnosta, kun on tuo oma rakas ukkokulta ja näin on ollut läpi vuosien. Yksi julkkismies yritti iskeä kun olin jotain parikymppinen, mutta mua lähinnä nauratti, kun mies oli varmaan tuplasti mun ikäinen. Ja toisella kertaa miljonääri kävi kuumana minuun, mutta hän ei ollut ollenkaan mun tyyppiä ja seurustelin jo tuolloin. Ehkä en sitten osannut "ottaa kaikkea irti", nykyään musta on kiinnostuneita vaan ihan tavismiehet ja suurin osa ihan omanikäisiänikin, harvemmin kukaan alle 40-v on kiinnostunut.
Hauskaa pidin, enkä miettinyt markkina-arvoja. En kadu edes niitä juttuja, mitä ehkä jonkun mielestä pitäisi.
En hyödyntänyt sitä niin kuin kuin olisi ollut mahdollisuuksia.
Pitkä suhde takana tai siis ei se ole vielä edes loppu eikä loppua ole näkyvissäkään ... olin 18v nuorimies kun tapasin tulevan vaimoni 16v silloin vuonna 1994 ja vieläkin yhdessä ja ikää nyt 40v siis yli puolet elämästäni olen ollut saman naisen kanssa.
En koe että olisin jäänyt jostain ilman tai paitsi.
Ajattelin että miksi sitä hyvää vaihtamaan ? Enkä vaihtanutkaan vaikka ottajia olisi ollut ja on vielä edelleenkin.
Olen huolehtinut itsestäni niin fyysisesti kuin henkisesti + luultavasti ns germaaniset geenit ovat auttaneet säilymään vaikka ikää on kertynytkin.
En ole missään tapauksessa "kaikkea hyötyä irti" nuoruudestani(markkina-arvostani?). Olen nyt 24-v. ja suurin osa nuoruudestani kului masennuksen, huonon itsetunnon, itsemurha ajatusten ja ahdistuksen parissa. Yhä nykyään tappelen liian usein itsevihan kanssa ja kyllä olen ihan normaalilla tavalla kauniin näköinen nainen.
Uskon, että tällaisia samankaltaisia kokemuksia on ollut enemmän tai vähemmän monilla muillakin "markkina-arvoisilla" nuorilla naisilla ja miehillä. Ulkonäkö kertoo vain niin paljon ihmisen sisäisestä hyvinvoinnista..
Jep. Otin kaiken irti. Eipä tarvi näin viiskybäsenä miettiä, että voikunoisin.
Korjaan sen verran, että nuoruudella tarkoitan tässä kohtaa ikävuosia 20-28.
Otin sen hyödyn joka minulle kuului.
Siinä mitä itse pidin tärkeänä.
Rakkautta ei voida pakottaa, siinä itse tukahduttaa itsensä.
Monet tutut naiset tahtoivat laskelmoida kaiken, sekä hyödyn että onnellisuuden, kaikkea ei voida laskea, niin se vaan on. Joko olet onnellinen tai et, väkisin ei saa.
Käytin nuoren iän hyödyksi siinä, että jaksoin pienten lasten arkea, kroppani kesti parhaiten raskaudet jne silloin sitä parhaiten jaksaa kunnon "ruuhkavuodet" ja osaa ottaa ne vähän rennommin tietyllä tapaa... Ja siis toki edelleen käytän, vaikka olen kai nyt juuri ylittänytkin sen nuoren aikuisen ikäni ja olen joku "perus aikuinen". B-)
En ajattele itseäni markkinoitavana tuotteena.Olen ihminen ja elän vain elämääni niin kauan kuin sitä piisaa.