Typerimmät ulkonäkökriisisi?

No nuorena kärsin punehtuvasta nenästäni, jossain vaiheessa kyttäsin silmämuniani kun olivat punaiseet nekin mielestäni. Oikea ongelma ulkonäössäni on töröttävä etuhampaat (ja laikukkaat). Niistä kärsin ja kerään rohkeutta vielä tehdä niille jotain (ikää yli 40v).

Lisätään vielä yksi:

12 -vuotiaana olin kateellinen kaverini pimpille, josta tuli sisemmän häpyhuulet ulos. Näytti niin paljon aikuisemmalta, kuin oma viivapimppi :D

Aikoinaan reisistä otin paineita sen takia, kun ne ovat läpi lapsuuteni olleet lihaksikkaat ja mielestäni liian paksut. Olisin mieluummin halunnut hoikat tikkujalat ilman näkyviä lihaksia. Pituuteenikaan (153 cm) en ole aina ollut tyytyväinen sen takia, koska ajattelen ihmisten pitävän minua sen takia avuttomana ja heikkona, sekä näyttäväni lapselta. Pienet rinnat taas ovat olleet minulle kamalin häpeä ikinä. Saan vielä tänäkin päivänä kuulla ilkkumista niistä, sekä naisilta että miehiltä, mutta olen välittämättä, koska en asialle mitään voi ja muuten olen tyytyväinen kehooni.

12 -13 vuotiaana tissit oli liian isot.

14- jotain ne samat tissit oli liian pienet.

Kakkosella alkavan vuosikymmenen läpi kolmosella alkaviin lukuihin ne on ollu oikein hyvät tissit just sellaisenaan :)

Yläasteella mua ahdisti mun oma vartalo kamalasti. 

En halunnut pitää tiukkoja paitoja koska istuessa vatsa näytti muka rumalta ja tuli "kamalat makkarat" mutta toisaalta olin vainoharhainen että kaikki luulee mun olevan tosi läski jos käytän löysiä paitoja, kun se saa mut näyttämään kokonaan muodottomalta. Vedin vatsaa sisään melkein kokoajan ja tykkäsin käyttää esim löysää hupparia tiukahkon paidan kanssa tai löysää paitaa jonkun vyön kanssa että asua sai muuteltua sen mukaan istuiko vai seisoiko.

Lisäksi oon ollut vainoharhainen siitä että mun naaman sivuprofiili on ruma ja siitä että mun silmäluomet on vähän erikokoiset.

Sain kerran aivan järjettömän jalkakriisin.

Ajattelin, että jalkani ovat niin lyhyet, että tarvitsen ylipolvensaappaat, jotka antaisivat illusion pidemmistä jaloista.

No, en löytänyt mistään tarpeeksi pitkävartisia ylipolvensaappaita, vaan kaikki olivat juuri ja juuri polveen saakka.

Aloin sitten etsiä sopivia reisisaappaita kun tajusin, että ylipolvensaappaat on mulle liian lyhyitä.

Aikani etsittyä joku järjen ääni tuli tajuntaani ja aloin miettiä, että jos ja kun standardit ylipolvensaappaat eivät mene mulle juurikaan yli polven, niin eihän jalkani hirmu lyhyet voi olla?!

Menin sitten kotiin ja mittasin sääreni, tuloksena 51cm.

Tuli hieman typerä olo ja nauroin tuossa vaiheessa itselleni, että kuinka olin edes kehittänyt koko jalkakriisin, kun jalkani eivät vaan ole lyhyet.

Tuo on ollut heittämällä typerin ja koomisin ulkonäkökriisini.

Muuten niitä ei oikeastaan ole ollut, paitsi joskus satunnaisia paskoja päiviä.

Tuo kyseinen jalkakriisi kesti useamman viikon.:D

Kaikki ulkonäkökriisini ovat olleet typeriä. Olen nähnyt itsessäni vain niitä rumia asioita: liian karvainen, liian lihava, joku hammas vähän vinossa, hymyillessä tulee kasvoihin liikaa poimuja. Miten minulla on voinut olla noin huono itsetunto ja miten olen voinut peilata itseäni ulkonäköni ja siinä olevien virheiden kautta?

Lähestyn keski-ikää ja vasta viime vuosina olen alkanut nähdä itseni kauniina, sisäisesti ja ulkoisesti. Minulla on kauniit kasvot ja sielukkaat silmät, hiukseni ovat paksut ja eloisat. Olen pyylevä, mutta tiimalasin mallinen vartalonmuotoni tekee minusta seksikkään. Saan usein kehuja ulkonäöstäni miehiltä ja naisilta.

Näiden asioiden näkemiseen ja tajuamiseen ei auttanut laihdutus, treenaus tai tälläys. Minun piti ensin hyväksyä itseni sisäisesti sellaisena kuin olen inhimillisenä ihmisenä virheineen ja hyveineen. Kun olin sinut sisäisen minäni kanssa, aloin olemaan sinut ulkoisenkin minäni kanssa.

(en siltikään halua tapaturmaan säärikarvat rehottaen)

Vierailija kirjoitti:

Eli mitkä ovat typerimmät asiat ulkonäössäsi, joista olet ottanut stressiä?

Omat:

Olin joku 15 -vuotias ja murehdin, kun selässäni ei mene sellaista viivaa (nykyään menee)

16 -vuotiaana harmitti, kun ei ollut tigh cappia

13 -vuotiaana luulin, että nenäni on perunanenä, kun joku luokkalainen poika niin sanoi. Nyt myöhemmin tajuan, että nenänihän on oikein nätti ja siro :D

11 -vuotiaana murehdin, kun topin kanssa mulla tuli kainaloihin sellaiset pimpin näköiset viivat

Teidän vuoro!

Taidat olla aika nuori vieläkin. Eihän koko thigh capista ollut kukaan kuullutkaan vielä viisi vuotta sitten.

Joskus 20v kriiseilin 9cm peniksestä :D

Mikään mun ulkonäkökriisi ei ole ollut typerä, toivon tosiaan ett ne olis typeriä ett itsetunto kasvais mutta mun ongelmana on todella punoittava akneiho ja kaupan päälle poskessa leikkausarpi. Lisäksi mulla on takaraivossa hiuksissa pyörre, jonka vuoksi näytän kaljulta siitä kohdasta.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan reisistä otin paineita sen takia, kun ne ovat läpi lapsuuteni olleet lihaksikkaat ja mielestäni liian paksut. Olisin mieluummin halunnut hoikat tikkujalat ilman näkyviä lihaksia. Pituuteenikaan (153 cm) en ole aina ollut tyytyväinen sen takia, koska ajattelen ihmisten pitävän minua sen takia avuttomana ja heikkona, sekä näyttäväni lapselta. Pienet rinnat taas ovat olleet minulle kamalin häpeä ikinä. Saan vielä tänäkin päivänä kuulla ilkkumista niistä, sekä naisilta että miehiltä, mutta olen välittämättä, koska en asialle mitään voi ja muuten olen tyytyväinen kehooni.

What? Millaisissa porukoissa sä oikein liikut?