Kamala huoli lapsesta. Itsekään en meinaa jaksaa.

Tuota... Miksi et tekisi lapsestasi lasua? Siitä on tehty peikko ja ihan turhaan. Saisit tukea ja sinulle ja lapsellesi räätälöidään auttamiskeinot. Ei se tarkoita sitä, että lapsesi otetaan huostaan tai että asiakkuus jatkuisi loputtomuuksiin.

Minulla on myös monenlaista huolta lapsesta. Itse yritän tietoisesti rauhoittaa itseäni. Asioita, joille ei voi mitään, on turhaa murehtia etukäteen. Se vie paljon voimavaroja. Yritän miettiä niitä asioita, jotka ovat hyvin ja saada niistä voimaa. Hengitän rauhallisesti ja keskityn hyvään. Mietin rationaalisesti mitä voin tehdä asioiden hyväksi. Selvitän ne ja muistutan itselleni, että kaikkeen en voi vaikuttaa.

Joskus myös ulkopuolisen kanssa keskustelu auttaa, kun saa purkaa ääneen kaiken sisältään. Olisiko kaupungissanne perheneuvolaa tai vastaavaa, josta saisit ajan. Tarvitsette selvästi apua perheellenne. 

Huolesi on ihan aiheellinen. Kokonaistilanne on sen verran rankka, että on aivan selvää, että jaksaminen on nyt heikkoa. Äitisi on kuolemansairas ja lapsellasi on vaikeaa. Tässä tilanteessa kellä tahansa loppuu voimat.

Ehkä voisit olla yhteydessä alueesi sosiaalityöntekijään ja kysyä, voivatko he auttaa. Avun pyytäminen tilanteessasi ei ole häpeäksi.

Perheneuvola auttaa lapsiperheiden elämään liittyvissä vaikeuksissa. Ota yhteyttä perheneuvolaan silloin, kun tunnet tarvitsevasi tukea ja apua lasten kasvatuksessa, kasvuun ja kehitykseen liittyvissä pulmissa ja erilaissa elämänkriiseissä.

Milloin esimerkiksi voi varata ajan perheneuvolaan?

•parisuhdeasioissa

•eron tuomissa muutoksissa

•olet uudessa elämäntilanteessa; yksinhuoltajan, uus- tai sijaisperheen isä tai äiti

•olet huolestunut lapsesi kehityksestä, käyttäytymisestä tai psyykkisestä hyvinvoinnista

•haluat keskustella vanhemmuudesta ja kasvatuksesta

•perhettäsi on kohdannut yllättävä traumaattinen tapahtuma (esim. sairaus, läheisen kuolema, onnettomuus)

•olet alle 18 vuotias nuori ja haluat keskustella omista huolistasi

Kukaan ei voi ratkaista ongelmia puolestasi. Lähtökohtana on halusi ja valmiutesi muutokseen. Asiakkaan ja perheneuvolan yhteistyöllä pyritään ongelmatilanteen ymmärtämiseen, uusien näkökulmien etsimiseen ja omien ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseen. Asiakkaan tarpeen mukaan työskentelemme tarvittaessa moniammatillisesti eri tahojen kanssa.

Työmuotojamme ovat

•keskustelut

•tutkimukset

•pari- ja perheterapiat

•selvittelyapu lasten huolto- ja tapaamisvaikeuksissa

•lastenpsykiatrin palvelut

Lisäksi tarjoamme koulutusta, työnohjausta ja konsultaatiota.

Lapsella on hoitokontakti psykiatriselle adhd:n takia. Soitan tänään sinne ensin. Jos sieltä ei saada pikaisesti apua, niin mietin seuraavaa siirtoa.

Perheneuvolassa ollaan käyty vuosia sitten ennen diagnoosia, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. Ei oltu ihan samalla aaltopituudella heidän kanssa.

Koulupsykologi on ihan turha, kemiat ei toimi.

Itselleni en ole saanut mitään apua. Muutamia kertoja käynyt työterveyden th:lla juttelemassa, mutta mua taputetaan olkapäälle "olet vahva nainen, kyllä sä pärjäät". Mutta kun en pärjää enää. Pakko tänään nyt hakea saikkua kun en vaan pysty menemään töihin tässä kunnossa. Itken vaan. Lisäksi vahva ab-kuuri päällä joka väsyttää niin ettei silmät meinaa pysyä auki.

Ap

Unohda perheneuvola ja lasut, kun hoitokontakti oikealle erikoislääkärille on jo olemassa. Hyvä, että hyödynnät sitä! Laita meili lääkärille, kyllä apu tulee sitä kautta nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on hoitokontakti psykiatriselle adhd:n takia. Soitan tänään sinne ensin. Jos sieltä ei saada pikaisesti apua, niin mietin seuraavaa siirtoa.

Perheneuvolassa ollaan käyty vuosia sitten ennen diagnoosia, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. Ei oltu ihan samalla aaltopituudella heidän kanssa.

Koulupsykologi on ihan turha, kemiat ei toimi.

Itselleni en ole saanut mitään apua. Muutamia kertoja käynyt työterveyden th:lla juttelemassa, mutta mua taputetaan olkapäälle "olet vahva nainen, kyllä sä pärjäät". Mutta kun en pärjää enää. Pakko tänään nyt hakea saikkua kun en vaan pysty menemään töihin tässä kunnossa. Itken vaan. Lisäksi vahva ab-kuuri päällä joka väsyttää niin ettei silmät meinaa pysyä auki.

Ap

Varaa lapselle aika sinne psykiatrille heti, sano että lapsi on itsetuhoinen ja ei nuku. Ja itsellesi varaat ajan työterveyslääkärille, ei mitään hoitajia enää!!!! Lähete työpsykologille asap.

Vierailija kirjoitti:

Unohda perheneuvola ja lasut, kun hoitokontakti oikealle erikoislääkärille on jo olemassa. Hyvä, että hyödynnät sitä! Laita meili lääkärille, kyllä apu tulee sitä kautta nopeastikin.

Piti juuri sanoa että perheneuvolasta ja lasusta ei ole kikkareenkaan vertaa hyötyä, tuossa tapauksessa, sivuuta ne jutut. Nyt vaadit vaan hoitotaholta enemmän apua. Tuo itsensä pureminen on hälyytysmerkki, sen kun kerrot niin varmasti saat lisää tukea.

Mulla on ADHD teini joka vielä viime kesänä viilteli itseään tuskaa helpottaakseen. Nyt on päässyt siitä yli ja odottaa innolla jatko-opintoja :) Vaikeaa on vieläkin, mutta tätä hetkeä ei voi verratakaan siihen pahimpaan aikaan..

Voimia, kyllä se vielä helpottaa. Mekin saimme todella paljon apua psykiatrisen osaston kautta. Ok, lasuja tehtiin silloin munkin lapsestani, päihteiden käytön takia, eikä niistä ole haittaa ollut. Ehkä apua, en tiedä. Mutta perheneuvolan kakanjauhaminen sai meidät kaikki vain ärsyyntymään. Toki voit sitäkin kokeilla, mutta saman kokeneena neuvoisin tukeutumaan sairaalan apuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuota... Miksi et tekisi lapsestasi lasua? Siitä on tehty peikko ja ihan turhaan. Saisit tukea ja sinulle ja lapsellesi räätälöidään auttamiskeinot. Ei se tarkoita sitä, että lapsesi otetaan huostaan tai että asiakkuus jatkuisi loputtomuuksiin.

Soskut on omalla toiminnallaan aiheuttaneet sen että kynnys ottaa yhteyttä on syystä korkea. Kun on jo vaikeuksia ei niitä halua lisää mahdollisesti mielivaltaisilla päätöksillä kuten kiireellinen huostaanotto.

Tunnen naisen josta on tehty kolme perätöntä lasua. Niiden takia on soskut käyneet yhteensä ainakin 8 kertaa mistä tiedän. Ajallisesti lasut sijoittuvat yli kahdelle vuodelle ja niiden selvittelyyn on kulunut törkeän paljon aikaa ja vaivaa. Luottamus soskuihin on vähissä kun toistuvia perättömiä ilmoituksia käsitellään vakavasti.

Kävin työterveyslääkärillä ja itkua väänsin. Sain 2 päivää saikkua. Olen ollut ma-ti toisen asian takia saikulla ja siihen nyt jatkoa pitkin hampain. Ens ke uusi aika lääkärille. Lääkäri sanoi ettei mielellään kirjoita saikkua tilanteessani (pyrkivät välttämään turhia sairaslomia) koska on parempi olla töissä ja saa muuta ajateltavaa. Totta varmaan sekin, mutta...keskittyminen töihin on todella vaikeeta. Ajatukset aina muualla kun missä pitäidi. Lisäksi esiintyy kiusaamista johon kukaan ei puutu, mutta se onkin sitten toinen tarina.

Laitoin aamulla tekstiviestin lapsen psykiatrian hoitajalle. Lupasi soittaa nyt aamupäivällä. Katsotaan mitä tuumaa.

Päässä vaan humisee ja ajatukset yhtä hullunmyllyä.

Ap

Voisiko miehesi auttaa lasta läksyissä?

Jos lapsen psyykkinen terveys huolettaa (niinkuin tässä tapauksesa on ihan aiheellista), ota ensisijaisesti yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai lasta adhd:n takia jo hoitavaan lääkäriin. Kouluterveydenhuollostakin voidaan suoraan tehdä lähete psykiatriselle poliklinikalle arviointiin ja sitä kautta saada lapselle apua. Tämä siis jos kyseessä on selvästi psyykkinen ongelma, joka johtuu adhd:n aiheuttamasta kouluvaikeudesta ja mummosta johtuvasta aiheellisesta surusta eikä perheessä ole mitään pidempiaikaisempia elämänhallintaongelmia tms. Itsellesi vaadit apua työterveyshuollon kautta, vaadi päästä lääkärille, joka sitten voi puolestaan samoin ohjata sinut asianmukaisen psykiatrisen hoidon piiriin (psykiatri, psyk. sairaanhoitaja tms. riippuen työterveyshuollon käytännöistä, joissain paikoissa pääsee yksityiselle psykiatrille, toisaalla laitetaan lähete julkiselle poliklinikalle). 

Auttaisimme jos tietäisimme mitä läksyjä on. Lapsi ei itsenäisesti merkkaa niitä. Koulusta pyydetty tähän apua ettei tarttis aina soittaa joka päivä kouluun. Wilmaan eivät niitä enää suostu laittamaan. Huoh!

Ongelmaa siellä, täällä ja tuolla. Pää ihan huolesta sekaisin.

Ens viikolla uusi yritys työterveyslääkärille. Silloin pidempi aika.

Perheneuvolan "länkytys" sai meidätkin ärsyyntymään. Mitään apua sieltä ei saatu. Nyt siis juteltu psykiatrisen hoitajan kanssa. Ens viikolla ollaan viisaampia. Käski pitää lapsen kotona pari päivää.

Otan nyt yhteyttä kouluun jospa saisin listan tekemättömistä läksyistä. Teemme niitä nyt vähän kerrallaan kun itsekin olen kotona.

12= ap

Voi ap, kaikki sympatiat ja empatiat sinne! Olen ollut tuossa tilanteessa itsekin.

Olet jos saanut hyviä neuvoja siitä, että ota heti yhteys lapsen hoitotahoon (lastenpsyka vai nuorisopsyka) ja kerro itsensä puremisesta. Vaadi akuuttiaikaa. Pyydä myös, voisiko joku käydä siellä koululla selittämässä, mistä oikein on kyse ja miten lasta pitäisi auttaa - monilla paikkakunnilla tällainen palvelu on olemassa ja ainakin itse koin sen hyväksi. Ei se saanut opettajia paljonkaan oppimaan, mutta sen kertoi kuitenkin, että lapsi ei ole sellainen kuin on ilkeyttään tai laiskuuttaan tai tyhmyyttään. Jollei sitä ole olemassa, voi olla hyvä siirtää lapsi hetkeksi sairaalakouluun.

Veikkaan, että tuskin saat viikkoa pitempää sairaslomaa työterveydestä. Voit kuitenkin saada akuuttikäyntejä psykologille, jossa voit purkaa tuntojasi ja etsiä tapoja, joilla voit saada tilanteen edes jollain lailla hallintaasi. Mulle ainakin tästä oli eräässä vaiheessa suurta hyötyä, vaikka en käynyt psykologilla kuin kahdesti. Se oli juuri viaheessa, jossa lapsen ongelmien kärjistymiseen yhdistyi ongelmia muillakin oman elämäni elämänalueilla.

Mutta toisaalta: yhdessä, kaikkein pahimmassa vaiheessa mulle kävi niin, että en pystynyt enää käymään töissä. Sairaslomaa ei saanut, joten oli pakko ottaa loparit. TÄmä oli seurausta sekä siitä, että omat voimat ei riittäneet, että siitä, että lapsen hoitopalavereja oli niin paljon, käytännössä joka päivä osa työajasta olisi mennyt joko lasta kuskatessa, itse palaveroidessa tai puhelimessa lapsen asioita opettajien tms kanssa puidessa. Lopullinen niiti oli kun lapsi pakko ottaa pois koulusta kotiopetukseen (mun näkemys on, että lasta kiusattiin pahasti ja väkivaltaisesti, niin että alkoi saada paniikkikohtauksia, mutta opettajien näkemys oli, että lapsi käyttäytyy niin häiritsevästi, että pitäisi erottaa. Kotiopetus seurasi tästä hämmästyttävällä yksimielisyydellä). Tästähän seurasi sitten  jokseenkin täydellinen rahattomuus, mies oli töissä ja sillä selvittiin juuri ja juuri. Asuntolainaan saatiin lyhennysvapaata. Toisaalta se koulust apois jääminen parasnsi lapsen tilannetta niin nopeasti niin paljon, että se oli kyllä kaiken arvoista, eikä tätä lopulta tarvinnut jatkaa kovinkaan pitkään. Palasin töihin samalle työnantajalle 5 kuukauden päästä.

En sano yllä olevaa siksi, että sun täytyisi luopua työstäsi. Mullekin työ suurimmalta osalta antaa voimia ja se on välttämätöntä taloudellisista syistätakia. Mutta niin VOI käydä, että tilanne vaan menee yli,  ja arvaa mitä: siitäKIN selviää ja se VOI olla hyväkin asia.

Voimia, ap!

Oletkin jo ottanut yhteyttä hoitotahoon. Hyvä niin.

Ymmärrän huolesi, oma tyttäreni alkoi viiltelemään murrosiässä. Puutuin heti ja saatiin nopeasti aika nuorisopsykiatrian klinikalle ja siellä käynnistyi terapia. Myös minä ja koko perhe oltiin muutamia kertoja yhteistapaamisilla, erillistapaamisiakin oli minulle. Pitää löytää oikea terapiamuoto, meillä se perinteinen ei toiminut, tarvittiin kognitiivista psykoterapiaa

http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=4

Et kertonut lapsen ikää. Toivon että saatte apua koko perheelle, psyykkinen oirehtiminen vaikuttaa koko perheeseen.

Onpa kumma koulu, jos eivät suostu laittamaan läksyjä wilmaan. Perushommaa juuri tällaisissa ja lievemmissä jutuissa. Pyydä, että soittavat/ laittavat viestin sieltä psykiatriselta opelle, reksille ja oppilashuoltoon

Soita lastensuojeluun. Saat ehkä sieltä kautta apua vaikeaan elämäntilanteesi esim. perhetyöntekijän ja lapsellesi terapiaan.

Nyt on tärkeää saada heti ulkopuolista apua, ettet itse romahtaisi ja menettäisi elämänuskoa, sillä lapsesi ja äitisi tarvitsee sinua.

Jos ei lasua, niin sitten mikä tahansa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mene vaikka työterv.hoitoon.

Kiitos kaikille kannustuksista ja vinkeistä. Tämä viikko pitää nyt yrittää tsempata. Onneksi saan olla kotona vielä huomisen.

Pyydin lapsen kuntouttajaa (käy siis neuropsykologisessa kuntoutuksessa 1krt/vko) soittamaan.

Psykitrisella miettivät missä olisi järkevää että lapsi käy juttelemassa asioista. Jotain selvinnee jo huomenna kun lääkäri palaa töihin.

Eiköhän me tästä selvitä, tavalla tai toisella.

Lähdetään tänään vielä lapsen kanssa Hulluille päiville (sinnehän me "hullut" sovitaan, he he) hakemaan haamumunkkeja.

Ap