Voiko exän kanssa olla kaveri?

Ei. Mieluummin vähän vihaa ja katkeruutta kuin ystävyydestä länkyttämistä. Muuten et pääse siitä ikinä eroon, vaan mietit entä jos...

Voi, mutta silloin ei saa kummallakaan olla mitään romanttisia tunteita tai taka-ajatuksia toista kohtaan.

Oma kantani on, että ex on ex ihan syystä. Sama syy hyvin usein myös ainakin omalla kohdallani on seikka/ominaisuus, jota ei löydy niiltä ihmisiltä, jotka lasken ystävikseni.

Jep. Eteenpäin suunta ja toiselleki rauha että voi keskittyy eteenpäin menoon.

Me oltiin exän kanssa (vain) kavereita jo liittomme aikana. Ero ei meidän suhdetta muuttanut oikeastaan ollenkaan, nyt vaan asutaan eri osoitteissa.

Itselläni kävi samoja ajatuksia aikoinaan kun puhuimme puhelimessa pitkästä aikaa. Onneksi järjen ääni voitti kun aloin taas miettimään miksi juttu ei toiminutkaan.

Kyllä voi, mutta riippuu ihmisistä.

Riippuu varmaan paljon siitä, minkälainen ja kuinka pitka parisuhde on ollut. Sekä myös siitä, mitä oli ennen parisuhdetta. Itsellä on yksi exä edelleen hyvä ystävä. Hänellä nykyään kaksi lasta, minullakin uusi parisuhde kestänyt jo 2,5 vuotta, enkä haikaile exän perään.

Olimme ystäviä jo ennenkin suhdettamme ja mon uudempi tuttu ei edes tiedä, että olemme seurustelleet muinoin. En koe olevan mitään ystävyydestä länkyttämistä tai toisen haikailua. Samoissa porukoissa edelleen liikutaan ja hauskaa pn :)

Ei. Sovittiin exän kanssa (emme edes olleet naimisissa vaan avopari) että pysytään ystävinä ja hyvissä väleissä, koska ero ei johtunut mistään riidoista. Vaan eipä se toiminut. Kyselin välillä kuulumisia ja sain välillä ystävällisiä vastauksia, viestejäni oli selvästi kaivattu, ja välillä taas mykkäkoulua, yhden sanan vastauksia tai kiukuttelua. Ex siis ajatteli minua välillä ihan lämpimästi ja välillä taas melkein inhosi, riippumatta siitä mitä itse tein tai sanoin. Jätin sitten sikseen, kun ei osannut kohdella minua asiallisesti niin kuin ketä tahansa muuta.

No minähän kyllä olisin voinut, mutta ex ei osannut.

Ja jos joku nyt haluaa väittää, että tämä johtuu siitä, että naisen mielestä olisi pitänyt olla kavereita naisen ehdoilla (minun siis), niin on aivan oikeassa.

Kyllä me silloin tällöin soitellaan tai kävästään kahvilla. Mun tunteet ei ole kaveruutta kummempia eikä tuo toinenkaan ole osoittanut halua läheisempään kanssakäymiseen.

Erottiin koska hän löysi kiinnostavamman ja paremman, mutta hän hoiti tilanteen niin hyvin kuin niissä olosuhteissa oli mahdollista.

Edelleen puhutaan kaikista asioista ja luotetaan siihen, että jutut ei leviä jos ne toiselle kertoo. Ainoastaan mun seksielämä on aihe, josta en suostu kertomaan edes onko sitä. Se ei enää kuulu hänelle.

Itselläni on tällä hetkellä käynnissä sen verran sotkuinen ero, että en usko meidän enää ikinä voivan olla minkäänlaisissa väleissä. Sinänsä harmi, oltiin monta ihanaa vuotta yhdessä mutta nyt on vaikeaa olla edes samassa kaupungissa.

voi, olen exän kanssa hyvä ystävä. nähdään välillä ja viestitellään usein. olen onnellinen kun on löytänyt iuden sopivalta kuulostavan puolison itselleen.