Onko vielä olemassa naisia joille suhde ei ole sota ja jatkuvaa taistelua?

Mulle ei ole koskaan ollutkaan. Inhoan parisuhdepelejä ja kaikenlaista vääntämistä ja taistelua. Olen paljon mieluummin ilman puolisoa, kuin missään taistelusuhteessa. Jos mies ei sovellu mulle just eikä melkein, olen ilman.

On. Olemme enemmistö. Tule pois hömppämedian ja somen maailmasta tänne oikeiden elävien ihmisten maailmaan. Täällä on usein todella kivaa!

Aika vähässä ne on. Kiitos naistenlehtien ja kaikenmaailman sinkkuelämien.

Vika on yleensä siinä, että kaksi toisilleen sopimatonta henkilöä yrittävät väkisin olla yhdessä. Ollaan lähdetty ehkä ulkonäön tai jonkin muun perässä ja tullut kenties fyysinen veto, joka kantaa lyhyen aikaa, mutta lopulta suhteen onttous paljastuu ja alkaa vääntö. Tai halutaan aivan eri asioista suhteelta. Halutaan jännämiehestä perhemies ja sehän ei tule onnistumaan kuin vasta vanhemmilla päivillä jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan ollutkaan. Inhoan parisuhdepelejä ja kaikenlaista vääntämistä ja taistelua. Olen paljon mieluummin ilman puolisoa, kuin missään taistelusuhteessa. Jos mies ei sovellu mulle just eikä melkein, olen ilman.

Olen myös ihminen joka vihaa tuollaisia pelejä ja jatkuvaa riitelyä joka asiasta, kaikesta väännetään ja saadaan tappelu aikaan, suhde on jotain ihme testiä kuinka paljon paskaa mies kestää ennenkuin suuttuu ja menettää hermonsa. 

On. Vuosien jälkeen löytyi myös mies jonka kanssa tasavertainen parisuhde onnistuu. Ollaan toisillemme juuri sopivat kumppanit ja tästä syystä ei kummankaan tarvi vääntää turhasta, mollata toista ja tapella jatkuvasti :)

On, kyllä meillä pelataan samaan maaliin eikä käydä valtataisteluita. Eipä juuri riidelläkään. 

Meillä on miehen kanssa sellaista leppoisan rauhallista. Emme ole kumpikaan mitään päälle päsmäreitä, ihan nätisti juttelemalla on asiat saatu sovittua. Ikinä ei ole tarvinnut huutaa eikä kiukutella. Ei harrasteta mykkäkouluja eikä muutakaan mielenosoittamista. Jonkun mielestä varmaan kauhean tylsän kuuloista, mutta me ei kumpikaan tykätä mistään ylimääräisestä draamasta. Yleensä meillä on vaan ihan hauskaa yhdessä.

Saahan niitä täälläkin lukea että "onko liikaa jos annan 30min imurointia vastaan 5min seksiä", jne. Ihan kuin olisi jostain kaupankäynnistä kyse.

Jos suhteeksi lasketaan myös avioliitto, niin sitten minä olen ap:n tarkoittama nainen. Yhdessä olemme olleet melkein 27 vuotta, joista melkein 24 vuotta naimisissa. Meillä ei ole koskaan ollut mitään pelejä, emme kumpikaan jaksaisi sellaista, tai tulisi meille edes mieleenkään. Onkohan niin, että nämä ns. pelit ovat nuorempien sukupolvien riesa? Me vanhemmat vain elämme elämäämme ja jätämme ne pelit sitten teille nuoremmille.

No sinäpä et lue etkä kuule sellaisista suhteista, joissa dynamiikka on kondiksessa. Kannattaa tutustua vahvistusharhaan ja muihin kognitiivisiin vinoumiin, niin käsitys maailmasta ei jää yhtä harhaiseksi.

Itse naisena olen huomannut tuollaista käytöstä useissa miehissä. Liki jokainen miesystäväni on ollut juurikin sellainen valtataistelupeleillä leikkivä luonne, joka ongelmatilanteissa näkee puolisonsa kilpailijana joka täytyy voittaa ja nolata, sen sijaan että yritettäisiin kumppaneina pyrkiä yhteisiin tavoitteisiin ja kompromisseihin. Naisiakin jonkin verran tapailleena voin sanoa, että mielestäni naiset ovat olleet riidoissa yleisesti empaattisempia ja sovinnonhakuisempia.

Entä miksi seksi on jotain kaupankäyntiä, että kun tietty lista ehtoja täyttyy, niin saa niin ja niin kauan seksiä. Miksei panna silloin kun panettaa??

Teitä on siis, peli ei ole täysin menetetty. Itse kun haluaisin naisen jonka kanssa kokea ja jakaa elämän. Satunnaissuhteet on ihan mukavia, mutta niissä ei ole samaa syvyyttä, kun pidemmissä suhteissa, muutenkin on tuntunut, että seksikin on paljon parempaa ihmisen kanssa josta aidosti välittää, tunne on syvempää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On. Olemme enemmistö. Tule pois hömppämedian ja somen maailmasta tänne oikeiden elävien ihmisten maailmaan. Täällä on usein todella kivaa!

Olispa mulla sun kaltainen tyttöystävä. :)

Vierailija kirjoitti:

Teitä on siis, peli ei ole täysin menetetty. Itse kun haluaisin naisen jonka kanssa kokea ja jakaa elämän. Satunnaissuhteet on ihan mukavia, mutta niissä ei ole samaa syvyyttä, kun pidemmissä suhteissa, muutenkin on tuntunut, että seksikin on paljon parempaa ihmisen kanssa josta aidosti välittää, tunne on syvempää.

Ap

Se, että ylipäätään kysyt tällaista asiaa, osoittaa todella huolestuttavaa kriittisen ajattelun puutetta.

Tuollaisen miehen kanssa olisi mahdotonta seurustella. Vainoharhainen, jolle pitäisi koko ajan todistella, että itse ei ole seinähullu. Sinä et ole tainnut paljon olla tekemisissä naisten kanssa? Vai että kirjoitellaan naisten harjoittavan valtataistelua? Mitä ihmeen valtataistelua?

Joo, kaiketi löytyy. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Jos koet Ap noin, niin luultavasti olisi myös peiliin katsomisen paikka. Millä tavoin sinä otat huomioon kumppanisi toiveet? Arvostatko itse häntä? Miten annat hänen kohdella itseäsi? Arvostatko itseäsi riittävästi?

Minä en jaksa mitään vääntöä vallasta parisuhteessa. Mutta minulla on kai ollut huono tuuri, kun olen löytänyt vain sellaisia miehiä, jotka yrittävät aina vaan joko lytätä, tai sitten sellaisia, jotka pitävät minua äitinään. Luultavasti vedän ääripäitä puoleeni.

Mun ei tässä suhtessa ole koskaan tarvinnut taistella tai puolustautua, 20v olen ollut rakastettu ja tasavertainen:) Ei ikinä kaupankäyntiä, ekassa liitossa elämä oli jatkuvasti sitä (mä tiskasin, mitä sä muka olet tehnyt - miks mun aina?) Kun saa niin antaa....