Miten kertoa ystävälle, että hänen käytöksensä on aika kamalaa?

Ystävä, käytöksesi on aika kamalaa.

Kysy suoraan, että ovatko eroamassa, kun ystävä niin pahasti haukkuu  miestään. Lisäksi voit kysyä, että onko ystävä hyvin stressaantunut, kun niin kovasti haukkuu muitakin ihmisiä.

Kysy voitko jotenkin auttaa, esim. lasten kanssa, etteivät joudu seuraamaan vanhempien huonoja välejä. Voisit esim. ottaa lapset hoitoon (yöksi), jotta vanhemmat saisivat jutella ja selvitellä tilannetta rauhassa ilman, että lasten täytyy kuulla riitaa.

Kysy, onko hän tullut huomanneeksi että lapset kuulevat miten hän puhuu miehestään. Jos on tietoinen asiasta, voit kysyä että onko se hänen mielestään lapselle hyödyksi vai haitaksi että joutuu kuuntelemaan haukkuja isästään. Jos viesti ei mene perille, niin kysy ystävän kuullen lapselta että tuntuuko sinustakin kurjalta kun äiti puhuu isistä noin?

Jos lapsi saa kuulla että hänen isänsä on paska, niin silloinhan lapsi on puoliksi paska.

Onko sinulle ongelman ydin se, että miten antaa ystävälle palautetta käytöksestään? Vai haluaisitko puuttua ystäväsi liittoon? Vai mikä se ongelma sinulle oikeasti on?

Älä puutu toisten asioihin. Älä käy heillä jos ahdistaa, mutta muuten ei kuulu sinulle.

Minä vaan pysyisin kuuntelijana. Luultavasti ystäväsi tekee henkistä eroa miehestä jo. Ei vielä ole ihan pystyvä tekemään varsinaista eroa, mutta mustamaalaa miestä mielessään, jotta olisi helpompi repäistä itsensä hänestä irti lopulta. Ei tähän ulkopuolisen pidä puuttua, se on usein tarpeellinen prosessi jotta saa itsensä irti suhteesta jossa ei ole hyvä olla.

Se on vain punnittava, että minkä verran niitä haukkuja jaksaa kuunnella. Olin samassa tilanteessa erään nuoren kohdalla, jota näin päivittäin. Ja hän haukkui vanhempiaan aika usein. Vaikka se kuuluu siihen nuoren elämään ja irroittautumisvaiheeseen, niin alkoi se käydä raskaaksi kuunnella. Kun hyvin hommansa hoitaneet vanhemmat olivat kasvattaneet todella hyväkäytöksisen, kiltin, luotettavan lapsen. Mutta sitten kuitenkin sitä vanhempien haukkumista riitti.

Ajattelin, että minun aikuisena on vain kestettävä tuo, jotta nuori saa tuulettaa tuntojaan. Mutta ajattelin myös, että vähän ennen kuin meinaan räjähtää, niin minun on vain sanottava hänelle, että en enää halua kuulla niitä haukkuja.

Selvisin kuitenkin räjähtämättä. Ja nyt aikaa on mennyt ja välit vanhempiin on nuorella silminnähden paremmat. Ei varmaan olisi ollut vaarallista, vaikka olisin asiasta huomauttanutkin. Mutta toisaalta parempi näin, etten joutunut nolaamaan herkkää nuorta, sillä hän olisi kyllä nolostunut ja hävennyt, jos olisin paljastanut, että minun mielestäni hänen puheensa olivat hänen suuhunsa sopimattomia. Sillä vaikka olivatkin, niin toisaalta myös hyvin ymmärrettäviä.

Jos olette ystäviä jo lapsesta niin luulisi että voit puhua hänelle jo ihan suoraan.

Kysyisin että mistä tuo käytös ja henkinen huonovointisuus oikein kumpuaa. Jos yhdessä ei olekaan hyvä niin toki mieluummin ero, mutta miksi jatkaa tuollaista nälvimistä ja haukkumista joka antaa vain ysyävästä itsestään huonon kuvan. Itse käyttäydyin tuohon tyyliin teininä kun oli mielialavaihteluita ja todella huono olo henkisesti, traumat tuli pintaan jne. Mutta ymmärsin sentään että itse voi omaan käytökseen puuttua, eihän tuollainen mitään normaalia ole.

Täytyy jotenkin saada asia sanottua "lujasti mutta lempeästi" Ystävä on sitä tyyppiä, joka hyppää  saman tien puolustusasemiin ja hyökkää takaisin ja sitten olen itse yksi lisää siellä tumpula-idiootti-typerysryhmässä. 

Joku kysyi että mikä on oma ongelmani ja haluanko puuttua heidän liittoonsa. Ei; en halua puuttua heidän liittoonsa tai mahdolliseen eroonsa. Surullista jos eroavat mutta vielä kamalampi ajatus on, että tilanne jatkuisi ennallaan. Jatkuvan sättimisen ja "hermot menee" ilmapiiri ei voi olla hyvä kenellekään vuosikausia. Toisaalta en itsekään enää jaksa kuunnella ystävän tilityksiä  ja toisaalta toivon että ystävä heräisi näkemään oman osuutensa huonosta käytöksestä. Kaikki ei tosiaankaan ole sen miehen syytä (tai työpaikalla oikeasti kaikki muut ei ole kädettömiä ja saamattomia ja kaikki pomot ole tossukoita) ap

Saattaa kyllä suuttua kovasti. Itsellä ystävä katkaisi välit kun ei kestänyt (lapset kärsivät äitinsä käytöksestä oli pakko sanoa ääneen).

Harvoin ihmiset kestävät, varsinkaan tuontyyppiset. Itse sun tilanteessa saattaisin sanoa ääneen että lpset voivat kärsiä kun äiti ei arvosta isää tms. Ilman lapsia sanoisin vain että kuulostaa että et saa tyydytystä työstäsi tai suhteestasi, oletko ajatellut jotain ratkaisua.

En tiedä, jotenkin kun on tullut vanhemmaksi niin huomaa miten hankalia ystävät ovat ja jopa tuntuvat epävakailta. Esim. hylkäävät lapset seksisuhteen vuoksi tms.

Tosi vaikea tuollaista on sanoa kenellekään ääneen; oletko valmis menettämään koko ystävyyden?

"Irmeli, sinä vanha karvalompakko, olet nykyään melkoinen vara-Tuksu!"