Koulukiusaajia suojellaan

Olen huomannut, että opettajat tykkäävät usein kiusaajista enemmän kuin kiusatuista. Kiusaajat kun ovat niitä suosittuja ja ulospäinsuuntautuneita oppilaita. Ikävä kyllä myös jotkut opettajat kiusaavat tai ainakin tavalla tai toisella rohkaisevat kiusaamaan ujoja ja arkoja oppilaita. Tämä on yksi syy miksi kiusaamiseen ei puututa koulussa. Pääsykokeissa pitäisi valita opettajiksi myös niitä hiljaisia ja introvertteja tyyppejä eikä ekstroverttejä, jotka samastuvat räväköihin tyyppeihin.

Asiat on harvoin mustavalkoisia. Minustakin on huono ajatus panna joku kouluvaihtamispakko lakiin, koska a) oikeusmurhan riski on iso (voi olla, että se "kiusaaja" on todellisuudessa itse se uhri, pitkällisen sosiaalisen piinaamisen jälkeen sortui huitaisemaan haukkujaansa), b) koulunvaihto voi olla juuri se, mitä kiusajaa haluaakin, jolloin se voi toimia palkkiona, c) entä koulua muista syystä vaihtavat - uudessa koulussa on muutenkin hankalaa päästä sisälle luokkayhteisöön ilman, että tulijaa epäillään aluksi koulukiusaajaksi.

Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihan liikaa kiusaamista katsotaan sormien välistä. Ne on vaan lapsia -mentaliteetilla. Väkivalta ja varastaminen ovat väkivaltaa ja varastamista, vaikka tekijät ja uhrit olisivatkin lapsia.

Mutta en lähtisi demonisoimaan silti tekijöitä. Hekin ovat lapsia, ja usein jopa itse joutuneet aiemmin kiusauksen kohteeksi. Siinä pitää opettajan ja vanhempien viheltää peli poikki nopeasti ja tehdä selväksi, että käytös on väärin ja sen on loputtava heti.

Toisin sanoen näen, että kiusaaminen on yleensä sosiaalinen, ei psykologinen ongelma.

"– Opettaja arvioi aina, onko kyseessä pelitilanne tai joku muu vastaava. Se, mikä toiselle on kiusaamista, ei välttämättä ole sitä toiselle. Aina ei myöskään pystytä sanomaan, onko oikeasti kyse koulukiusaamisesta. Meillä on myös erilaisia vanhempia ja huoltajia, jotka kokevat hyvinkin pienet asiat koulukiusaamiseksi, Rytkönen sanoo."

Toisaalta ymmärrän, että joissakin tapauksissa kiusaamiseksi väitetään asioita, jotka eivät sitä ole... Mutta SILTI jäi tästä toteamuksesta tosi paha kaiku ja etenkin koulun rehtorin suusta. Herää vain kysymys, että kuka voittaa arvassa "ongelmavanhemman roolin", tai kenen lapsen kiusaaminen kuitataan liian vähäpätöisenä ollakseen kiusaamista?

3, totta. Toisaalta niitäkin vanhempia todella on, joiden mielestä heidän nuppustaan on kiusattu, jos ei saa jokaisen luokkakaverin synttäreille kutsua tai jää jonain iltapäivänä ilman leikkiseuraa. Joten ymmärrän reksin kommenttiakin kyllä. Enemmän minua karmii se, kun kiusaamisen uhreja syyllistetään, mitäs ovat "sosiaalisesti taitamattomia".

2

En ymmärrä miten tuo koulunvaihtaminen saataisiin toimimaan. Siinä vaiheessa kun lapsen muutaman minuutin turvallinen koulumatka vaihtuisi 30-60 minuutin seikkailuksi bussinvaihtoineen, tulee vanhemmat lakimiehen kanssa rehtorin luo kyselemään todisteita väitetystä kiusaamisesta ja perusteluita sille miksi juuri tämä lapsi siirretään. Pian koittaakin lukuvuoden loppu ja asia jätetään sikseen kesän yli, ehkä lasten riidat rauhoittuvat loman aikana...

Jo tähänkin ketjuun tuli kiusaajien puolustajia. Ei voi kyllä ymmärtää!

KiVa-kouluissa kiusataan kaikkein eniten. Opettajat eivät puutu mihinkään koska "me ollaan KiVa-koulu, meillä ei ole kiusaamista sen takia"

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo koulunvaihtaminen saataisiin toimimaan. Siinä vaiheessa kun lapsen muutaman minuutin turvallinen koulumatka vaihtuisi 30-60 minuutin seikkailuksi bussinvaihtoineen, tulee vanhemmat lakimiehen kanssa rehtorin luo kyselemään todisteita väitetystä kiusaamisesta ja perusteluita sille miksi juuri tämä lapsi siirretään. Pian koittaakin lukuvuoden loppu ja asia jätetään sikseen kesän yli, ehkä lasten riidat rauhoittuvat loman aikana...

Tehtäisiin tietenkin rikostutkinta sekä otetaan lastensuojelu mukaan. Asia tutkittaisiin kuin mikä tahansa rikos.

Harvaa koulukiusaamista ei kukaan näe tai se ei tule turvakameroihin. Niistä saa hetkessä todisteet.

Edellisessä asuinkunnassamme jätettiin vakava koulukiusaaminen monen vuoden ajan tutkimatta, koska kiusaajan perhe omisti bussiyhtiön joka järjesti kunnan koulukyyditykset ja oli tehnyt kaikkein halvimman tarjouksen. Rehtori ja koulutoimenjohtaja pelkäsivät että kiusaamisen käsittely vaikuttaisi jotenkin kyytien hintaan, koska kiusaajan vanhemmat olivat näin uhkailleet. Niinpä tapaus vain lakaistiin kylmästi maton alle, vaikka siihen liittyi fyysistä väkivaltaa lähes päivittäin ja myös omaisuuden anastamista ja tuhoamista. Vasta kun taustasta tietämätön tuore sijaisope joutui kutsumaan tappelun vuoksi poliisit koululle, asia alkoi purkautua. Jos reksi olisi päässyt väliin, poliisia ei takuulla olisi kutsuttu ja kaikki olisi jatkunut entisellään.

Vierailija kirjoitti:

Jo tähänkin ketjuun tuli kiusaajien puolustajia. Ei voi kyllä ymmärtää!

Tiedätkös, tuommoinen tapa haukkua ja leimata ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä, miksi semmoista voisi kutsua...? Juu, kiusaamiseksi.

Tosiasiassa olen kiusaamisesta hyvin huolissani. Itseäni kiusattiin koko yläaste, ja molempia lapsiani kiusataan. Joten älä minulle ala väittää, että puolustan ilmiötä millään tasolla.

Pidän vaan epäälyllisenä, hedelmättömänä ja jopa asialla haitallisena, jos kiusaamista aletaan pitää vain tietyn "ulkoplaneetalta kotoisin olevan ihmisrodun" ominaisuutena. Jos aletaan luulla, että vain "pahat lapset" kiusaavat, ja ne voi sulkea reservaattiin jonnekin pois, tullaan helposti katsoneeksi sormien välistä omien kultamussukoiden häröilyjä. "Mitä, ei mun Nicoliina ketään kiusaa, kun se on niin kiltti!"

Tosiasiassa kaikki lapset saattavat kiusata, jos kokevat, että joku sosiaalinen ryhmä palkitsee siitä eikä aikuiset siihen puutu.

Siksi minusta kiusaamista pitäisi ennemminkin käsitellä sosiaalisen ryhmän ongelmana, sen sääntöjen ja valvonnan puutteena. Vastuu on meidän aikuisten, sitä ei pidä "ulkoistaa" joillekin syntymäpahoille lapsille jossakin muualla.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo koulunvaihtaminen saataisiin toimimaan. Siinä vaiheessa kun lapsen muutaman minuutin turvallinen koulumatka vaihtuisi 30-60 minuutin seikkailuksi bussinvaihtoineen, tulee vanhemmat lakimiehen kanssa rehtorin luo kyselemään todisteita väitetystä kiusaamisesta ja perusteluita sille miksi juuri tämä lapsi siirretään. Pian koittaakin lukuvuoden loppu ja asia jätetään sikseen kesän yli, ehkä lasten riidat rauhoittuvat loman aikana...

Tehtäisiin tietenkin rikostutkinta sekä otetaan lastensuojelu mukaan. Asia tutkittaisiin kuin mikä tahansa rikos.

Harvaa koulukiusaamista ei kukaan näe tai se ei tule turvakameroihin. Niistä saa hetkessä todisteet.

Rikostutkinta olisi varmasti paikallaan pahoinpitelyissä.

Mutta tuosta olen vankasti eri mieltä, että harvaa koulukiusaamista ei kukaan näe. Minusta ENEMMISTÖÄ koulukiusaamisesta ei kukaan näe, nimittäin henkistä väkivaltaa, sosiaalista eristämistä, panettelua ja mitätöintiä. Lapsen saa hyvin tehokkaasti nujerrettua ja itsetunnon poistettua niin, ettei mitään jää turvakameroiden kuviin.

Ja tuollaisten "kuka haukkui ketä ja kuka pani ilkeän juorun liikkeelle" selvittelyjen läpikäynti on todella hankalaa, jos niihin ei tehokkaasti heti pääse opettaja puuttumaan. Hyvä opettaja puuttuu, taitamaton ei.

2

Kiusaamista en todellakaan halua puolustella, mutta muutama ongelma tässäkin ratkaisumallissa on...

Miten tuon koulunvaihtamisen on ajateltu toimivan, jos kunnassa ei ole toista koulua? Onko nyt ihan varma, että kaikki ajatusta kannattavat ovat sitten valmiit koulunvaihtoon oman lapsensa osalla? Vaikka toiseen kouluun olisi pidempikin matka?

Kiusattuja tuntuu olevan kovin paljon, mutta kiusaajia/kiusaajien vanhempia ei missään keskutelussa näy...? Kiusaajia on kuitenkin vähintään yhtä monta kuin kiusattuja. Onko kaikki ihan varmoja, että sopivassa tilanteessa oma lapsi ei kiusaa ketään? Koskaan?

Siirretäänkö kaikki kiusaamiseen osallistuvat toiseen kouluun? Vai vaan pahin? Kuka ratkaisee, kuka on kiusaamisen "primus motor"? Kiusattu? Ope? Kiusatun huoltaja? Rehtori?

Kiusaaminen on paljon isompi vyyhti kuin näistä keskusteluista voi päätellä. Kiusaaja ei koskaan toimi yksin ja kiusaaminen on aina koko ryhmän ongelma. Se on monesti lapsen selviytymiskeino ryhmässä. Ei tokikaan oikein, mutta aika inhimillistä. Vai väittääkö joku, että ei ole ikinä sortunut esim.töissä/koulussa/harrastuksessa juoruilemaan/välttelemään/naureskelemaan/pilkkaamaan/jne.. eli kiusaamaan jotakuta epäsuosittua tyyppiä? Edelleenkään en todellakaan hyväksy sitä, mutta voisi olla jo aika myöntää, että ihminen toimii ryhmässä hyvin usein tällä samalla tavalla on kyseessä sitten lapsi tai aikuinen. Asia pitää ymmärtää ja selvittää ryhmän ongelmana -ei yksittäisen kiusaajan tekona.

Meidän vanhempien pitää ottaa laput silmiltä myös oman lapsemme kohdalla ja myöntää, että jokainen lapsi (ja aikuinen) sortuu helposti ryhmän mukana kiusaajaksi. Ainoa keino puuttua kiusaamiseen on asian puiminen rehellisesti koko ryhmän kanssa. Vaatii aikaa ja rohkeutta! Helposti me vanhemmat puolustamme omaa lastamme ja uskomme hänestä pelkkää hyvää. Vai onko täällä joku, joka myöntäisi, että minun lapseni on kiusaaja ja hänet tulee siirtää toiseen kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo koulunvaihtaminen saataisiin toimimaan. Siinä vaiheessa kun lapsen muutaman minuutin turvallinen koulumatka vaihtuisi 30-60 minuutin seikkailuksi bussinvaihtoineen, tulee vanhemmat lakimiehen kanssa rehtorin luo kyselemään todisteita väitetystä kiusaamisesta ja perusteluita sille miksi juuri tämä lapsi siirretään. Pian koittaakin lukuvuoden loppu ja asia jätetään sikseen kesän yli, ehkä lasten riidat rauhoittuvat loman aikana...

Tehtäisiin tietenkin rikostutkinta sekä otetaan lastensuojelu mukaan. Asia tutkittaisiin kuin mikä tahansa rikos.

Harvaa koulukiusaamista ei kukaan näe tai se ei tule turvakameroihin. Niistä saa hetkessä todisteet.

Mikä sua estää jo nykyisellään tekemästä näitä ilmoituksia?

Käyppä seuraamassa 10-15 vuotiaiden poikien välituntia. Onko kaikki se töniminen ja nujakoiminen koko ajan kiusaamista? Näkyy varmasti kamerassa joo, mutta mikä siinä on kiusaamista ja mikä sitä ihan jatkuvaa poikien nujuamista, niin se onkin eri homma selvittää... Puhdas väkivalta on ihanoma lukunsa (lyöminen ja potkiminen), mutta se on kyllä tosi harvinaista. Eikä sekään aina ole kiusamista. Joskus rajunkin tappelun takana on puhtaasti riita eikä kiusaaminen.

Suomessahan on se tyyli, että kiusaamista vähätellään. Ehkä se on niin noloa joutua myöntämään, että siinä omassa koulussa kiusataan eikä siksi niihin uskalleta puuttua kunnolla. Se, että joku kusipää rehtori tai opettaja ei pidä pientä nimittelyä ja tönimistä kiusaamisena vaan poikien välisenä kisailuna kertoo minusta sen, että millaisia ihmisiä näihinkin hommiin valitaan. Se pieni töniminen ja nimittely ei varmaan kaikkien mielestä ole kiusaamista, mutta kannattaisi aina näissä tilanteissa ottaa huomioon se, että ihmiset on erilaisia ja kokee erilaiset tilanteet eri tavalla. Ja se tilanteen lukeminen on yksi taito, joka opettajilla olisi hyvä olla kunnossa. Eihän moni kiusattu uskalla kertoa siitä kiusaamisesta kun yleensä sen kiusaamisen takana on isompi porukka itseään vahvempia yksilöitä, ja jos kerrot siitä niin on olemassa aika iso todennäköisyys sille, että pian saa pataansa niiltä kiusaajilta tai sitten ne kiusaajat kääntää kaikki sitä kiusattua vastaan. Eli jos vaikka välitunnilla jotain tönitään ynnä muuta, niin opettajan olisi hyvä käydä kysymässä mikä on tilanne. Luultavasti se kiusattu ei myönnä kiusaamista siinäkään tilanteessa, mutta sen opettajan kannattaisi alkaa seurata sitä tilannetta ja puuttua siihen jos alkaa näyttää siltä, että se on jatkuvaa. Välillähän kavereillekin tulee pientä erimielisyyttä missä saatetaan töniä vähän puolin ja toisin, mutta siihenkin on hyvä puuttua ennen nenien murskaantumista.

Opettajien olisi varmaan myös ihan hyvä luopua siitä tyylistä jossa kerrotaan, että hänen tietoonsa on tullut kiusaamista, koska se kertoo heti sen "rollimisen". Parempi tyyli olisi vaikka sanoa, että hän on seurannut tillannetta, tai jotain vastaavaa jossa se ei tule ilmi, että se kiusattu tai hänen vanhempansa ovat kertoneet siitä kiusaamisesta opettajalle. Yleensä se kiusaamisesta kertominen vaan pahentaa tilannetta, ainakin mitä vanhemmaksi porukka tulee.

Terveisin Naispelko22

Ei asian pohtiminen monelta kantilta tarkoita puolustamista. Kiusaaminen on väärin. Aina. Mutta ei se nyt ihan helppo ja yksinkertainenkaan asia ole ratkaista. Johan se olisi maailmasta kitketty, jos siihen riitäisi joku yksinkertainen KiVa-koulun kaavake...

12, täsmälleen samaa mieltä kanssasi.

Ymmärrän oikein hyvin sen, miksi kiusaajia demonisoidaan. Itsekin vihaan entisiä kiusaajiani, mutta järjen tasolla on pakko nähdä harmaassa sävyjä. Aihe on erittäin tunnepitoinen, hyvästä syystä, mutta aina se tunnereagointi ei auta asian korjaamisessa.

2

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tuo ikuinen väite, että opettajat ja rehtorit vähättelisivät/eivät haluaisi ratkaista näitä ongelmia. Olen kohta parikymmentä vuotta ollut töissä yläkoulussa sekä opettajana että rehtorina, enkä ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa opehuonessa juteltaisiin, että "kylläpä se Jessica kiusaa sitä Jannicaa ihan urakalla. Hih. Dissailee välkällä ja kuulema netissäkin laittaa ikäviä kuvia. Juodaan me nyt lisää kahvia ja katsotaan kun lapsi kärsii"

Ihan joka ikinen tietoon tullut kiusaaminen on pyritty selvittämään, jos siihen on saatu vaan lupa. Monesti oppilas ja huoltaja kieltävät koululla asiasta puhumisen. Kiusaaminen pitää lopettaa, mutta siitä ei saa puhua. Okei..? Miten?

Lapsen kokemus voi olla, että ope ei puutu. Tosiasiassa ope ei välttämättä huomaa koko kiusaamista. Esimerkki omasta kouluajastani. Minua kiusattiin punaisista läiskistä, jotka helposti nousevat hermostuessa kaulalle. Aina kun sana punainen tuli jossain esille, niin se sai meidän luokassa reaktion aikaan. Aina ja kaikki tiesivät, että sillä pilkattiin minua. Ei ruotsin ope voinut tietää, miksi "punainen omena" sai luokan naureskelemaan (ja minut punastumaan). Eikä hissan ope puhuessaan punaisista voinut tietää, kuinka piinaavia ne sisällissotaa käsittelevät tunnit oli minulle. Jne jne jne. Mitään kummempaa ei tarvittu siihen, että minulle osoitettiin paikkani ryhmän pohjalla. Tai suurimmalle osalle luokaa se varmasti oli vain huvittelua, läpänheittoa... Kun valittiin pelissä joukkuille nimiä, minun ryhmälle ehdotettiin punaista. Ja taas mentiin. Mistä opet sen olisi voineet huomata? Minä en kertonut eikä kukaan muukaan. En kertonut kotonakaan. Kärsin kolme vuotta, siittyin lukioon ja löysin omahenkistä seuraa. Ei ollut yläaste kivaa aikaa, mutta en siitä kuitenkaan kouluakaan syytä.

Mitä koulu olisi voinut tehdä? Antaa jälki-istuntoa kaikille, jotka käyttää sanaa punainen? Kieltää sanan "punainen"? Lähettää puolet luokasta toiseen kouluun? Ei, asiasta olisi pitänyt keskustella vakavasti koko luokan kanssa. Minun olisi pitänyt kertoa koko luokalle, että minulle se ei ole enää läpänheittoa vaan minua kiusataan. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntooni, saa minun jännittämään ja punastumaan entistä herkemmin. Olen ihan varma, että moni olisi lopettanut, jos vaan olisi tajunnut oikesti loukkaavansa. Osa ehkä olisi jatkanut. Ei minulla ole tuohonkaan mitään valmista ratkaisua.

Kouluissa ei varmasti ole mihinkään muuhun asiaan käytetty niin paljon energiaa viime vuosina kuin sen pohtimiseen, miten kiusaaminen saadaa selville (on kyselyä, on keskusteluja, on palautelaatikkoa, johon voi nimettömänä kertoa kiusamisesta, on tukioppilaita) ja miten siihen puututaan. Tämä nyt vaan ei ole ihan helppo ratkaistava ongelma. Enkä usko kiusaamisen häviävän ihmisten toiminnasta koskaan. Valitettavasti.

Jatkamme kuitenkin yrittämistä, koska kyllä yksittäisen lapsen kiusaaminen saadaan yleensä loppumaan, kunhan kaikki osapuolet saadaan oikeasti keskustelemaan tilanteesta. Ja asiaa selvitetään asiana muiden joukossa eikä tunnelatautuneena: "minun lapseni ei koskaan kiusaa ketään, miksi sitä aina syytetään, jos jollakulla on huono huumorintaju"

Miten te, joita on kiusattu, olisitte puuttuneet kiusaamiseen? Mikä olisi toiminut?

Hyvä laki ehdotus! Kiusaajat vaihtaa koulua eikä kiusatut.