Mitä mä teen

Ongelma: olen raskaana rv 38+2. Kun kuulin, että olin raskaana niin olin innoissani, kunnes nyt n. pari viikkoa sitten minua on alkannut kaduttaa. Miksi,miksi päätin pitää lapsen? Tuntuu, että en ole valmis pitämään huolta toisesta ihmisestä. Olen 18vuotias joten tulotkaan ei ole mitkään ihmeelliset. Mieheni on valmis huolehtimaan ja rakastamaan lasta ja olettaa että minä olen myös, en ole siis kertonnut miehelleni tästä ahdistuksesta. Äitini, lapsen tulevat kummit, kaverit, mieheni on innoissaan lapsesta ja odottavat häntä. Olin minäkin innoissani.. ennen. Minusta tuntuu että lapsi ei saa tarpeeksi hyvää elämää minun kanssani. Minua pelottaa, pelottaa ajatella että olisin seuraavat 18-vuotta vastuussa toisesta ihmisestä. Onko tämä tunne normaali? Onko tämä vain hormoonien sekoomista, masennusta joka menee pois kun vauva on sylissäni? Miksi minusta tuntuu siltä, että en ole valmis tulemaan äidiksi vaikka alku raskaudessa tunteeni oli toinen? Mitä minä teen