Lue keskustelun säännöt.
Onko näin?
20.06.2007 |
VANHEMMUUS HUKASSA
Suomessa keskustellaan kerrallaan vain yhdestä asiasta. Päivähoidossa on keskusteltu vain nollamaksuluokasta, mutta ei esimerkiksi päivähoidon resursseista. On säädetty subjektiivinen päivähoito-oikeus ja piste. Jos käy sitten niin kuin Rovaniemellä on käymässä, että henkilökunnan rahkeet eivät enää riitä, niin täytynee menetellä niin kuin Kiinassa, jossa veturinkuljettaja ammuttiin, kun vanha juna ei enää pysynyt aikataulussa.
Lähes kokonaan vaiettu kysymys on se, johon eräs vantaalainen päiväkodin johtaja uskalsi puuttua, eli että Suomessa on vanhemmuus hukassa. Eikä ongelma koske pelkästään yksinhuoltajia tai köyhiä. Ilmiö tunnistetaan kaikissa yhteiskuntaluokissa. On duunariperheitä ja maisteriperheitä (jopa kasvatustieteen maistereita), joissa vanhemmat ovat menettäneet otteen vanhemmuuteen. Sen vuoksi lastenhoito kaatuu yhä enemmän yhteiskunnan varaan, vaikka mikään päivähoito ei korvaa äitiä ja isää. Päinvastoin.
Pohjoismainen Inequal Childhood -tutkimus totesi pari päivää sitten, että suomalaiset lapset voivat todella huonosti. Henkiselle pahoinvoinnille lapset altistaa liian vähä aika vanhempien kanssa.
Näin lomakauden aikana vanhempien olisi syytä miettiä, panevatko lapsen seikkailuleirille vai ovatko he itse lapsen seurassa. Ehkä tähän asti vietetty laatuaika lasten kanssa ei ole ollut riittävä.
Vanhempien oikeus päivähoitoon on betoniin valettu. Milloin saataisiin lapsille oikeus omiin vanhempiinsa?
Tämä kolumni oli viime lauantain (16.6.) Lapin Kansassa ja sen oli kirjoittanut Tapani Ranta
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan tuo on. Häijysti sanoen on kolmenlaisia vanhempia: 1) niitä joilla on niin paljon omia ongelmia (vaikka mielenterveysongelmia ja alkoholismia) että he eivät jaksa olla lapsiensa elämässä mukana ja sitten 2) niitä, joilla on omaa itsekkyyttä (tai pakollista rahantarvetta tai vaikka uran takia joustamattomuutta tai miksi sitä nyt milloinkin naamioidaan) todella vähän aikaa lapsilleen ja sitten 3) se ryhmä, jotka oikeasti haluavat viettää aikaa lastensa kanssa.
Se sanonta, että parasta, mitä lapsellesi voit antaa, on aika, pitää paikkansa. Onhan sitä ennenkin lapsia sysätty syrjään, huippua lienee se, että kun mentiin töihin, niin lapset vietiin sorakuoppaan hoitoon siihen asti, kun eivät sieltä osanneet sieltä pois kiivetä... Mutta nykyaikana aika harvalla on niin tiukka tilanne, että ei leipää saisi ilman että lapsen sorakuoppaan veisi. Itsekkyyden arvot ovat lisääntyneet, samoin se, että ajatellaan, että yhteiskunta hoitaa, samoin se, että raha tulee ennen lapsia.
Ymmärrän kyllä että on perheitä, joissa on erilaisia tilanteita enkä lähde tässä ketään tuomitsemaan ratkaisuistaan. Jokainen tekee varmaan parhaat valintansa omasta mielestään ja koskaan ei tiedä, vaikka ne olisivatkin monesti parhaita, kun kokonaisuus otetaan huomioon. Yksi ihan varteenotettava asia on minusta kuitenkin se, että monesti olisi paljon kompromisseja, joita voisi kokeilla ja vastakkainasettelu on erittäin yleistä. Miksi vaihtoehtoina esitetään aina vain kotiäiti ja uraäiti? Miksei vaikka perheen isä jää 6h työpäivälle siinä vaiheessa kun lapsi aloittaa hoidossa äidin palatessa töihin? Rahallinen menetys on tietty olemassa, mutta kyllähän tuommoisessa tilanteessa yleensä enemmän jää käteen kuin hoitovapaalla ollessa kuitenkin. Tai entä jos jompi kumpi hakeutuu lähemmäs kotia töihin? Tai entä jos tehdään liukumien puitteissa päiviä niin, että lapsen hoitopäivät lyhenevät? Kaikki nämä tuskin käyvät mihinkään kahden töissäkäyvän aikuisen perheeseen, mutta joku varmaan tai vielä joku muu vaihtoehto. Paljoa ei maksa ainakaan miettiä.
Varmasti on vanhempia, jotka eivät halua / osaa olla vanhempia, mutta varmasti on myös vanhempia, jotka haluavat ja osaavat.
Köykäistä argumentaatiota.
Ja lapset voi hyvin ja Isikin on kotona joka päivä heti klo 16.00 jälkeen. Kolme muksua on ja elämä hymyilee :)
Tarkoitan, että jos nyt ei noita asioita ajoissa mieti, niin myöhemmin voi olla liian myöhään.
Minun mielestä tuo kirjoitus oli niin hyvä ja sisälsi niin paljon ihan oikeata asiaa, että halusin sen keskustelun alle.
Siis ihan tosissani kysyn, että paljonko annat aikaa lapsillesi? Paljonko on se ihan todellinen pakko, jonka joudut olemaan poie lastesi luota? Paljonko siitä vieraalla/yhteiskunnalta hoidattamisesta johtuu vain omasta mukavuudenhalustasi/hukassa olostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti: 247, mutta käyn töissä. Se rajoittaa aikaani lasten kanssa.. Tekeekö se minusta ahneen? Entä jos sanon että olen osittain töissä? Helpottaako?
Tai jos olen kotona lapsen kanssa kun on kipeä? Tai se että kun toinen lapsi on kipeä: on molemmat lapset kotona kanssani? Entä jos kerron että itse flunssasena lapset on kotona??
Mua harmittaa että olen ahne enkä välitä selvästi lapsistani koska he ovat hoidossa kun olen töissä ja lapset ovat alle 3- vuotiaita! :(
Mutta teen rahaa perheeni eteen: Maksan talolainaa ja kasvatan tulevaa äitiysrahaa, tiedän: se on ahnetta jos kiinnostaa raha-asiat. Mutta ei olla rikkaita ja halutaan ITSEKKÄÄSTI asua talossa: itse olen lapsuuteni muuttanut 12 kertaa kerrostalosta toiseen, kavereista 1 on jäänyt mukaan aikuisikään. Kertoo ehkä siitä miten paska ihmisenä olen?? :D
Mikään edellä kirjoittamani ei kertonut siitä MITEN vapaa-aikani lasteni kanssa vietän!
Myöskään se että olisin kotona (niinkuin kolmannen jälkeen tulen olemaan täyden 3 vuotta hoitovapaalla) että miten lasten kanssa olen!
Eikö ihmiset näe miten mustavalkosta tollanen ajattelu on?? Jos olet valkoihonen, oletko rasisti? Tai jos olet mustalainen niin varastatko?
Jos käyt työssä niin tekeekö se susta ahneen, lapsista piittaamattoman. JA kotiäiti on se pullantuoksunen, seksiä uhkuva, rakastava, väkivallaton lapsilleen laulava?? Ei saatana!
Miksi ei enempi katsota MITÄ SIELÄ HOIDOSSA TAPAHTUU? Jos hoitopaikassa ei ole AIKAA; RESURSSEJA niin onko silloin vika vanhemmissa jotka vievät lapsensa hoitoon? VAI VOISIKO HOIDOSSA OLLA VIKAA?
Käsittääkseni jokanen joka ostaa pussillisen karkkia on oikeutettu KOKO MÄÄRÄÄN! Ei vaan siitä osaan? Oletko koskaan nähnyt että kauppias repii pakkauksen auki ja ottaa osan, vaikka olet maksanut koko pussista?
Ymmärrän, että subjektiivinen hoito-oikeus vituttaa: Meilläkin on Tampereella hoitopaikat TÄYNNÄ ja seassa nämä virikelapset vievät täysaikasilta tilaa.. Mutta jokasella pitää olla oikeus viedä lapsi hoitoon! Oli sitten ahne ja hankkii perheelle rahaa -tai viihtyy vauvan kanssa kun isompi saa leikkiä isompien lasten kanssa. TAI jos vanhemmat on yksinhuoltajia, työttömiä ja hakee töitä (stressi, työnhaku, puhelut, kaavakkeita..) tai ihminen vaan palaa loppuun ja perhettä auttaa kun lapsi pääsee hoitoon.
Musta tärkeää on että lasta vahtii joku aikuinen ja kun ollaan koko perhe yhdessä ollaan yhdessä. Ei voi silti väittää että vaikka olisi jatkuvasti kotona olisi lapsella paremmat oltavat; asian ratkasee vanhemmat itse teoillaan.
Ja noin asiasta viidenteen: Minä olen tykännyt kesäsiirtoloista ja muista leireistä.. :D Ei sitä ajatellut että voi kun olis kotona äitin kanssa, naapurit ehkä ihmettelee jos kotona olis asiat huonosti ja lapset " leireillä" , mutta tiedän perheitä joissa lapset haluaa leireille ja se on vanhemmista kiva asia! Tässä painottaisin enempi taas sitä arkea: onko lapsi kännissä 10- vuotiaana viikonloppusin radalla vai kotona pelaamassa kavereitten kanssa jalkkista ja nukkuun menee aikasin, saa ruuan jne. TÄSSÄ voi puhua vanhempien toiminnasta! Se 10- vuotias ei kännisenä välttämättä ole se minun poikani: mutta saattaa olla jonkun kotiäidin! VAI VOIKO?
t.ap