Lue keskustelun säännöt.
Anopin "Kyllä teidänkin pitäis saada elämäänne vähän eteenpäin"-marina
30.03.2016 |
Viimeksi pääsiäisenä oltiin miehen kanssa anoppilassa. Siinä lähtöä tehdessä tuli taas näitä "Kyllä se teidänkin olis hyvä saada elämäänne vähän eteenpäin ja järjestykseen" kommentteja. Ollaan lapsettomia kolmekymppisiä, asutaan 400 km:n päässä anoppilasta ja nähdään ehkä n. 3-4 krt vuodessa.
Tilanne vaan meillä se, että miehellä on vakituinen, hyväpalkkainen työ, itse olen vasta nyt saamassa maisterinpaperit ulos ja melko varmasti työttömyys odottaa. Tätä anopin narinaa on kuunneltu jo pari vuotta: ensin ennen kuin mies väitteli ("pitäis teidänki saada elämää jo vähän eteenpäin ja voisitte alkaa kattelemaan isompaa asuntoa"). Väittelynsä jälkeen mies oli vajaan vuoden työttömänä (juu, työtilanne on mikä on....) ja tuolloin asenne anopilla oli "mikä se nyt on, kun ei poika töitä löydä, johan ne alkaa ihmiset ajattelemaan että mikä on vikana, kun on kolmekymppinen tohtorismies ja työtön!!". Ai että mua ärsytti ja ärsyttää nyt että sama meno jatkuu, vaikka eteenpäin on päästy: mies on vakitöissä, on jumaliste muutettu pk-seudulle, minä olen valmistumassa....Ja silti sama laulu jatkuu anopilla.
Jos tuo on kömpelöä vihjailua lapsenlapsen odottamisesta, niin voisi sanoa suoraan. Ikävä vaan, että ei olla miehen kanssa ollenkaan varmoja halutaanko ja uskalletaanko lasta edes tähän maailmaan tehdä. Ja onko tosiaan se "elämän eteenpäin saaminen" tosiaan sitä että pyöräyttää muksuja maailmaan? Olen muuten melko varma että mahdollista lastenhoitoapua ei anopilta saisi. Sitten alkaisi se "miten muutitte niin kauas, muuttaisitte tänne Perä-Jormualle, missä mekin asutaan!"
Oli pakko avautua ja purkautua edes tänne, koitin tässä pari päivää pureskella ja olla välittämättä, mutta niin vaan sieppaa tuo asenne. Olisi anoppi itse tehnyt enemmän lapsia, niin joku niistä olisi jo varmaan tehnyt hänelle ne lapsenlapset.
Kommentit (28)
Sanokaa että ukko on todettu steriiliksi.
Jos ette halua koska saatatte vielä joskus tehdä lapsia, niin silloinhan anopin vihjailut on ihan aiheesta ja voitte niitä lapsia alkaa miettimään kuten anoppi pyysikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset kysy anopilta suoraan ja kerro juuri nuo samat asiat hänelle? Loppuu ne utelut.
Itse sanoin, ja mieheni myös :D Sanottiin että se kuule taitaa olla niin että meidän elintaso ei tule ikinä olemaan yhtä hyvä kuin suurten ikäluokkien, joilla oli duunaripalkoilla varaa maksella itsellee ok-talot ynnä muut. Lisäksi sanoin että jos lapsia pitää alkaa tekemään, niin kai siinä pitää miettiä vähän myös millä ne elättää ja millaiseksi oma elämä muodostuu. Tällöin ei tule mitään kommenttia, kuin sitten puoliväkistä vitsiä miten vaikka "Norjaan kalatehtaille, siellä on töitä!" Juu, että me tästä lähetäänki kalatehtaalle töihin, että on varaa hankkia lapsi. Jepjep.
Ei teidän elämä anopille kuulu. Varmasti tuo ärsyttää. Olen itse jo keski-ikäinen ja silti anoppi välillä yrittää ohjailla. Olen jo vuosia antanut marinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minäkin ihmettelen tuota että jos ei hanki lapsia yksin tai puolison kanssa, niin elämä "junnaa paikallaan" tai joidenkin mielestä se ei ole elämää ollenkaan. Että elämä alkaa vasta sitten kun lapsi hankittu. Ei voi ku ihmetellä. Se on teidän oma asia hankitteko lapsia, eikä anopin. Varmasti rasittavaa kuunnella tuollaista nillitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin äitiyslomalla pienen vauvan kanssa, kun äitini alkoi hokemaan "tekisit säkin jotain elämälläs.." Kai se lapsi olisi sit tarvinnut pistää suoraan synnäriltä hoitoon ja alkaa "tekemään elämällään jotain" prkl.
Nuo pullamössösukupolven edustajat ovat aikoinaan saaneet valita, mihin menevät töihin, inflaatio on maksanut asuntolainat ja muutenkin kaikki on kannettu eteen. Ei kannata reliikkien sanoille antaa mitään painoarvoa, ovat täysin vieraantuneita nykypäivän nuorten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhojen akkojen tyytymätöntä jupinaa. Kun ei omassa elämässä ole enää mitään saavutettavaa, aletaan elää niiden aikuisten lasten/heidän perheidensä kautta. On sitten jotain kerrottavaa naapureille.
Vierailija kirjoitti:
Nuo pullamössösukupolven edustajat ovat aikoinaan saaneet valita, mihin menevät töihin, inflaatio on maksanut asuntolainat ja muutenkin kaikki on kannettu eteen. Ei kannata reliikkien sanoille antaa mitään painoarvoa, ovat täysin vieraantuneita nykypäivän nuorten elämästä.
No näinhän se on, ollaan miehen kanssa ihan samoilla linjoilla. Silti se vaan tuntuu rasittavalta kuunnella tuota samaa nitkutusta anopilta. Ja että loppuuko se sitten ikinä. Jos tekee lapsen, niin sitten alkaa se "eeeihän siitä mitään tuu että asutte tommosessa asunnossa. Pitäs teidän isompaa muuttaa ja saada elämäänne eteenpäin." ja "kyllä nyt sisarus pitäis lapsella olla, eihän tuosta mitään muuten tuu. Pitäs teidän saada elämäänne vähän jo eteenpäin" jne. jne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo pullamössösukupolven edustajat ovat aikoinaan saaneet valita, mihin menevät töihin, inflaatio on maksanut asuntolainat ja muutenkin kaikki on kannettu eteen. Ei kannata reliikkien sanoille antaa mitään painoarvoa, ovat täysin vieraantuneita nykypäivän nuorten elämästä.
Hyvin sanottu.
Olen itse varmaan anoppisi ikäinen, tai vain vähän nuorempi ja kyllä tajuan, että elämä on nykyään teille nuoremmalle polvelle niin paljon kovempaa kuin minun sukupolvelleni 80-luvun alussa. Minne vain saatoin kävellä töihin opiskelujeni jälkeen ja hyvin meni.
Ap olen pahoillani, kun joudutte kuuntelemaan tuollaista. Ihan kohtuutonta ja anopiltasi osoittaa vähemmän kypsyyttä, elämänkokemusta kuin luulisi olevan hänen iässään. En oikein jaksa muutenkaan uskoa enää mihinkään "iän tuomaan kypsyyteen ja seesteisyyteen", olen menettänyt uskoni sellaiseen. Minullakin on anoppi. Suunnilleen samoja juttuja kuuntelen 8-kymppisen sanomana...
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen tuota että jos ei hanki lapsia yksin tai puolison kanssa, niin elämä "junnaa paikallaan" tai joidenkin mielestä se ei ole elämää ollenkaan. Että elämä alkaa vasta sitten kun lapsi hankittu. Ei voi ku ihmetellä. Se on teidän oma asia hankitteko lapsia, eikä anopin. Varmasti rasittavaa kuunnella tuollaista nillitystä.
Olen yli 4-kymppinen ja lapseton. Osa sukuun naiduista ja heidän kavereistaan määrittelee ihmiset ja arvottaa heidän elämänsä lapsiluvun mukaan (siis neljä lasta kahdelle eri miehelle 25-vuotiaana = paljon elämänkokemusta, ei lapsia = tarkoitukseton elämä). Olen kuunnellut jo yli 20 vuotta, kuinka elämäni menee hukkaan ilman lasta. Nyt se on säälinsekaista huokailua ikään kuin minulla olisi jäljellä enää pitkä kituminen ennen kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän anopin huolen. Toivottavasti omilla lapsillani on tuossa iässä elämä paremmin hallussa.
Sanot anopille että nautitte nyt tästä nykyisestä elämäntilanteesta jonkin aikaa. Ja ilmoitatte kyllä kun tilanne muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot anopille että nautitte nyt tästä nykyisestä elämäntilanteesta jonkin aikaa. Ja ilmoitatte kyllä kun tilanne muuttuu.
Tai "eiköhän sinne hautaan lopulta päädy vaikka ei etenisikään". Tai kysy ihan suoraan että mikä se elämän tavoiteltava päämäärä anopin mielestä on...ja lupaa harkita asiaa.
Ikävä sanoa mutta vanhempiemme ikäluokan ihmiset ovat ihan horiskoja mitä tämän päivän työelämään ja elinkustannuksiin tulee. Meillä on omistusasunto ja lapsetkin on jo tehty, mutta aina riittää arvosteltavaa. Nyt ne ihmettelee miksei meillä muka ole varaa kesämökkiin. Olin pitkään työttömänä eikä vanhemmat tajunneet ollenkaan, ettei töitä niin vaan löydy edes akateemiselle. Ihan pokkana väittivät mulle ettei Suomessa mitään työttömyyttä oikeasti ole ja äiti aika ivallisesti kuittaili kuinka laiskottelen vaan kotona. Myötätuntoa ei ole koskaan löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa mutta vanhempiemme ikäluokan ihmiset ovat ihan horiskoja mitä tämän päivän työelämään ja elinkustannuksiin tulee. Meillä on omistusasunto ja lapsetkin on jo tehty, mutta aina riittää arvosteltavaa. Nyt ne ihmettelee miksei meillä muka ole varaa kesämökkiin. Olin pitkään työttömänä eikä vanhemmat tajunneet ollenkaan, ettei töitä niin vaan löydy edes akateemiselle. Ihan pokkana väittivät mulle ettei Suomessa mitään työttömyyttä oikeasti ole ja äiti aika ivallisesti kuittaili kuinka laiskottelen vaan kotona. Myötätuntoa ei ole koskaan löytynyt.
Voi ei, ikävä kuulla :( Ja joo, tuntuu että osa vanhemmista elää jossakin ihmeellisissä Suomi-filmien antamien mielikuvien varassa, mitä koulutukseen tulee. Että kyllä se maisterisihmiselle ja -oooh, ihan tohtorismiehelle!- nyt niin hyvät työt löytyy varmasti, että oksat pois! Että ellei löydy, niin on ihmisessä itsessään oltava jotain perustavanlaatuista vikaa (=esim. laiskuus). Kun totuus on, että töitä ei muuten löydy tuosta vaan.
Anoppi itse on jonkin emäntäkoulun aikanaan käynyt, ja oli 30 vuotta kutakuinkin samoissa töissä, ennenkuin jäi varhaiseläkkelle...
-ap
Tuollaisen anopin kannattaisi sisäistää ajatus, että lapsia ei kannata tehdä sen takia että ne lapset tulevaisuudessa sitten tekisivät asiat x, y ja z, kun minä itse niin haluan/toivon/vaadin. Ei, ei. Lapset ovat omia persooniaan, omien elämiensä, haaveiden ja unelmiensa ja tavoitteidensa kanssa, siihen ei vanhemmat voi enää puuttua sen jälkeen kun lapset ovat aikuiseksi kasvaneet.
Löysäperseiden natinoille ei kannata antaa sen kummempia painoarvoja. Kunhan itse tietää, missä mennään, se riittää.
Voi jeesus, kuulostaa rasittavalta!
Oma anoppinihan aikanaan, kun "vihdoin olimme tehneet hänestä mummon", että "seuraavaks teette sitten pojan, pitäähän se nyt kumpaakin sukupuolta lapsia olla, hehheh!" Voi v.... että ärsytti, vaikka muka-hehheh-vitsiksi vissiin tarkoittikin. Jäi muuten lapsiluku tuohon yhteen, hehheh vaan!
Mikset kysy anopilta suoraan ja kerro juuri nuo samat asiat hänelle? Loppuu ne utelut.