Mistä löydätte motivaation jos työnteko on juuri ja juuri kannattavaa?

Niin, kannattaako työ silloin? Minusta kuulostaa, ettei se kannata.

Saa arvokasta työkokemusta. Vaikka työ olisi mitä tahansa (päivänvaloa kestävää) niin se on parempi kuin ne "aukot CV:ssä". Aika ajoin työni on myös mukavaa, huomasin miten tylsää oli kun olin pari kk työttömänä :)

T. Autonmaksujen, bensojen yms. jälkeen jää alle tonni :)

No siitä ettei tarvitse tuilla elää enäää, oikeesti :)

1200€ kuussa tienaan ja tulen kylla hyvin toimeen

Saan työkokemusta ja voin edetä parempipalkkaisiin hommiin joskus. Kivempaa, helpompaa ja rennompaa kuin kotona muksujen kanssa. Siinäpä syyt.

Itse olen varmaan jotenkin tyhmä. Mutta motivaatio löytyy helposti. Ylpeys siitä ettei ole muiden elätettävänä. Työ voi aina poikia jonkin uuden työn johon ei ilman aikaisempaa kokemusta pääsisi. Ja ei tarvii täytellä kaikkia lappuja kelalle työkkäriin ym....

kyllähän näitä motivaattoreita löytyy

Vierailija kirjoitti:

Vain loinen ajattelee noin :( Minulle on kunnia-asia elättää itseni ja lapseni. Pystytkö yhtään ymmärtämään? Uteliaana jään odottamaan vastausta. Tosin kysymykselläsi jo vastasit.

Jos oon 18 vuotta työelämässä ollut loinen niin sitten oon. Enhän mä sanonut lopettavani työntekoa, sanoinpahan vaan että on motivaatio hakusessa. ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, kannattaako työ silloin? Minusta kuulostaa, ettei se kannata.

Mikä vika tonnissa on?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kannattaako työ silloin? Minusta kuulostaa, ettei se kannata.

Mikä vika tonnissa on?!

Se on noin 200€ euroa enemmän kuin työtön saa. Wuhuu.

Ap, jos sua ei kiusata työpaikalla, siitäkin on juhlimisen aihetta. Monilla työpaikoilla yhteishenki on todella huono kun yt:t ovat tulleet jäädäkseen :/

Olet väärässä työpaikassa. Vaihdoin itse vuosi sitten työpaikkaa ja rakastan työtäni. Palkka tosin on pyllystä.

Mulle taitais jäädä enemmän työttömänä käteen kuin nyt töissä käydessä. Yksi motivaatio on että saatiin ostettua ihana oma koti meille. Jos en kävisi töissä, se ei olisi ollut mahdollista. Ajattelen myös että tämä ei ole lopunelämää kestävä homma, vain väliaikaista.

Mä oikein toivon että tulisi kenkää töistä.. Työpaikan yhteishenki... Siellä oleminen on silkkaa helvettiä ja työ itsessään erittäin kuormittavaa. Viikonloput menee vain itseään keräillessä että selviää taas jollain tavalla perjantaihin. Olen henkisesti aivan loppu. Siinä ei palkka lohduta tippaakaan. Kunpa uskaltaisin irtisanoa itseni :(

Ei tulisi mieleenkään edes laskea onko työnteko kannattavaa. Pidän työstäni, työyhteisöstä ja siitä että koen tekeväni työtä jolla on merkitystä. Jos joutuu lasten kanssa olemaan kotona pari päivää sairauden takia niin alan kaipaamaan töihin. Tulisin hulluksi, jos joutuisin olemaan kotona työttömänä.

Ihania työmuurahaisia :) "Emmää rahaa tarvi kunhan saan vaan cv:een täytettä ja pääsen joskus yli-vessasiivoojaksi sitten varmaan saan jo 300e enemmän kuin työtön" 

En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä.

Olen 53-vuotias hoitaja. Yksineläjä. Pätkätöitä, vakipaikkaa turha kuvitella saavansa tässä iässä. Tällä hetkellä työttömänä. En enää jaksa näitä sijaisuuksia ja nollasopimuksia. Pitkästä aikaa olen rauhallinen ja tyytyväinen, vaikkakin köyhä. Ei tarvitse stressata jokapäiväistä töihinlähtöä ja sitä fiilistä, miten huonosti sijaisia kohdellaan työyhteisöissä. Sijaisena olet aina se b-luokan työläinen, joka tekee ne paskimmat hommat ja on sivussa kaikesta, mitä työpaikalla tapahtuu. Sinun oletetaan olevan nöyränä ja hiljaa, että saat edes pidettyä sijaisuuden loppuun. En jaksa enää, olen loppu. Saa kivittää