Miten määrittelisit syrjäytyneen?
Onko ihminen syrjäytynyt, jos hänellä ei ole työpaikkaa/opiskelupaikkaa eikä mitään sosiaalisia suhteita elämässään? Entä ne, jotka ovat tavallaan omasta vapaasta tahdostaan "syrjäytyneitä"?
Kommentit (12)
Tunnen yhden, joka syrjäytynyt täydellisesti. Hänellä 50 000 velkaa, pikavippivelkoja. Vetelee jatkuvasti bilemielessä huumeita. Ei mitään aikomusta koskaan alkaa opiskelemaan eikä tämä tyyppi näytä edes tajuavan yhteiskunnasta mitään. Voin vaan kuvitella millainen tulevaisuus edessä....
No jos ei käy töissä, ei harrasta missään missä toisia ihmisiä eikä ole minkäänlaisia ystävyyssuhteita tai naapurisuhteita niin on kyllä täysin ulkona kaikesta. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ehkä joku sellaista haluaa, mutta kyllä silloin on syrjäytynyt, jos ei kuulu mihinkään perheeseen tai muuhun yhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei käy töissä, ei harrasta missään missä toisia ihmisiä eikä ole minkäänlaisia ystävyyssuhteita tai naapurisuhteita niin on kyllä täysin ulkona kaikesta. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ehkä joku sellaista haluaa, mutta kyllä silloin on syrjäytynyt, jos ei kuulu mihinkään perheeseen tai muuhun yhteisöön.
Et voi vaikuttaa itse siihen onko sinulla jäljellä enää perhettä vai ei.
Ihminen jolla ei ole ystäviä/kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei käy töissä, ei harrasta missään missä toisia ihmisiä eikä ole minkäänlaisia ystävyyssuhteita tai naapurisuhteita niin on kyllä täysin ulkona kaikesta. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ehkä joku sellaista haluaa, mutta kyllä silloin on syrjäytynyt, jos ei kuulu mihinkään perheeseen tai muuhun yhteisöön.
Et voi vaikuttaa itse siihen onko sinulla jäljellä enää perhettä vai ei.
No ei voi vaikuttaa, mutta luulisi, että silloin ihmisellä olisi aikaa ja halua solmia ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei käy töissä, ei harrasta missään missä toisia ihmisiä eikä ole minkäänlaisia ystävyyssuhteita tai naapurisuhteita niin on kyllä täysin ulkona kaikesta. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ehkä joku sellaista haluaa, mutta kyllä silloin on syrjäytynyt, jos ei kuulu mihinkään perheeseen tai muuhun yhteisöön.
Eli sinusta kaikki yksinelävät vanhukset (joko lesket, eronneet tai naimattomat) ovat syrjäytyneitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei käy töissä, ei harrasta missään missä toisia ihmisiä eikä ole minkäänlaisia ystävyyssuhteita tai naapurisuhteita niin on kyllä täysin ulkona kaikesta. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ehkä joku sellaista haluaa, mutta kyllä silloin on syrjäytynyt, jos ei kuulu mihinkään perheeseen tai muuhun yhteisöön.
Et voi vaikuttaa itse siihen onko sinulla jäljellä enää perhettä vai ei.
No ei voi vaikuttaa, mutta luulisi, että silloin ihmisellä olisi aikaa ja halua solmia ystävyyssuhteita.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta kolmestakympistä ylöspäin ei ole helppo saada ystäviä noin vain, jos sinulla ei niitä jostain syystä ole.
Syrjäytynyt on mulle sellainen, jonka A) nykyinen elämäntilanne on epätyydyttävä ja jolla B) ei ole tällä hetkellä sellaista aktiviteettia, joka muuttaisi tilannetta ja C) jonka suunnitelmiinkaan ei kuulu muutosta tuovaa peliliikettä.
Esimerkiksi välivuotta ajelehtiva, joka on hakenut opiskelemaan ei ole mulle syrjäytynyt.
Kovasti alapeukutuksia. Voisiko nämä alapeukuttajat sitten kertoa millainen on syrjäytynyt. Mielestäni syrjäytynyt on sellainen, joka ei kuulu mihinkään yhteisöön eikä ole ystäviä.
Minusta syrjäytynyt ei välttämättä ole yksinäinen ihminen, jolla ei ole kavereita tai puolisoa. Nykyäänhän puhutaan myös nuorten syrjäytymisestä, joka johtuu siitä, että heillä on ollut vaikeuksia ja tulevaisuus ei näytä selvältä eikä ole työ- tai opiskelupaikkaa tai kunnon tuloja ja voi puuttua kaikenlaisia arkielämän taitoja (ruoanlaitto, oman talouden suunnittelu). Vaikka suuntaa ei olekaan, niin näillä voi olla kuitenkin kaveripiiri, jossa muut ovat samassa tilanteessa.
Myös asunnottomat voidaan laskea syrjäytyneiksi mutta nämäkin saattavat hengailla toisten asunnottomien kanssa.
Olen 25-vuotias paluumuuttaja. Maisterintutkinto taskussa, ei töitä, opintolainaa ihan mukava summa maksettavana, lapsuudenajan perhettä näen silloin tällöin, mutta lapsuudenajan kavereihin en pidä oikein mitään yhteyttä (olemme vuosien varrella kasvaneet erillemme). Kaikki kaverit ja kuviot ovat jääneet ulkomaille, mutta yhteydenpidossa ei ole oikein mitään järkeä kun emme enää koskaan näe. Vietän siis päiväni aika lailla neljän seinän sisällä. Kaikenmaailman harrastuskerhot on musta vaan vaivaannuttavia. Tykkään olla yksin, mulla on rikas sisäinen maailma, kirjoitan kirjoja, sävellän musiikkia yms. mutta veikkaan että leivon itsestäni syrjäytynyttä pikkuhiljaa.
En määrittele. On vain erilaisia ihmisiä, siinä kaikki.