Pitkät pyhät ja yksinäisyys

Samat fiilikset täällä, oon siivonnu koko päivän ja laittanu ruokaa. Nyt voisin avata viinipullon ja kattoo jonkun hyvän leffan.

Mäkin olen kokkaillut ja opiskellut vähän tänään, nyt avasin telkkarin, mutta sieltä ei oikein tule mitään mielenkiintoista. Kiitos vinkistä, punaviini onkin nyt paikallaan! :) ap

Sama homma. Onneksi on viinaa

M28

Sama homma vaikka on avomies, jonka kanssa ei mitään yhteistä, odotan vain että pian pääsen töihin ja kattelee netistä uutta kotia mutta vain itselleni.

Itse löysin aidon rakkauden juurikin nelissäkympissä, olin jo luovuttanut ja todella yksinäinen, vaikkei sitä tietysti näyttänyt ulospäin oli vaan että kyllä tässä pärjätään hii-ohei.

Kaikki treffitkin jos niille tohti, niin menivät persiilleen. Joko itseä ei kiinnostanut tai sitten mies karkasi ennen pitkää. Lopuksi ei enää kiinnostanut nuo treffitkään kun aina jäi paha mieli ja itsetuntokin taisi mennä.Itsekseen oli ja yksinäisyyden tunne tuli kaveriksi.

Sitten netistä jostain ihan älyttömältä keskustelupalstalta löytyi juttukaveri, vuoden päästä tuli morjestamaan kun oli ohikulkumatkalla kaupunkini ohitse.

Löytyi ihminen joka hyväksyi juuri sellaisena kun olen. Kohta kymmenen vuotta kimpassa, ollaan onnellisia.

Eli mitä tarkoitan , niin älkää luovuttako ja lapaantuko ,vaan heittäkää verkkoja veteen, niin silloin on mahdollisuus saada arvokasta saalista. Jos ei miestä niin ehkäpä maailman parhaan kaverin.

Hyödyntäkää sitä nettiä! Varmasti on yksinäisiä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma vaikka on avomies, jonka kanssa ei mitään yhteistä, odotan vain että pian pääsen töihin ja kattelee netistä uutta kotia mutta vain itselleni.

Mullakin avomies joka murjottaa, paljoa ei oo yhteistä.

Täällä istutaan hiljaa kuin hautajaisissa.

Mieluummin olen yksin kun tajusin että kaikki miehet ovat samaa lajia. Takuulla nautin sinkkuudesta (kunhan eroan) joihin ei parusuhde kuulu. Nyt menossa neljäs vuosien pituinen jsuhde a miehet ovat pohjimmiltaan samanlaisia tylsimyksiä, joille riittää että on sohva ja ruokaa ja koti kunnossa. Ja tällästä elämää minä en ainakaa kestä.

Mä meen onneks huomenna töihin, niin ei tarvii yksin olla.

Surullista on olla perheellinen yksinäinen. Nuoret tulee ja menee ystäviensä kanssa, mies töissä tai harrastuksen parissa. Söin possupataa vihanneksilla ja perunoilla, jälkkäriks pashaa ja mansikkakakkua, mutta söin sentään teidän seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista on olla perheellinen yksinäinen. Nuoret tulee ja menee ystäviensä kanssa, mies töissä tai harrastuksen parissa. Söin possupataa vihanneksilla ja perunoilla, jälkkäriks pashaa ja mansikkakakkua, mutta söin sentään teidän seurassa.

Kyllä tässäkin tapauksessa yksinäisyys ja siinä rypeminen on ihan oma valinta. Jos on tylsä ja uhriutuva ihminen, niin kukas sellaisen seuraa jaksaisi?

Täälläkin lusitaan yksinäisiä pyhiä. Olen tänään purkanut ahistusta siivoomiseen, leipomiseen, ruuanlaittoon ja tuotosten syömiseen niin, etten varmaan enää pyhien jälkeen mahdu ovesta ulos 😕. Oisko suosituksia illan tv-tarjontaan?

Mäkin odotan, että pääsen huomen töihin.

Tytär perheineen tulossa myös käymään, mies ja koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on olla perheellinen yksinäinen. Nuoret tulee ja menee ystäviensä kanssa, mies töissä tai harrastuksen parissa. Söin possupataa vihanneksilla ja perunoilla, jälkkäriks pashaa ja mansikkakakkua, mutta söin sentään teidän seurassa.

Kyllä tässäkin tapauksessa yksinäisyys ja siinä rypeminen on ihan oma valinta. Jos on tylsä ja uhriutuva ihminen, niin kukas sellaisen seuraa jaksaisi?

Ei kait se noin mustavalkoista se yksinäisyyden vangiksi joutuminen ole.

Olosuhteet voi olla välillä sellaiset ettei niitä kavereita löydy vaikka olisi kuinka epäitsekäs ja sosiaalinen, ulospäin suuntautunut, jne...

Tulee elokuva Diana:sta klo 23.00 , suosittelen!

Olen kohta 40 ja sama tilanne. Jätin mieheni noin vuosi sitten (perustelluista syistä), lapsia ei ole. Sen jälkeen on ollut yksi ihan OK mutta lyhyt suhde, mies ei halunnut jatkaa. Missä asut - kaupungissa, maalla? Itse yritän käydä joka päivä vähintään ulkona kävelyllä ja vaikka jossain kahvilla (jos kaikki ei ole kiinni, no nykyään harvoin on edes pyhinä). Minullakin on päiviä joina kaikki ihmisten seura tuntuu raskaalta, jopa tuntemattomat ihmiset ympärillä, mutta parempina päivinä yritän myös nähdä kavereita. Pääsiäinen on siksi vaikeampaa aikaa, että monet ovat tapaamassa sukulaisia tai matkoilla. Viiniä otan mielellään kotona minäkin, mutta yritän pitää määrät minimissä - olen sillä tavalla alkoholiherkkä, että joskus jo pienikin määrä saa mielen aika matalaksi, joko samana päivänä tai seuraavana.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 40 ja sama tilanne. Jätin mieheni noin vuosi sitten (perustelluista syistä), lapsia ei ole. Sen jälkeen on ollut yksi ihan OK mutta lyhyt suhde, mies ei halunnut jatkaa. Missä asut - kaupungissa, maalla? Itse yritän käydä joka päivä vähintään ulkona kävelyllä ja vaikka jossain kahvilla (jos kaikki ei ole kiinni, no nykyään harvoin on edes pyhinä). Minullakin on päiviä joina kaikki ihmisten seura tuntuu raskaalta, jopa tuntemattomat ihmiset ympärillä, mutta parempina päivinä yritän myös nähdä kavereita. Pääsiäinen on siksi vaikeampaa aikaa, että monet ovat tapaamassa sukulaisia tai matkoilla. Viiniä otan mielellään kotona minäkin, mutta yritän pitää määrät minimissä - olen sillä tavalla alkoholiherkkä, että joskus jo pienikin määrä saa mielen aika matalaksi, joko samana päivänä tai seuraavana.

Asun Turussa ja liikun kyllä normaalisti paljonkin kaupungilla, käyn kahvilla, teatterissa yms, mutta toisinaan on näitä päiviä, kun tuntuu ettei jaksaisi tavata ketään. Samaan aikaan tiedän, että mieli piristyisi, jos jaksaisi jotain tehdä. Kävin kyllä kaupassa tänään kävellen, mutta sielläkin tuli surullinen olo, kun näki pariskuntia yhdessä ostoksilla. Ehkä nämä pyhät, etenkin joulu ja pääsiäinen on vaan vähän hankalia mulle, pitäisi aina varautua näihin etukäteen ja lähteä vaikka jonnekin reissuun, mutta nyt se ei ollut oikein taloudellisesti mahdollista.

Kiitos nauruista. En sentään ryve yksinäisyydessä. Kunhan kirjotin hetken fiilikset. Mopoautossa menee korvat lukkoon ja aivot solmuun, moottorikelkkailu tekee ranteet kipeeks ja aiheuttaa suolisolmun. Oikeessa olet, yksinäisyys on oma valinta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista on olla perheellinen yksinäinen. Nuoret tulee ja menee ystäviensä kanssa, mies töissä tai harrastuksen parissa. Söin possupataa vihanneksilla ja perunoilla, jälkkäriks pashaa ja mansikkakakkua, mutta söin sentään teidän seurassa.

Kyllä tässäkin tapauksessa yksinäisyys ja siinä rypeminen on ihan oma valinta. Jos on tylsä ja uhriutuva ihminen, niin kukas sellaisen seuraa jaksaisi?

Ahdistaa, mutta ei ole vaihtoehtoakaan. Joulut, juhannukset, uudet vuodet yksin. Vuosikymmenestä toiseen.

No, jos tänä vuonna kävisi vaikka pitkällä lenkillä ja askartelisi pari linnunpönttöä.

Jaksamisia kaikille tahtomattaan yksinäisille!

Sininen kirjoitti:

Vasta perjantai ja nyt jo tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta jaksaa näitä pyhiä. Ei ole voimia lähteä minnekään enkä oikein edes jaksaisi olla muiden ihmisten seurassa, mutta silti kotona yksin oleminenkin tuntuu pahalta. Olen 40 vuotias sinkkunainen, mistään ei löydy pitkäaikaista seuraa, vaikka haluaisin kovasti elää parisuhteessa. Tapailin pari kuukautta miestä, jonka kanssa kaikki meni aluksi hyvin, mutta sitten miehen kiinnostus loppui ja hän kertoi, ettei halua vakavaa suhdetta. Tuntuu siltä, että mulle käy aina näin. En vaan kelpaa kenellekään.

35v mies täällä yksin myös. Ei ole ketään kavereitakaan. Pitäisi keksiä joku mesta tällaisille yksinäisille mihin voisi spontaanisti mennä ja sinne paikkaan tulisi vain muita yksinäisiä ihmisiä. Tavallaan kahvila tai ravintola yksinäisille.