Mä olen niin surullinen kun lapsen kaveri petti lapseni.
Oli lapseni ainut kaveri. Äidin sydäntä raastaa nähdä oman lapsen tuska.
Kommentit (37)
Millä tavalla petti? Ehkä se oma kullannuppusi oli käyttäytynyt ensin häntä kohtaan ikävästi?
Lasten ristiriidat kasvattavat. T. Äiti jonka lapsi vuoroin menee hyvin kaverin kanssa ja vastaavasti huonosti (joku muu kaveri menee edelle jne.) kuuluu elämään ja lapsuuden oppii sietämään pettymyksiä.
Ehkä petti on liian voimakas sana, petti luottamuksen. Hänen naapuriin muutti uusi tyttö ja alkoi kaveerata hänen kanssaan. Minusta on erikoista, että ystävä hyljätään kertaheitolla, ymmärrettävämpää olis, jos ystävyys olis hiipunut tai jotain.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lasten ristiriidat kasvattavat. T. Äiti jonka lapsi vuoroin menee hyvin kaverin kanssa ja vastaavasti huonosti (joku muu kaveri menee edelle jne.) kuuluu elämään ja lapsuuden oppii sietämään pettymyksiä.
Täh?
Suhtaudutkohan nyt itse hieman liian itseään ennustavasti? Eikö sinusta ap tuommoinen ole luonnollista? Pitääkö (jo) lastenmaailmassa esittää parempaa kaveria kuin onkaan, ettei kellekään tule paha mieli?
Jaa, no ei tartte esittää parempaa kaveria kuin onkaan, mutta eikö juuri tuo kaveri sitä tehnyt kaveeratessaan lapseni kanssa? Noi lapset leikki toistensa kanssa joka päivä koulun jälkeen ja yökyläilivät vähintään kuukausittain toistensa luona. Kunnes yhtenä päivänä uusi tyttö muuttaa ja kaikki loppuu kuin seinään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä alan lapsellesi kaveriksi ❤
Kiitos.
Voiko lapsesi aloittaa jonkun uuden harrastuksen, jossa saisi hyviä ystäviä? Sen lisäksi että tuo tosiaan on todella sydäntäsärkevää, niin olen seurannut läheltä yhtä tapausta jossa lapsella ei koskaan ole ollut kunnon läheistä ystävää ja lopputulos ei ole hyvä, niin olen erittäin vakuuttunut että jokaisella pitäisi ainakin yksi sellainen olla. Ja vanhempien kannattaa kannustaa lasta harrastuksiin, joissa niitä ystäviä voi saada lisää ja uusista piireistä
Kuulostaa just niin pissistouhulta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no ei tartte esittää parempaa kaveria kuin onkaan, mutta eikö juuri tuo kaveri sitä tehnyt kaveeratessaan lapseni kanssa? Noi lapset leikki toistensa kanssa joka päivä koulun jälkeen ja yökyläilivät vähintään kuukausittain toistensa luona. Kunnes yhtenä päivänä uusi tyttö muuttaa ja kaikki loppuu kuin seinään.
ap
Häh? Entä jos oli kaveria vailla, miksi kaikista pitäisi tulla bestiksiä? Oletko itse nakellut niskojasi tapauksen johdosta? En ole koskaan ymmärtänyt, ettei voisi olla vain kavereita, mikä tää olen kanssasi kunnes kuolema erottaa -juttu on?
Mikset ap vastaa? Eli opetat lapsellesi, että hänelle kaverit ovat tärkeitä vain, jos ovat lapsesi bestiksiä? Nyt nakellaan naapurin lapselle niskoja, koska meidän milja-maijuli ei ollutkaan se ykkönen förevör, eikä pystytä jatkamaan ystävyyttä?
Tiedän tunteen, ihan kamalaa. Oletko kaverin vanhempien kanssa sellaisissa väleissä että voisit jutella heidän kanssaan? - Äläkä välitä näistä tunnevammaisten kommenteista täällä. Tue tytärtäsi, toivottavasti tilanne selviää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan lapsellesi kaveriksi ❤
Kiitos.
Eipä kestä.
t. P. P.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä petti on liian voimakas sana, petti luottamuksen. Hänen naapuriin muutti uusi tyttö ja alkoi kaveerata hänen kanssaan. Minusta on erikoista, että ystävä hyljätään kertaheitolla, ymmärrettävämpää olis, jos ystävyys olis hiipunut tai jotain.
ap
Tällaista se on tyttölasten kanssa. Kaksi lällättää aidan yli kolmannelle, että "me ei leikitä sun kaa!".
Mutta älä huoli, itkijän rooli vaihtuu viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no ei tartte esittää parempaa kaveria kuin onkaan, mutta eikö juuri tuo kaveri sitä tehnyt kaveeratessaan lapseni kanssa? Noi lapset leikki toistensa kanssa joka päivä koulun jälkeen ja yökyläilivät vähintään kuukausittain toistensa luona. Kunnes yhtenä päivänä uusi tyttö muuttaa ja kaikki loppuu kuin seinään.
ap
Häh? Entä jos oli kaveria vailla, miksi kaikista pitäisi tulla bestiksiä? Oletko itse nakellut niskojasi tapauksen johdosta? En ole koskaan ymmärtänyt, ettei voisi olla vain kavereita, mikä tää olen kanssasi kunnes kuolema erottaa -juttu on?
Tuottaisko sulle hirveesti tuskaa vaieta. Ilkeilet siellä tahallasi tai olet tunnevammainen aivoton ääliö. Ihan kuin jo pieniltä lapsilta olisi kielletty tuntea pahaa mieltä. Jos tunteet kielletään, tulee just kaltaisiasi jääkylmiä aikuisia (Oletko muuten aikuinen?)
En ole sitte AP.
Se kasvattaa. Ihminen tarvii lapsena ja nuorena pettymyksiä kaverisuteissa ja seurustelusuhteissa, jotta hänestä tulee tasapainoinen aikuinen. Liian moni pääsee pumpulissa aikuiseksi asti.
t.mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no ei tartte esittää parempaa kaveria kuin onkaan, mutta eikö juuri tuo kaveri sitä tehnyt kaveeratessaan lapseni kanssa? Noi lapset leikki toistensa kanssa joka päivä koulun jälkeen ja yökyläilivät vähintään kuukausittain toistensa luona. Kunnes yhtenä päivänä uusi tyttö muuttaa ja kaikki loppuu kuin seinään.
ap
Häh? Entä jos oli kaveria vailla, miksi kaikista pitäisi tulla bestiksiä? Oletko itse nakellut niskojasi tapauksen johdosta? En ole koskaan ymmärtänyt, ettei voisi olla vain kavereita, mikä tää olen kanssasi kunnes kuolema erottaa -juttu on?
Tuottaisko sulle hirveesti tuskaa vaieta. Ilkeilet siellä tahallasi tai olet tunnevammainen aivoton ääliö. Ihan kuin jo pieniltä lapsilta olisi kielletty tuntea pahaa mieltä. Jos tunteet kielletään, tulee just kaltaisiasi jääkylmiä aikuisia (Oletko muuten aikuinen?)
En ole sitte AP.
Oi en minä sitä niin tarkoittanut..! Totta kai saa tuntea pahaa mieltä, mutta toisaalta ihmeellistä puhua kaverin pettäneen, kun selkeästikään ei ole sellaisesta kysymys, vaan pienen lapsen (sen kaverin) aidoista tunteista. Lapset ovat vilpittömiä, eivät he ajattele, että pyllistänpäs tässä nyt ap:n lapselle, koska en pidä hänestä, vaan ovat seurassa siellä missä on mukavinta. Ja sain itse sellaisen kuvan, että aloittaja on ottanut tämän tytön valinnat henkilökohtaisena loukkauksena, eikä osaa ajatella lapsen näkökulmasta, että jos se suosikkikaveri vaihtuukin, niin se on toisaalta elämää ja voisi käydä hänen tytölleen aivan yhtä hyvin. Vai pakottaisiko hän äitinä oman lapsensa leikkimään sen ei-niin-mieluisan tai kiinnostavan kanssa?
Onko sinut pakotettu? Minun äitini yritti opettaa niin minulle ja minusta se on väärin. Kukin ottakoon kaverikseen sen, kenestä oikeasti eniten tykkää. Ei se tarkoita, etteikö tykkäisi ap:nkin tytöstä, ja voisi hänenkin kanssaan leikkiä. Tyhmää prisessaa vetää herneet nenään kun ei saa olla "se paras kaveri". Ymmärsin että tämän ajattelunsa takia ap:n lapsella ei ole nyt seuraa tästä kaverista ollenkaan, koska on nakeltu niskoja. (Äiti on ja opettaa tyttärensäkin samanlaiseksi.)
Pelkäätkö että hänestä kasvaa syrjäytynyt ja kehno aikuinen?