Mistä apua/ tukea vaikeaan eroon?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 5 vuotta, josta 2 naimisissa. Meillä on hieman yli vuoden ikäinen lapsi.



suhde on ollut melkeinpä alusta asti täynnä kriisejä (minun puoleltani, mm. muutto toiselle paikkakunnalle, opiskelupaikan vaihto, opiskelujen keskenjättäminen (2krt) miehen masennuksen takia

(mies ollut suurimman osan ajasta työttömänä), vaikea ei-suunniteltu (mutta minun puoleltani toivottu) raskaus, mies koitti painostaa minua

aborttiin.

Ja lopulta miehen valehtelu ja välinpitämättömyys minua ja tekemiäni uhrauksiani kohtaan sekä henkinen että fyysinen pahoinpitely.



Tällähetkellä mies on opiskelemassa, minä olen lapsen kanssa kotona ja hoidan lapsen ja kodin melkeinpä 100% yksin. Mies viihtyisi koulussa vaikka kuinka pitkään ja kotiin tullessaan on niin väsynyt, ettei tee muuta kun istuu tv:tä tai tietokoneen näyttöä tuijottelemassa.

Hänelle lapsen vahtiminen (esim sillä aikaa kun laitan pyykki- tai tiskikoneen pyörimään tai imuroin) on hänelle tv:n katselua, kännykällä pelaamista tai tietokoneella istumista lapsi tiukasti sylissään.

Mies on luonteeltaan melko kiivas ja pinna palaa herkästi. Sekä minun että lapsen kanssa.



Erosta on ollut puhetta usein - varsinkin viimeiset puoli vuotta.

Olen ollut melkeinpä koko sen ajan, kun olemme olleet yhdessä, masentunut ja ahdistunnut mieheni käytöksen takia.

Myös vaikea lapsuuteni lisää ahdistusta, sillä muutin suoraan

lapsuudenkodistani miehen kanssa yhteen (tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen suhteeni).

Olen hakenut miehestä tukea ja turvaa ja juuri siksi eroaminen on vaikeaa.

Kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja tiedän että hän rakastaa minua. Välillä hän osaa olla tosi ihana ja mukava (varsinkin, jos puhun eroamisesta) ja hyvä isäkin, vaikka ei isäksi olisi (ainakaan vielä) halunnutkaan.



Eron minulle vaikeaksi tekee myöskin se, että kun olemme miehen kanssa puhuneet asiasta (riidelleet) hän on sanonut, että jos eroamme, hän ei halua olla missään tekemisissä kanssani, eikä hän halua olla isä lapsellemme. Lisäksi hän uhkailee itsemurhalla.

Mies katuu tekojaan ja lupaa aina muuttua. Sitä saattaa kestää puolikin vuotta, mutta lopulta kaikki palautuu ennalleen....



Auttakaa hyvät ihmiset - mistä voin saada apua ensimmäisen sysäyksen aikaansaamiseksi?? Minulla ei ole ystäviä enkä ole läheinen vanhempieni kanssa, joten mitään " pakopaikkaa" ei ole.

Olemme näytelleet kaikille ns. kavereille, sisaruksille ja vanhemmillemme, että kaikki olisi hyvin ja suhteemme hyvällä tolalla. Ongelmien myöntäminen tuntuu häpeälliseltä.



En tähän varmaan muuten ryhtyisi, mutta en missään nimessä enää halua nähdä, kuinka mies satuttaa pientä lastamme. Lapsi on ainoa syy, miksi jaksan elää ja jaksaisin tätä kamalaa suhdettakin, jos mies vaan olisi hyvä hänelle...



Apua?!