!Ihastuminen toiseen!
Helvetin perse, mä olen mennyt ja ihastunut meidän oppilaitoksen opiskelijaan... Tää _poika_ on vasta 19 ehkä 20 ja mä olen 3 lapsen naimissa oleva äiti... Avioliitto on onnellinen, ehkä kipinä hieman hiipunut vaan..
Törmään useita kertoja päivässä tähän nuoreen mieheen ja hänen katseensa on aivan liian merkitsevä... Jalat meinaa lähteä alta, komea nuori mies...
Mitenkäs sais pois mielestä? Onko väärin tutustua/ hakeutua hänen seuraansa? Onko väärin vaihtaa katseita?
Pettää en aio miestäni enkä erotakkaan. Olen onnellinen suhteessani.
Kommentit (11)
No jos tietäisin että mies olisi ihastunut johonkin niin varmaan ahdistaisi ajatus heidän kohtaamisista ylipäätään... Mutta en voi vältellä tätä ihmistä koska samoja luentoja ja kursseja on niin paljon... 😣 En nyt kuitenkaan yhden turhanpäväisen ihastumisen vuoksi aio tästä miehelle puhuakkaan...
Vierailija kirjoitti:
No jos tietäisin että mies olisi ihastunut johonkin niin varmaan ahdistaisi ajatus heidän kohtaamisista ylipäätään... Mutta en voi vältellä tätä ihmistä koska samoja luentoja ja kursseja on niin paljon... 😣 En nyt kuitenkaan yhden turhanpäväisen ihastumisen vuoksi aio tästä miehelle puhuakkaan...
En minäkään puhuisi. Mutten myöskään tahallani hakeutuisi pojan seuraankaan.
On normaalia, että pitkän suhteen aikana tulee ihastuksia. Viimeisimmän viiden vuoden suhteen aikana olin kerran tooodella ihastunut työkaveriini. Se kuitenkin meni ajan kanssa pois, vaikka aikaahan siihen meni kun näin työkaverini arkisin päivittäin. Ihastuminen kesti 1,5-2 vuotta, minkä jälkeen ihmettelin että mitä ihmettä olin nähnyt kyseisessä miehessä. Olihan hän komea ja meillä oli flirttiä, mutta olen onnellinen etten tehnyt asialle mitään, se flirttailu ja ihastus oli oma pieni salaisuuteni, joka toi iloa työpäiviin. Älä lähde siis lähestymään poikaa ja riko perhettäsi, koita vaan nauttia ihastuksen tunteesta, joka menee kuitenkin ohi ajallaan.
Niinkuin joku mies nyt vois kiinnostua naisesta! Hahhahhahhhhaahhahahhhaahh :D
Kamalan syyllinen olo tästä koko hässäkästä vaikka en mitään ole tehnyt enkä todellakaan aiokkaan. Oonko ihan hirveä vaimo jos jatkan tällä samalla linjalla, että vaihdellaan katseita, ehkä teemme joitakin töitä yhdessä?
Vai voinko ottaa tämän positiivisena ilonpilkkuna arkeen, kun todellakin tiedän mitä rajoja en ylitä? Eli toisin sanoen, kärsinkö turhaan syyllisyydestä?
Ihastumista ei oikein voi estää, nauti katseista!
Sama homma koulutoverin kanssa. Ei komea, mutta älykäs ja jotenkin mun makuun, vaikka lyhyempi kuin itse olen. Päättelin, että muistuttaa äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Kamalan syyllinen olo tästä koko hässäkästä vaikka en mitään ole tehnyt enkä todellakaan aiokkaan. Oonko ihan hirveä vaimo jos jatkan tällä samalla linjalla, että vaihdellaan katseita, ehkä teemme joitakin töitä yhdessä?
Vai voinko ottaa tämän positiivisena ilonpilkkuna arkeen, kun todellakin tiedän mitä rajoja en ylitä? Eli toisin sanoen, kärsinkö turhaan syyllisyydestä?
Älä turhaan mieti tai huolta kanna, kaikille noita tulee. Nauti parhaista puolista ja liitä mahdolliset fantasiat omaan parisuhteeseen. Yritä myös suhteuttaa se, että kumppani myös kokee saman jossain vaiheessa. Sen voi aina kääntää vakisuhteen piristykseksi. Tiedätpä olevasi haluttava! Älä vain petä!
Ei kai kukaan 19 vuotias taida monen lapsen äitiä huolia.
Uskomatontahan se on, että aikuinen ihminen voi ihastua tuollaiseen nuoreen kolliin. Mutta niin vain kävi minullekin. Ja todella voimakkaana. En tietenkään ole miehelleni mitään puhunut, mutta on tätä kestänyt jo pari vuotta, vaikka onneksi ihan viime aikoina tuntuu vähän helpottaneen. Eikä enää nähdä kuin harvoin, kun aluksi nähtiin päivittäin. Mutta tolaltani menen kyllä moneksi päiväksi silloin harvoin, kun nykyään nähdään.
Ehkä parhaiten on auttanut se, kun yrittää vain sitkeästi suunnata energiat muualle.
On helppo miettiä mikä on oikein ja väärin, jos asetat itsesi miehesi asemaan. Mitä haluaisit miehesi tekevän vastaavassa tilanteessa?