Olen sen verran introvertti etten kaipaa naisista mitään henkistä kumppanuutta.
Minulla on niin rikas sisäinen elämä että en kaipaa naisia mihinkään ajatustenvaihtoon. Naisissa minua kiinnostaa puhtaasti fyysinen ulottuvuus. Ajattelin vain kertoa.
Kommentit (9)
Ymmärrän sinua. Itse olen nainen, jo nelikymppinen, joka olen myös niin äärimmäisen introvertti, että olen jättänyt pariutumisen ja perheellistymisen tietoisesti väliin. Olen aina halunnut elää yksin. Nuorempana tuli seksiä sitten baareista haettua kun sitä teki mieli, mutta enää en ole vuosiin kaivannut sitäkään.
Kyllä minä sitten otin tästä itseeni. Taidan mennä sänkyyn runkkaamaan ja itkemään.
Itse introverttina naisena ajatusmaailmasi on mielenkiintoinen. Koska minä nimenomaan olen olettanut että kaltaisiani introvertteja kiinnostaa henkinen puoli, niin itsessä kuin muissa, eniten. Ja fyysinen tulee vasta kaukana jälkeen.
Eipä siinä mitään. Kaikilla on oikeus etsiä juuri sellaista parisuhdetta kuin itse haluaa. Voi kuitenkin olla, että monet naiset etsivät nimenomaan sitä henkistä kumppanuutta, mitä sinulla ei ole tarjota. Siksi ei kannata ihmetellä, jos fyysisetkään tarpeet eivät tyydyty.
Voin kertoa vastineeksi, että minä en kaipaa miehiltä edes heidän fyysistä ulottuvuuttaan.
Ainoa syy, minkä takia tapaan paria miespuolista tuttavaani on että he ovat ystäviäni. Samasta syystä tapaan myös naispuolisia tuttaviani. Kenenkään sukupuolella ei ole minulle mitään väliä.
Voi olla, että sisäinen maailmani ole yhtä rikas kuin sinulla, en koe olevani täysin itseriittoinen sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Kaikilla on oikeus etsiä juuri sellaista parisuhdetta kuin itse haluaa. Voi kuitenkin olla, että monet naiset etsivät nimenomaan sitä henkistä kumppanuutta, mitä sinulla ei ole tarjota. Siksi ei kannata ihmetellä, jos fyysisetkään tarpeet eivät tyydyty.
Niinpä. Tätä olen ajatellut.
Minusta tuntuu että oma isäni on tuollainen ihminen. Arjen pyörittämiseen hän osallistuu tasapuolisesti, mutta mitään syvällistä keskustelua tai ajatusten jakamista ei mielellään harrasta eikä tunnu kauhean kiinnostuneilta meidän lastenkaan asioista. Ei mitään aavistusta mitä hän yleensä ajattelee mutta jotain varmaan, kun on sellaisella "fiksujen ihmisten alalla" ettei voi ihan pälli olla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että oma isäni on tuollainen ihminen. Arjen pyörittämiseen hän osallistuu tasapuolisesti, mutta mitään syvällistä keskustelua tai ajatusten jakamista ei mielellään harrasta eikä tunnu kauhean kiinnostuneilta meidän lastenkaan asioista. Ei mitään aavistusta mitä hän yleensä ajattelee mutta jotain varmaan, kun on sellaisella "fiksujen ihmisten alalla" ettei voi ihan pälli olla.
Onko sinulla veljiä eli ignooraako hän kaikkia tasapuolisesti vain pelkästään perheen naisväkeä?
Oma isäni ei myöskään hirveästi jaa ajatuksiaan, mutta aina silloin tällöin häneltä pääsee puolivahingossa joku kommentti ja me kaikki olemme ihan ällikällä lyötyjä että sillä olikin jotain aivotoimintaa asian x suhteen :D Isäni on ollut myös työnarkomaani varsin vaativissa hommissa, joten luulen, että se vei aika paljon hänen huomiotaan. Kun nyt vanhemmalla iällä olemme välillä joistain asioista keskustelleet, niin väistämättä sitä on tullut tuumineeksi hänen argumentointiaan kuunnellessa että jos hän on jotain itsekseen ajatellut, niin ehkei kuitenkaan ihan loppuun asti ;)
Miksi ajattelit kertoa tämän palstalla, jolla enemmistö on todennäköisesti naisia?