Mies ei jaksa kuunnella eikä yhtään ystävää

Äitiä en viitsi vaivata, kun hänellä on omiakin murheita. Ihmisiin en osaa enää luottaa kun yli 10 vuoden ajan minulla oli sama mukava ystäväporukka mutta yhtääkkiä muutuin ystävilleni pelkäksi vittuilun kohteeksi ja oman egon buustauksen välineeksi. En enää kykene päästämään ketään lähelleni.
En edes tiedä miksi kirjoitin, ei ole mitään mikä lohduttaisi ja tuntuu että hajoan. Jatkuvasti mielessä käy kuinka huono ihminen olen kun hyvät ystävätkin hylkäävät enkä saa töitä. Tyhjät päiväni kuluvat lenkkeillen ja kotia siivoten. Tili näyttää nollaa mutta kaapit ovat täynnä ruokaa. Tänään en ole kyennyt tekemään muuta kuin itkemään peiton alla. Tällä hetkellä suurin toiveeni on että en heräisi enää aamulla ollenkaan pyörittelemään peukaloitani.