Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö huolestua, varata lääkäriaika mielenterveyteeni liittyen? nneyk
20.03.2016 |
En oikeastaan tiedä miten alottaisin, koko kirjoittaminenkin tuntuu hankalalta. Olen aika uupunut ja tuntuu että on pakko vähän aukaista tunteitani jonnekin.
Olen elänyt epävakaassa ympäristössä lapsuuteni ja varmaan siitä johtuen olen kulkenut kaidalla polulla tänne aikuisuuteen saakka. Teininä aiheutin itselleni alkoholiriippuvuuden jota kesti n. 5 vuotta. Asian myönnettyä ja siihen sekoiluun kun kyllästyin niin vähensin ja hankin apua. Huonoja suhteita on ollut ja muutin jo nuorena alkoholisti äitini ja häntä hakkaavan miesystävän luota pois. Paljon on ollut draamaa. Mutta olen aina ollut kuitenkin kiltti ja otan kai asiat liian vakavasti enkä kestä kritiikkiä yhtään enää. Tuntuu, että olen suodattanut niin paljon ja viha on pysynyt sisällä, etten enää tunne ja olen suunnilleen kuollut. Mikään ei kiinnosta, motivaatioo ei ole. Tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi. Eilistä en muista enkä halua. Joka päivä menneisyyteen katsominen tuntuu vaikealta. Unohdan päiväni, unohdan sanat ja mitä minun piti tehdä.
Sain elämälle uuden mahdollisuuden ja kuvittelin, että pääsen vihdoin oikeasti toteuttamaan itseäni ja elämään kunnolla, sain töitä muualta ja muutin pois kaupungista. Jätin taakseni huonon seuran ja alkoholin sekä lukuisat itsemurhayritykset. Kaikki sekoilut loppuivat ja olin onnellinen mahdollisuudestani vaikka jätin myös samalla ystävät ja perheeni. Olen nyt yksin, töissäni olen kuin pelokas hiiri joka vain paniikinomaisena yrittää hoitaa työt kunnialla, en pysty kommunikoimaan työkavereiden kanssa kunnolla tai pysty päästämään heitä pääni sisään. Naureskelen vain ja vastaan lyhyesti heidän jutuilleen, teen työni ja olen hiljaa. Koko ajan ahdistaa ja tahdon karkuun. He kommunikoivat toisilleen ilmeillen oudosti ja naureskellen kun tyrin tai jos he huomaavat minulla olevan kiire tai jos edes yritän välillä avata keskustelua ja jutella niin se ei luonnistu. En osaa keskustella enkä tunne itseäni hyväksi heidän seurassaan. En edes koko työssä. Kaikki olivat ylpeitä minusta kotipuolessa kun otin homman vastaan ja niin olin minäkin, luulin, että saan elämälle otteen mutta nyt tuntuu, että olen vain umpikujassa. En tiedä mihin mennä tai mitä tehdä, olen masentunut. Luottotiedot menevät kohta koska en palkallani pysty maksamaan vanhoja sekoilujani, käteen ei jää juuri mitään. Vuokran maksan ja pelaan siinä toivossa, että voittaisin hyvin rahaa laskujen maksuun. No pahensin tilannettani eikä rahaa jäänyt aina edes ruokaan. Tai no nytkin tililläni on euro ja palkkapäivä oli alle viikko sitten.
En ole käyny suihkussa päiviin, en ole pessyt pyykkiä viikkoihin tai siivonnut.
Ajattelen vain kuolemaa jälleen. Asiat ovat suunnilleen yhtä huonosti kun ennen kun yritin tehdä asioilleni jotain. Ennen oli alkoholi, epäonnistunut olo mutta ystäviä. Nyt on töitä, epäonnistunut olo mutta yksinäisyys. Rahaa jää aivan yhtä paljon käteen vuokran jälkeen kuin työttömänä ja nekin rahat hupenevat laskuihin, peleihin ja ruokaan alle aikayksikön.
Miksi asiat eivät edes yrittämällä voineet parantua. En edes jaksa enää yrittää. Olen maannut perjantaista asti vain sängyssäni, välillä itkenyt ja miettinyt miten lähtisin ja toisinaan mitä tekisin. En jaksa tätä. Olen vasta parikymppinen ja olen jo sössinyt paljon ja menettänyt koko elämänhallintani.
Kenellekkään en puhu. Kotipuolessa kaikki luulevat että minulla menee hyvin paitsi rahan kanssa koska joudun lainaamaan.
Kommentit (18)
No josko nyt olisi aika puhua? Aloita vaikka varaamalla aika omalle lääkärillesi ja pyydä lähete psykiatrian polille. Kuulostaa pahalta, mutta siellä voi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa ja voitte yhdessä miettiä mikä auttaisi sinua jaksamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärien kommentti näin yleisesti ottaen on että liiku ulkona enemmän.
Työpaikkalääkärille ja velkajärjestelyyn, että palkasta jää elämiseenkin vähän.
1. Älä pelaa enää, se vain pahentaa asiaa.
2. Ole ylpeä itsestäsi, olet töissä ja se on saavutus tuossa tilanteessa. Valtaosa samoista lähtökohdista ei pysty siihen. Pidä siksi myös työpaikastasi kiinni vaikka siellä olisikin vaikeaa.
3. Käy lääkärissä keskustelemassa jos sille tuntuu, mutta muista että se ei välttämättä muuta mitään.
4. Kerää ne pelirahat purkkiin ja kun saat tarpeeksi kasaan, käy psykologilla keskustelemassa tilanteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärien kommentti näin yleisesti ottaen on että liiku ulkona enemmän.
No olen yrittäny todella olla skarppi ja väkisin onnellinen. Liikun joka päivä työmatkani takia arkisin tunnin ulkona ja työni on seisomatyötä. Tuskin liikkumisen puutteesta tunnen näin miten tunnen. Olen yksinkertasesti aivan eksyksissä. Tuntuu suorastaan toivottomalta. Niin paljon olen yrittänyt saada elämääni kuntoon ja jossain määrin onnistunut. Kuitenkaan en tunne itseäni yhtään onnellisemmaksi vaikka olen töissä ns. hyvällä työpaikalla ja olen jättänyt alkoholin miltein kokonaan pois.
Mikään ei kiinnosta, ei asioiden järjestely tai mukaan, kauhistuttaa jo huominen työpäiväkin, onneksi on kuitenkin lyhyempi viikko tiedossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa masennukselta, hakeudu hoitoon mutta älä lopeta työtä ja koita liikkua ulkona ja lopeta pelaaminen, teet niillä rahoilla vaikka kerran viikossa jotain mukavaa.. käyt leffassa tai ulkona syömässä tai keikoilla :)
Kiitoksia vastauksista, mietin sitä lääkärille soittoa. Olen kyllä niin turtunut tähän tilanteeseen että tavallaan tuntuu, etten jaksa hakea apua ja lähteä siihen rumbaan uudelleen mukaan selvittelemään päätäni, se on niin lukossa enkä oikein tiedä miksi tunnen miten tunnen ja tottunut jo vähättelemään tätä tasaisen paskaa oloa, välillä ahdistus käy kyllä sietämättömäksi ja sitten itken ja painan taas menemään. Olen siis hoitokontaktissa ollut aiemmin muutaman vuoden.
Mut elämältä tämä ei tunnu, kaipaan normaalia elintasoa, että voin ostaa itselleni hyvää shampoota ja kivan kynsilakan, välillä hemmotella ja värjätä hiukset. Ostaa uudet kengät tms. Olla ystävien kanssa ja tuntea itseni hyväksi ja elämän arvoiseksi.
Tällä hetkellä en todellakaan elä. Raahaudun päivästä toiseen ja toivon kuolemaa suurimman osan ajastani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi velkaneuvoja, jos raha- asiat noin kovasti painaa? Ja menneisyys painaa varmaan myös jos on joutunut jo nuorena keskittymään selviytymiseen. Luulen että se rumba lääkärille kannattaa tehdä ja tulee hetki kun näet suunnan eteenpäin. Tuolle ololle on syynsä. Älä luovuta, olet arvokas ja pystyt siihen! Älä jää yksin. Hae apua. Pystyt siihen.
En lukenut koko viestiäsi, koska jo pelkän otsikonkin perusteella voin sanoa, että varaa itsellesi lääkäriaika. Jos mielenterveytesi takia edes mietit lääkärille ja hoitoon hakeutumista, tee se. Et menetä mitään, mutta voit saada paljon.
Sen mitä viesteistäsi ymmärsin, niin olen ollut ennen sinä. Nyt muutama vuosi terapiassa käyneenä asiat alkavat menemään paremmin. Olen näiden vuosien aikana ymmärtänyt, että mikä on ollut pahan oloni alkulähde. Rahaongelmat yms. ovat vain oire siitä.
Ole rohkea ja hakeudu hoitoon. Saat sillä monta tervejärkistä vuotta itsellesi lisää ja mahdollisesti koko loppuelämän. Älä tyydy elämään vajaasti ja vain hengittämään. Opi olemaan elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille :) olo on parempi nyt kun sain avautua edes vähän.
Miten muuten velkaneuvojat auttavat? Viimeksi ei ollut mitään apua kun työttömänä menin itkemään kasaantuvia laskupinoja..
Ap
Kap
pa
le
ja
ko. Niin ehkä joku jaksaisi lukeakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Olen peliriippuvainen. Luottotiedot ovat menneet. Pelaamista en suosittele pikavoittojen toivossa, itse olen yrittänyt sitä jo toistakymmentä vuotta kunnes laitoin pillit pussiin. Jutusta saa kyllä sen käsityksen, ettet ole peliriippuuvainen mutta jokatapauksessa kirjoittelen sulle jotain :) mulla on myös kokemusta yksinäisyydestä ja köyhyydestä.
Käytä rahat suunnilleen tässä järjestyksessä.
1. Maksa vuokra heti kun saat palkan. Pääasia, että sinulla on katto pään päällä.
(Jos käytät julkisia niin bussikortti)
2. Osta ruokaa varastoon (kuiva-aineet, säilykkeet, pakkaseen jos on). Laita rahaa syrjään ruokaa varten.
3. Välttämättömät kodin tarvikkeet (wc/talous-paperi, pesuaineet).
4. Maksa laskuja.
Yritä käydä suihkussa ja koita päästä sängystä ylös. Olen itsekkin viettänyt melko paljon aikaa sängyn pohjalla murehtien tulevaisuutta. Kun kirjoitit, että olet jo parikymppinen ja sössinyt paljon. Et ole, se on todennäköisesti vain yhteiskunnan paine joka siellä kolkuttelee. Älä ole liian ankara itselles, aina löytyy ilkeitä ihmisiä, jotka lyttäävät muita koska ovat itsetunnoltaan heikkoja. Muista myös, että aina on ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja kuunnella. Ole ylpeä saavutuksistasi, sinulla on ollut vaikea lapsuus ja olet selvinnyt siitä kuitenkin ehjin nahoin kun olet uskaltanut muuttaa pois toisaalle työn perässä. Se on vahvuutta se.
Velkaneuvojat eivät varmaan voi sinua rahallisesti auttaa, neuvoja he kai antavat. Voitko neuvotella vanhojen velkojien kanssa maksuehdoista?
Hae apua! Ja jos haluat kysyä lisää vaikka minulta niin autan mielelläni :) Taistele ja pysy pinnalla!
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Olen peliriippuvainen. Luottotiedot ovat menneet. Pelaamista en suosittele pikavoittojen toivossa, itse olen yrittänyt sitä jo toistakymmentä vuotta kunnes laitoin pillit pussiin. Jutusta saa kyllä sen käsityksen, ettet ole peliriippuuvainen mutta jokatapauksessa kirjoittelen sulle jotain :) mulla on myös kokemusta yksinäisyydestä ja köyhyydestä.
Käytä rahat suunnilleen tässä järjestyksessä.
1. Maksa vuokra heti kun saat palkan. Pääasia, että sinulla on katto pään päällä.
(Jos käytät julkisia niin bussikortti)
2. Osta ruokaa varastoon (kuiva-aineet, säilykkeet, pakkaseen jos on). Laita rahaa syrjään ruokaa varten.
3. Välttämättömät kodin tarvikkeet (wc/talous-paperi, pesuaineet).
4. Maksa laskuja.
Yritä käydä suihkussa ja koita päästä sängystä ylös. Olen itsekkin viettänyt melko paljon aikaa sängyn pohjalla murehtien tulevaisuutta. Kun kirjoitit, että olet jo parikymppinen ja sössinyt paljon. Et ole, se on todennäköisesti vain yhteiskunnan paine joka siellä kolkuttelee. Älä ole liian ankara itselles, aina löytyy ilkeitä ihmisiä, jotka lyttäävät muita koska ovat itsetunnoltaan heikkoja. Muista myös, että aina on ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja kuunnella. Ole ylpeä saavutuksistasi, sinulla on ollut vaikea lapsuus ja olet selvinnyt siitä kuitenkin ehjin nahoin kun olet uskaltanut muuttaa pois toisaalle työn perässä. Se on vahvuutta se.
Velkaneuvojat eivät varmaan voi sinua rahallisesti auttaa, neuvoja he kai antavat. Voitko neuvotella vanhojen velkojien kanssa maksuehdoista?
Hae apua! Ja jos haluat kysyä lisää vaikka minulta niin autan mielelläni :) Taistele ja pysy pinnalla!
Kiitos sinulle valtavasti! Olet ihana ja viestisi oli rohkaiseva :) nuo vinkit ovat todella hyviä, sillä ihan oikeasti jokainen noista kohdista paitsi vuokra on pelaamisen vuoksi jäänyt taka-alalle. Siihen on tultava muutos. Täytyy estää pelitili niin en pääse möhlimään tiliäni.
Nyt kuitenkin on jo paljon parempi fiilis kun muutama päivä sitten onneksi :)
Ap
Kuulostat minulta ap, lapsuuden ja teini-iän ongelmineen sekä miltä työpaikalla tuntuu, ja ikä sama. Itse olen selvinnyt velkaantumatta. Olet ihan älyttömän vahva, ja surullista että kukaan ei välttämättä ole sitä sinulle kertomassa, siis että olet vielä noin yksinäinen. Itselläni on onneksi lapsuudesta säilynyt ystäviä jotka tietää tilanteeni, masennuksen jne, ja on tukena tarvittaessa. En tiedä miten selviäisin jos ei olisi ketään.
Siksi sanonkin että olet tosi vahva. Joidenkin on kai pakko olla, selvitäkseen. Varmasti saat asiasi vielä hoidettua, ja itsekin opin kantapään kautta että työt ei saa mennä oman henkisen hyvinvoinnin edelle. Varaa siis lääkäriaika, keskusteluapu olisi varmasti tarpeen. Velat saat makseltua kun jaksat käydä töissä (oikeasti jaksat etkä kiduta itseäsi). Toivon sulle kaikkea hyvää ja hienoa jos pystyt nyt hankkimaan apua <3 Aina ei voi yksin pärjätä, ei missään nimessä.
Tyypillistä kausimasennusta näin kevään kynnyksellä. Hieman mindfulnessia kehiin ja vähimmän haitan periaattella menet eteenpäin. Itsariajatukset ovat normaaleita masentuneelle ja niistä pääsee kyllä ajan kanssa eteenpäin. Vaikka masentuneena ei ajattele tulevaisuutta, niin silti kannattaa muistaa se, että tunnelin päässä on valoa. Psykoterapia voi auttaa tai olla auttamatta, mutta tärkeintä olisi päästä vertaistuen piiriin, puhua asioista ja pyrkiä näkemään ongelmien suhde maailmankaikkeuteen. Mene vaikka pihalle, katso tähtiä ja mieti, ovatko ongelmasi oikeasti niin hirveitä? Tai suhteuta ongelmasi Intiassa asuvan kodittoman arkeen tai jotain sellaista. Loppupeleissä kaipaat rakkautta. Pyri löytämään sitä elämääsi, vaikka masentuneena se tuntuukin täysin mahdottomalta. Ulkoilma tekee hyvää ilman urheilua. Näin keväisin voit tarkkailla vaikka lintujen elämää ja pohtia, miten ne eivät masennu niin järkyttävästä työmäärästä. Masennukseen kuuluu myös häpeä. Siitä pääset, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Aloita aamusi toistamalla moneen kertaan "tästä tulee hyvä päivä, tästä tulee hyvä päivä..." ja kun mokaat, ajattele "olen vain ihminen, olen vain ihminen ...". Sitten kun jaksat, opiskele sairauttasi. Aloita jollain Mindfullness-kirjalla, kirjoittele asioita ylös, pohdi mitä voisit tehdä toisin ja pyri välttämään tilanteita, jotka vievät sinut masennuksen kierteeseen. Mikäli tunnet, että olet masentumassa, tunnista tunnetila itsessäsi ja katkaise kierre.
Oho tuo loppu otsikossa oli vahinko
Ap