Teille jotka ette koskaan virponeet lapsina: miksi ette?

Täällä länsirannikolla ei ole koskaan ollut tapana virpoa. Meillä on sitten nuutipukinpäivä.

ite virvoin paljo lapsena mut mies sano et hän ei virponu koskaan, johtui kylläkin siitä et asui nii tuppukylässä jossa lähin naaputi on useamman kilsan päässä...

Ei täällä ole virvottu, en muista ainakaan lapsena edes kuulleeni että kukaan kävisi.

EI ollut tapana silloin Helsingissä 60-luvulla ja 70-luvun alussa. Ainakaan mun tuttavapiirissä.

Huonoja kokemuksia. Kun ensimmäisen kerran lapsena kävin virpomassa, kysyin sen lorun mukaan "annatko kanan vai munan". Tämä kyseinen pervo näytti kikkeliään.

Meidän lapset ei onneks halunnut koskaan virpoa. Mun mielestä se oli kerjäämistä. Nyt se on ihan mukavaa jos lastenlapset ja muutkin muksut käy virpomassa. Niin se aika muuttuu.

Minä olen virponut lapsena jo 60-luvulla, kukaan kavereista ei virponut, enkä minäkään kulkenut noitana ympäri kyliä. Äidin puolen suku on Kannaksen evakkoja ja kävin virpomassa ihan vaan koristelemattomilla pajunvitsoilla isoäitiä, kumminkin olisin voinut käydä virpomassa, mutta asui kaukana. Palkkaa ei virpomisesta saanut heti vaan se piti hakea viikon päästä pääsiäissunnuntaina, en kyllä yhtään muista että sainko koskaan palkkaa, luultavasti  sain palan kakkua ja markan.

Isoäiti oli muuten aina tosi iloinen kun vein pajunkissoja, vaikka ei olisi ollutkaan palmusunnuntai, kutsui niitä palmuiksi.

Minä en 80-luvulla käynyt, koska se oli äitini mielestä kerjäämistä. Asuimme kerrostalossa, jossa oli paljon lapsia ja meidän ovella kävi paljon virpojia. Lähinnä rahaa ne oli vailla jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä länsirannikolla ei ole koskaan ollut tapana virpoa. Meillä on sitten nuutipukinpäivä.

No olen minäkin länsirannikolla varttunut ja kyllä virvottiin.

Itse tosin lopetin kun vanhemmat sisarukset eivät enää halunneet lähteä mukaan ja minä en yksinäni halunnut mennä naapurien oville kolkuttelemaan.

Ei ollut sellaista tapaa lapsuudessani. Milloin lie tullut? 90-luvun alussa ekat muistan. 

Ei vanhemmat niitä virpomisia ehdotelleet, tai mitään niistä puhuneet. Eikä kyllä kiinnostanut itteenikään.

En ollut kuullutkaan virpomisesta. Pohjoisessa ei 70-luvulla virvottu, eikä sellaisesta tavasta edes puhuttu. Olin yllättynyt kun sitten 80-90-luvun vaihteessa oven takana oli lapsi pajunoksat kädessä virvon varvon laulamassa. En edes tiennyt, mitä sille pitää tehdä :)

Stadissa 70- luvulla koristeltiin oksat ja vietiin mummoillemme, palkan, eli ne suklaamunat sai sitten pääsiäisenä. Loruja ei sanottu, kyse oli vaan pääsiäiskoristeiden tekemisestä ja viemisestä. Virpomiskulttuuri oli kyllä selvästi taustalla koska suklaamunat olivat "virpomisen palkka" vaikkei loruja luettukaan. 

En jaksanu kävellä ympäriinsä ja askarrella niit vitsoi. Sain ain nii paljo karkkii ja rahaa muutenki. En tykänny kävellä ku en jaksanu hyvi, lihavuuden takii

N17

Vierailija kirjoitti:

Täällä länsirannikolla ei ole koskaan ollut tapana virpoa. Meillä on sitten nuutipukinpäivä.

Sama mulla. Mutta kyllä oli hauskaa nuuttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä länsirannikolla ei ole koskaan ollut tapana virpoa. Meillä on sitten nuutipukinpäivä.

No olen minäkin länsirannikolla varttunut ja kyllä virvottiin.

Itse tosin lopetin kun vanhemmat sisarukset eivät enää halunneet lähteä mukaan ja minä en yksinäni halunnut mennä naapurien oville kolkuttelemaan.

Minkä ikäinen olet? Itse en vielä 80-luvulla ollut edes kuulkutkaan koko virpomisesta. 90-luvun alussa yleistyi ja silloinkin sitä ihmeteltiin yhtä paljon kuin nykyään halloween-kierroksia.

Olen 65v ja meillä Pohjois-Karjalassa virvottiin - tietenkin. Puolisoni on ikäiseni ja Lahdesta kotoisin, heilläkin virvottiin, koska vanhemmat olivat tulleet Karjalasta. Lahdessa oli paljon sieltä tulleita.

Asuin paikkakunnalla, jossa ei ollut tapana virpoa. Koko nykyperinne on todella tuore, vaikka monet vetoavat siihen, että näin on aina ollut. Harva muistaa, että alunperin palkka haettiin viikkoa myöhemmin, ei sitä heti annettu. Virpominen oli siunaus, ei pelkkä loru.

Vierailija kirjoitti:

Stadissa 70- luvulla koristeltiin oksat ja vietiin mummoillemme, palkan, eli ne suklaamunat sai sitten pääsiäisenä. Loruja ei sanottu, kyse oli vaan pääsiäiskoristeiden tekemisestä ja viemisestä. Virpomiskulttuuri oli kyllä selvästi taustalla koska suklaamunat olivat "virpomisen palkka" vaikkei loruja luettukaan. 

Munkkiniemi 1976 -> virvottiin ja lorut lausuttiin. Porukalla kierrettiin, tosin silloin tunnettiin kaikki oman taloyhtiön mummot ja muut. Muistaakseni kierettiin myös naapuritalossa, mutta vaan tuttuja mummoja ja kavereiden perheitä. Silloin mummot istuivat pihalla penkeillä ja seurailivat lasten touhuja, siinä tutustui. Mutta ei me kymmeniä paikkoja kierretty, ehkä just max. kymmenen paikkaa. Ja noita-asut olivat viimeisen päälle, samoin vitsat. Muistan kun meidän äidillä oli sellainen kuparinen kahvipannu ja se aina kiillotettiin virpomispäiväksi.Ja palkan sai kyllä samantien.

Vierailija kirjoitti:

Asuin paikkakunnalla, jossa ei ollut tapana virpoa. Koko nykyperinne on todella tuore, vaikka monet vetoavat siihen, että näin on aina ollut. Harva muistaa, että alunperin palkka haettiin viikkoa myöhemmin, ei sitä heti annettu. Virpominen oli siunaus, ei pelkkä loru.

No ei. Mummoni kanssa tehtiin  mulle vitsat ja mummo opetti lorut. Mummo oli Kannakselta syntynyt vuonna 1900. Minä 1974.

Mutta ei kyllä virvottu muita kun tuttuja. ei mitään ovelta ovelle meininkiä. Ja omat siistit vaatteet ei mitään noita-akkoja.

Mutta pääsiäislauantaina voi sitten kiertää trullina naapureita, se on tapana täälläpäin, ja ihan eri juttu kuin virpominen,

Molempi parempi.