Tarvitseeko lapsettomia/perheettömiä sääliä?

Voi luoja. Pode vaikka huonoa omaatuntoa järjettömästä hiilijalanjäljestä, jonka jätät jälkeesi ja anna muiden olla ja elää niin kuin haluavat. Et ole maailman napa, vaikka niin taidat luulla. 

Ne vääntelehtii kiusaantuneesti ku luulevat sun pyytävän johonkin yhteiseen rientoon tai kotikäynnille.

Ei tarvitse sääliä. Elän lähestulkoon sellaista elämää kuin haluankin, ja se mikä ei mene toiveideni mukaan ei liity sinkkuuteen.

Ime sen sijaan parsaa ettei ääntä kuulu, ja lisäksi amputoi sormesi - siitä kiittää jokainen.

Niin lapsettomilla/perheettömillä elämä pyörii työn, somen ja telkun väillä. Ehkä pitäisi sinua sääliä, kun tuommoisia sammakoita päästät suustas.

No mulla on huomenna verkkotapaaminen pankkineuvojan kanssa ja iltapäivällä ajattelin mennä paikallisen eläinyhdistyksen vapaaehtoistapahtumaan. Voisin alkaa silloin tällöin hoitaa löytöeläimiä, kun en omaa tahdo ottaa pitkien päivien takia :) Sunnuntaina ajattelin kirjoittaa novellia, käydä lenkillä ja kokkailla.

Sinkkuna minulla ainakin viikonloput oli yhtä juhlaa. KAvereita, baareja, miehiä, musiikkia, hauskanpitoa jatkuvalla syötöllä. Aivan järjettömän hedonistisen hauskanpidon aikaa, josta nautin täysin rinnoin.

Töissä toki sanoin suunnitelmia kysyessä, että "varmaan ihan telkkaria kattelen, ehkä käyn vanhemmilla", kun en kehdannut todeta että kuule, meen suihkuun, korkkaan juoman, laitan tekstiviestiä viikonloppuheilalle, lähden baariin, elän moraalittomasti, toistan saman lauantaina ja sunnuntain sit nukun :D

Nyt on mies (ei lapsia) ja viikonloput on rauhallisempia mutta edelleen ihan yhtä mukavia. Rentoutumista, nauttimista kaksinolosta, seksiä, kokkailua, sillon tällön baareilua yms.

Odotan miestä töistä kotiin, syödään ja sunotaan. Huomenna mennään kaverien kanssa kaupungille syömään ja jomman kumman luokse iltaa istumaan. Sunnuntaina veneen siivousta ja kunnostusta. Aika menne kuin siivillä. Enemmän mua säälittäisi sinuna perheelliset, jotka ei koskaan pääse mihinkään, vaan aina on koko perhw mukana. Ja siis ne tietyt perheelliset.

Ehkä ne sääliikin sinua raukka parka kun viikonloppu on jo täyteen ahdettu ohjelmaa eivätkä kehtaa sanoa että ovat vapaita kuin taivaan linnut ja siksi keksivät somen ja telkkarin. 

Ne ei kehtaa sanoa menevänsä syömään kavereiden kanssa ja siitä vähän muuten vaan baariin, nukkuvansa pitkään lauantaina, jolloin on jotain muuta kivaa kuten brunssi tai joku harrastus sekä ihanaa ruuanlaittoa. Sitten sunnuntaina voi vaan olla. Pyykit ja siivoukset ja muut tämmöiset kun on kerinnyt hienosti viikolla hoitamaan.

Ne ei kehtaa sanoa tätä,  koska sä olet koko viikon valittanut, miten raskasta on ja miten väsynyt olet ja katellut sua tukka putkella juoksemassa lapsen hausta kauppaan.

Näin mulla, nolottaa kertoa, miten rentoja,kivoja ja ennen kaikkea lepuuttavia viikonloput ovat.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna minulla ainakin viikonloput oli yhtä juhlaa. KAvereita, baareja, miehiä, musiikkia, hauskanpitoa jatkuvalla syötöllä. Aivan järjettömän hedonistisen hauskanpidon aikaa, josta nautin täysin rinnoin.

Töissä toki sanoin suunnitelmia kysyessä, että "varmaan ihan telkkaria kattelen, ehkä käyn vanhemmilla", kun en kehdannut todeta että kuule, meen suihkuun, korkkaan juoman, laitan tekstiviestiä viikonloppuheilalle, lähden baariin, elän moraalittomasti, toistan saman lauantaina ja sunnuntain sit nukun :D

Nyt on mies (ei lapsia) ja viikonloput on rauhallisempia mutta edelleen ihan yhtä mukavia. Rentoutumista, nauttimista kaksinolosta, seksiä, kokkailua, sillon tällön baareilua yms.

Voi voi.. Täytät siis tyhjää aukkoa sydämessäsi seksillä ja viinalla :(

Perheettömillähän ei ole mitään muuta elämää kuin some ja telkkari. Ne eivät saa poistua kotoaan koko viikonloppuna vaan ovat kotinsa vankeja. Ehkä sä voisit miehesi ja lastesi kanssa kehitellä jonkun pelastusoperaation "save unhappy sinkku" tai jotain sellaista. Ottaisitte teille kotiin kotisinkun, vähän niin kuin lemmikkieläin, mutta aito ihminen. Kyllä teidän toiminnantäyteiseen viikonloppuun yksi lemmikkisinkku mahtuu, eikös?

Ei ole sitten paha mieli kaikkien niiden miljoonan suomalaissinkun takia (joilla ei ole elämää some ulkopuolella). Voit samalla opettaa lapsillesi että elämän ainoa tavoite on päästä naimisiin ja tehdä paljon lapsia. Voitte ihanien lapsien kanssa yhdessä opetella säälimään tätä sinkkua ja näin sinkku toimii varoittavana esimerkkinä lapsillesi että miten elämässä voikaan käydä. Ethän haluaisi että lapsestasi tulee sinkku?

Niin, tai kun menet kotiin, niin sohvalla röhnöttää jo puoliksi kännissä oleva haiseva ja kaljaa kittaava ukkokultasi. Penskat ovat ties missä. Huusholli on kuin pommin jäljiltä. Siinä sinä loistoemäntä kääntelet käsiäsi ja haluaisit myös haihtua kotoa kuten penskat. Mistähän löytyisi mukava ja rauhallinen pakopaikka. Vanhempien luo ei ilkeä mennä, kun niiden on aina annettu ymmärtää, miten ihanaa elämää heidän tyttärensä perhe viettää. Mahtaisiko se "säälittävä" lapseton sinkku työkaveri olla kotona? Sillähän ei varmaan ole mitään ohjelmaa viikonlopuksi, joten sinne voisikin hyvin poiketa. Mikään ei varmaankaan estäisi ottamasta mukuloitakin mukaan, jos ne vaan jostakin löytyisivät. Mutta kas kummaa, se työkaveri ei olekaan kotona, vaan on lähtenyt tuttaviensa kanssa viettämään laatuaikaa kylpylähotelliin. Että niin säälittävä tapaus!

Jumalauta että olisi raskasta jos kotona aina olisi perhe vastassa. Tahdon vain olla ryypätä rauhassa ja yksin kotona viikonloppuna.

Se, että AP aloitti tämän topicin kertoo jo itsessään, että hän on MASSIIVISEN pettynyt omaan elämäänsä, jonka kokee menevän ohi ja TOSI kateellinen sinkkukavereilleen. Ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi, että tämän huomaa. :/

Toivon vilpittömästi AP, että saat vielä joskus asiasi järjestykseen! :/

Täällä yks perheellinen, jolla ei taaskaan ole suunnitelmia viikonlopuksi, ollaan vaan ja hengaillaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna minulla ainakin viikonloput oli yhtä juhlaa. KAvereita, baareja, miehiä, musiikkia, hauskanpitoa jatkuvalla syötöllä. Aivan järjettömän hedonistisen hauskanpidon aikaa, josta nautin täysin rinnoin.

Töissä toki sanoin suunnitelmia kysyessä, että "varmaan ihan telkkaria kattelen, ehkä käyn vanhemmilla", kun en kehdannut todeta että kuule, meen suihkuun, korkkaan juoman, laitan tekstiviestiä viikonloppuheilalle, lähden baariin, elän moraalittomasti, toistan saman lauantaina ja sunnuntain sit nukun :D

Nyt on mies (ei lapsia) ja viikonloput on rauhallisempia mutta edelleen ihan yhtä mukavia. Rentoutumista, nauttimista kaksinolosta, seksiä, kokkailua, sillon tällön baareilua yms.

Voi voi.. Täytät siis tyhjää aukkoa sydämessäsi seksillä ja viinalla :(

Jos tuon kirjoittajan sydämessä olisi reikä, niin en usko hänen kirjoittavan täällä. Ja älä vaan sano, että se pitäisi täyttää Jeesuksella? Vittu kun jessenkin täytyy jokapaikkaan tunkea, saatana.

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta että olisi raskasta jos kotona aina olisi perhe vastassa. Tahdon vain olla ryypätä rauhassa ja yksin kotona viikonloppuna.

Oho. Tulipas sekavaa tekstiä. Olen aika kännissä, joten menköön nyt sitten.

Niin jotkut eivät vaan koskaan saa omaa perhettä perustettua :( harmi kovin paljon yksinäisyyttä tulee olemaan ja on :(

Viikonoppuisinhan voi tehdä ihan mitä vaan. Reissata lähellä tai vähän kauempana, nähdä ystäviä ja sukulaisia, kokkailla pidemmän kaavan mukaan, harrastaa liikuntaa tai kulttuuria. Yksin tai yhdessä, miten nyt sattuu huvittamaan. Tai sitten voi löhötä koko viikonlopun sohvalla netflixin ja somen parissa, sekin on välillä aika ihanaa.