Tarvitseeko lapsettomia/perheettömiä sääliä?

Häh? Vai että säälit lapsettomia/perheettömiä ihmisiä? Etkö sinä ole koskaan elänyt ilman lapsia ja perhettä? Mä olen ja se taisi kyllä todellisuudessa olla elämäni parasta aikaa. Ainakin sai tehdä mitä halusi ja milloin halusi. Nyt aika menee lähinnä arjen pyörittämisessä ja töistä toipumisessa. Onhan ne lapset ja perhe kivoja ja antavat paljon, mutta oli se ennen jotenkin leppoisampaa ilman niitä. Olisi ihanaa saada vähän useammin olla yksin ja nauttia omasta rauhasta ja tehdä mitä lystää.

No johan oli aloitus. Harrastan kilpaurheilua - kilpailen kansallisella ja kv. tasolla, aloitan syksyllä opinnot  alalla josta olen haaveillut vuosikaudet. Täytyy varmaan laittaa kuva maasta ja yliopistosta, voi olla että ahdistuksesi helpottaa kummasti. Viime vuodet ovat olleet raskaita, mutta ihania. Toki olisi ihanaa jos olisi se oikea tässä vierellä, mutta en missään nimessä koe olevani onneton. Olen kiitollinen ja nautin siitä hyvästä mitä elämässäni on juuri nyt. On paljon hyviä ystäviä, sukulaisia, perhe. En koe olevani yksinäinen ja viikonloppua ei suinkaan vietetä somessa tai töllön äärellä. Syödessä olen usein koneella tai katson vastaavasti telkkaria, eli yhteensä ehkä 1-1,5h päivässä. Muina tunteina on ihan riittävästi ja usein liikaakin tekemistä.

Juu olihan se ihanaa aikaa kun sai nukkua iltapäivään jos huvitti, ja juhlia ja rellestää joka viikonloppu.. Haikeudella nuita aikoja välillä muistelen. Silti elämässä enemmän sisältöä ja olen onnellisempi nyt, kuin ennen lasta. Olen vieläpä aika nuorikin (21v) Vaikeahan sitä on selittää sellaisille jotka ei sitä ole kokeneet eikä edes halua kokea.

Vierailija kirjoitti:

Jaa minun ex-mies lupasi että ei halua lapsia ja kun olimme olleet yhdessä 6-vuotta, niin hän sanoi että haluaa lapsia, olin silloin kolmekymppinen ja monen vuoden yrityksen jälkeen emme onnistunutkaan saamaan lapsia, no hän löysi nuoremman ja sai kaksi lasta hänen kanssaan.Yleensähän miehet sanoo, että ei halua lapsia ja sitten mieli muuttuukin täysin päinvastaiseen.

Sulle on käynyt näin ja ajattelet välittömästi, että "yleensähän miehet..." :-DDD Nyt vähän valoja tauluun, rajansa tyhmyydelläkin!

Vierailija kirjoitti:

Niin, tai kun menet kotiin, niin sohvalla röhnöttää jo puoliksi kännissä oleva haiseva ja kaljaa kittaava ukkokultasi. Penskat ovat ties missä. Huusholli on kuin pommin jäljiltä. Siinä sinä loistoemäntä kääntelet käsiäsi ja haluaisit myös haihtua kotoa kuten penskat. Mistähän löytyisi mukava ja rauhallinen pakopaikka. Vanhempien luo ei ilkeä mennä, kun niiden on aina annettu ymmärtää, miten ihanaa elämää heidän tyttärensä perhe viettää. Mahtaisiko se "säälittävä" lapseton sinkku työkaveri olla kotona? Sillähän ei varmaan ole mitään ohjelmaa viikonlopuksi, joten sinne voisikin hyvin poiketa. Mikään ei varmaankaan estäisi ottamasta mukuloitakin mukaan, jos ne vaan jostakin löytyisivät. Mutta kas kummaa, se työkaveri ei olekaan kotona, vaan on lähtenyt tuttaviensa kanssa viettämään laatuaikaa kylpylähotelliin. Että niin säälittävä tapaus!

Olen pahoillani kun tuollainen elämä sinulla on :(

No, minä menen mieheni ja eläinteni luokse ja se on ihanaa :)

Raskaana olevat NAISET on kauneinta, mitä olen ikinä nähnyt.Pehmeitä ja muodokkaita ja tulisia ihanuuksia.

t.Mika

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jotenkin niin huono tunne esim. perheettömien ja lapsettomien työkaverieni puolesta näin perjantaisin. Kun minä menen kotiin minulla on vastassa aviomies, ihanat lapset ja toiminnantäyteinen viikonloppu perheen kanssa. Nämä sinkut taas menevät tyhjään kotiin ja usein kun kysyy mitä ohjelmaa on viikonlopuksi, niin vääntelehtivät jotenkin kiusaantuneesti eivätkä varmaan kehtaa myötnää, että telkkarin ja somen äärellä se menee. :(

Toivottavasti oikeasti ei näin ole, vaan perheettömillä/sinkuillakin on jotain mitä odottaa viikonlopulta. Kertokaa vaikka tässä ketjussa suunnitelmianne, niin minun ei tarvitse potea niin huonoa mieltä näistä tuttavistani. :(

Olen vauvan kanssa kotona oleva äiti, ja suurimmaksi osaksi minunkin päivät somessa ja telkkarin edessä menee (mies tekee pitkää päivää ja tulee kotiin vasta iltamyöhään). Usein päivän kohokohta on ruokakaupassa käyminen.

Ei tämä nyt niin kauheaa ole.

Ja sinkkuna muuten harvoin vietin viikonloppuiltoja kotona, yleensä olin kavereiden kanssa aina johonkin menossa. Molemmissa ajoissa on ne hyvät ja huonot puolensa.

No eipä me ennenkään ole tarvittu nuorempia sukupolvia eläkkeitä maksamaan?, no hälläkö väliä eläkkeitä me emme tule koskaan muutenkaan näkemään, vänkäätte kuinka tahansa paljon, älkää mua syyttäkö.Luulette liian moni,että elämä jatkuu samanlaisena..monikaan teistä ei ole aidosti kartalla mitä on tapahtumassa, koska teitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, koska luulette elämän jatkuvan koko loppuelämänne samanlaisesti, kuin aiemmilla sukupolvilla, olette tottuneet liian hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Ne vääntelehtii kiusaantuneesti ku luulevat sun pyytävän johonkin yhteiseen rientoon tai kotikäynnille.

Minä harrastan ties mitä pervoilua, laiskottelen tai pelaan vaikka pleikkaria. Ei näistä mitään viitsi sille työkaveri-mammalle mainostaa.

Mä asun kuule mielelläni yksin :) Ei tarvii sääliä. Ihanaa ku voi tulla kotiin, saan tehdä mitä vaan. Voin mennä nukkumaan, tehdä jotain jännää ruokaa tai opiskella ilman että kukaan häiritsee. Voin myös päättää olla tulematta kotiin, eikä kukaan kyttää perään.

Vierailija kirjoitti:

Käytä ihmeessä se energiasi niihin loputtomiin kotitöihin, metatöihin, lasten harrastuksiin, kynttiläkippojen oikomiseen, ruoanlaittoon, siivoamiseen ja Kertun ja Osmon ensi viikon vaatteiden miettimiseen. Sillähän te uhriutuvat äidit kaiken vapaa-aikanne kertomanne mukaan täytätte? Kone kiinni ja raatamaan sieltä!

Kerttu ja Osmo :D