Vaaditaanko nykyisin vanhemmilta liikaa vai liian vähän?

Joo, koulussa on huippukoulutettuja asiantuntijoita töissä. Ei sellaisten aikaa pidä tuhlata ihan jokapäiväisten juttujen opettamiseen. Yläkoululaisen täytyy jo itse osata käyttää kirjastoa ja ymmärtää, miksi toista ei saa lyödä.

Sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat tulisi nostaa opetuksessa keskiöön Ranskan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat tulisi nostaa opetuksessa keskiöön Ranskan malliin.

Miksi et itse opeta lapsillesi käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja?

Ennen oli sellainen asia kuin "koulukypsyys", ja tällaiset asiat kuuluivat sen piiriin. -ap

Minusta taas vanhempia syyllistetään liikaa ja kaikesta. Mikä ennen oli normaalia kuria on sitten tänä päivänä enemmän tai vähemmän pahoinpitelyä. Jos et anna kiukuttelevalle lapselle periksi kaupassa, olet huono vanhempi kun tuot lapsen huutamaan kauppaan. Jos annat periksi että saat lapsen hiljaiseksi, olet huono vanhempi koska et osaa pitää lapselle kuria. Jos joudut väkisin laittamaan kiukuttelevan uhmaikäisen ostoskärryyn tai rattaisiin, saat kohta lukea av:lta tai Iltalehdestä miten se aiheuttaa lapselle traumoja. Yleensä vielä kaivetaan joku lastenpsykiatri syyllistämään vanhempia lisää siitä miten lapsi saa traumoja siitä ja tästä.

Eli sanoisin että vanhemmat eivät enää itsekään tiedä miten lapsia uskaltaa enää kasvattaa ettei tule sitä tai tätä traumaa tai käytöshäiriötä tai lastensuojeluilmoitusta.

Kaikki muu noista tulisi opettaa kotona, mutta oman talouden hoitoa pitäisi jossain muodossa opetella joko yläasteella tai lukiossa. Monet lapset ovat perheistä joissa raha-asioita ei osata hoitaa oikein, miten ne voisi oppia jos kotona annetaan päinvastainen malli siitä mitä yhteiskunta ihmiseltä odottaa?

Vanhemmilta ei nykyisin saa vaatia mitään muuta kuin oman parisuhteen hoitamista. Kaikki muu on jo ymmärretty ulkoistaa heiltä pois turvaverkoille ja yhteiskunnalle. Siksi syttyy aina iso sota siitä, kun joku uskaltaa ehdottaa, että vanhemmat olisiat lastensa kanssa. Ei hyvänen aika sentään, lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, isovanhempiin, kavereihin jne. mutta ei ikinä vanhempiin!

Miten olisi kasvatuskumppanuus päiväkodin tai koulun ja kodin välillä? Jos lapsi viettää kuitenkin valtaosan hereillä oloajastaan vaikka päiväkodissa, niin eiväthän vanhemmat voi olla siellä jatkuvasti kasvattamassa...Päiväkodissa ja koulussa kasvatustehtävää hoitaa henkilökunta ja kotona vanhemmat, vaikka päävastuu vanhemmilla onkin.

Perustaloustiede olisi mielestäni erinomainen oppiaine :)

Vanhemmilta vaaditaan nykyään vääriä asioita, kasvatus ulkoistetaan ja tavaran, rahan ja ulkokultaisten asioiden hankkimiseen painostetaan.

Lasta voidaan kiusata, jos ei ole puhelinta, tiettyjä vaatteita, ulkomaan reissuja, telkkaria kotona, omaa tablettia ja läppäriä, pyörää, mopoautoa. Ja vaikka mitä harrastuksia.

Tuohon kaikkeen tarvitaan rahaa, kuten kahteen autoon ja sisustussuunnittelijaan. Se aika vietetään töitä tehden eikä lasten kanssa.

Vertaa vaikka jonnekki 60-luvulle, miten paljon vähemmän rahaa käytettiin mihinkään. Nyt sitä rahaa on ikäänkuin pakko olla, lainan ottaminen on parempi kuin säästäminen. Kuhan ulospäin näyttää hyvältä. Kunhan lapsi ei vain putoaisi digitalisaation kyydistä, vaikka samalla jäisi oppimatta sosiaaliset taidot, puhuminen ja rahan arvo pelkkänä välineenä.

Pakko käyttää harrastuksissa, koska ilman niitä jää jostain paitsi.

Pakko olla salikortti, kun fyysiset työt hoidetaan koneilla ja tulee syötyä enemmän kuin kuluttaa.

Katsotaan millaista elämä on joillain muilla ja jossain telkkarissa ja aletaan pyrkiä siihen.

Ei ole mihinkään aikaa, kaiken pitää näkyä hyödyn eli verotulojen kautta, tehokkuus on jumala, pitää kuluttaa, että muillakin olisi varaa sisustussuunnittelijaan ja viiteen telkkariin. Apua, mitä muut ihmiset sanoo, jos jää jälkeen trendeistä.

Tää koko systeemi on ihan hullunmylly, jonka tuloksia nähdään nopeiten lapsissa. Sitten myös ihmetellään masennuksia,eroja, loppuunpalamisia, työttömyyden häpeää, päihteiden käyttöä.

Pitäs ottaa vähän rauhallisemmin, irroittaa itsensä paineista ja odotuksista. Pitäisi kerrata sitä mikä on elämässä tärkeää. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas vanhempia syyllistetään liikaa ja kaikesta. Mikä ennen oli normaalia kuria on sitten tänä päivänä enemmän tai vähemmän pahoinpitelyä. Jos et anna kiukuttelevalle lapselle periksi kaupassa, olet huono vanhempi kun tuot lapsen huutamaan kauppaan. Jos annat periksi että saat lapsen hiljaiseksi, olet huono vanhempi koska et osaa pitää lapselle kuria. Jos joudut väkisin laittamaan kiukuttelevan uhmaikäisen ostoskärryyn tai rattaisiin, saat kohta lukea av:lta tai Iltalehdestä miten se aiheuttaa lapselle traumoja. Yleensä vielä kaivetaan joku lastenpsykiatri syyllistämään vanhempia lisää siitä miten lapsi saa traumoja siitä ja tästä.

Eli sanoisin että vanhemmat eivät enää itsekään tiedä miten lapsia uskaltaa enää kasvattaa ettei tule sitä tai tätä traumaa tai käytöshäiriötä tai lastensuojeluilmoitusta.

Tämä on totta. Itsestäni tuntuu, että olen jatkuvasti hukassa ja epäonnistunut lastenkasvatuksessa koska lapseni eivät ole mitään enkeleitä. Tuntuu pahalta liikkua lasten kanssa, koska koko ajan tiedostan, miten muut arvioivat lasten käyttäytymistä. Syyllinen olen tietenkin minä, joka en ole osannut kasvattaa lapsiania.

Itse ajattelen, että perusopetuksen tärkeimpiä tehtäviä on lasten kasvattaminen hyvään ja onnelliseen elämään. Siihen kuuluvat mm. sosiaaliset taidot, itsetuntemus, ajatus itsestä oppijana, yleissivistys ja tarpeelliset taidot elää tietoyhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat tulisi nostaa opetuksessa keskiöön Ranskan malliin.

Miksi et itse opeta lapsillesi käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja?

Ennen oli sellainen asia kuin "koulukypsyys", ja tällaiset asiat kuuluivat sen piiriin. -ap

Käsittääkseni Ranskassa panostetaan sosiaalisiin taitoihin paljon jo kotikasvatuksessa, päiväkodissa jne. Koulussa tietysti tulee aivan uudenlaisia tilanteita, joissa tarvitaan taas uudenlaista harjoitusta ja toimintakykyä, mutta noin periaatteessa...

Ensin väitetään , että lapset on laitettava tarhaan, koska vain siellä on tarpeeksi päteviä KASVATUSalan ammattilaisia. Kotona kun ei osata kasvattaa niin hyvin. Sitten kun ne lapset ovat koko päivän siellä tarhassa niin sanotaan, ettei niitä lapsia siellä kuulu kasvattaa vaan kotona. Ei se ole tarhan tehtävä kasvattaa.

Joten lopputulos on, että lapset ovat päivisin paikassa missä heitä ei kasvateta eikä kuulu kasvattaa ja iltaisin, niiden seurassa, jotka sitten taas eivät osaa kasvattaa. Päälle lapset haukutaan kuinka huonosti heidät on kasvatettu ja kaikki pesevät kätensä asiasta. Rahaa on mennyt kaikilta hirveästi, kaikki ovat huonosti palkattuja ja stressaantuneita ja lapset huonokäytöksisiä, eikä lapset osaa vieläkään sitoa kengännauhoja.

Joo ja ei.

Vanhemmalla pitäisi olla 'kasvatusvastuu' sellaisissa asioissa minkä pitäisi tulla suurinpiirtein itsestään (ei helpolla, eri asia!) kasvaessa ihmisten kanssa normaalissa vuorovaikutuksessa. Vanhemmuus ei ole opetustehtävä vaan yhdessä oloa, yhdessä tekemistä, sopimista, riitelyä, arvojen jakamista (tai niistä erimieltä oloa). Hyvän arjen ja läheisyydentunteen pitäminen sinällään opettaa jo riittävästi niitä sosiaalisia kykyjä, kengännauhoja, ja tunteen käsittelyä mitä vanhemman vastuulle pitäisi kuulua. Normaaliin välittämiseen pitäisi kuulua avun hakeminen jos omalla lapsella on kovasti ongelmia jossakin. Korostetusti sama kuin muidenkin läheisien kanssa.

Sen sijaan toimiminen niissä sosiaalisissa tilanteissa mitä koululla on; välitunnit, oppimistilanteet, ryhmädynamiikka, on kasvatuslaitoksen vastuulla. Yhteiskunnassa käyttäytyminen on muutenkin isolta osalta yhteiskunnan asia kouluttaa. Ei kaikkien vanhempien tarvitse olla edes samaa mieltä kaikista niistä tavoista joita yhteiskunta näkee parhaaksi opettaa. Siinä vaiheessa kun yhteiskunta alkaa edellyttämään esim. tiettyjä 'tunnetaitoja' niin silloin sen on niitä myös opetettava.

Vanhemmat ei uskalla nykypäivänä olla vanhempia, jotka rajoittaa lasten tekemisiä, asettaa sääntöjä ja kieltää jotain. Ollaan enemmän kivoja kavereita, jotka neuvottelee lasten kanssa kaikesta ja rajoja ei laiteta, jos lapsi on eri mieltä. Pelätään, että lapsi pahoittaa mielensä. Ei ymmärretä, että vanhemman ja lapsen suhde ei ole tasavertainen. Vanhemman tulee päättää tietyistä asioista ja sanella tietyt asiat ja lasta oikeasti ahdistaa, jos hän joutuu päättämään liian isoista asioista tai jos hän ei tiedä, missä raja kulkee.

Valtaosin kasvatustyö tehdään jo ennen kouluikää. Jos jää odottamaan koulun aloitusta, on auttamattomasti myöhässä. Suurin osa perusasioista ja käytöstavoista omaksutaan ennen kouluikää ja sen jälkeen niihin asioihin puuttuminen on enää todella vaikeaa eikä virheitä juurikaan saa enää korjattua. Koululla on pieni kotia tukeva rooli kasvatustyössä, mutta päävastuu ja iso työ on tehtävä kotona jo ennen kuin koulu alkaa.

No minusta koulu on ulkoistanut kasvatusvastuunsa täysin. Opettajat eivät osaa tai saa pitää kuria. Jokaisesta pikkurikkeestä raportoidaan Wilmassa. Omassa lapsuudessa jos törttöilit koulussa, niin opettaja rankaisi, eikä siitä suinkaan aina soiteltu kotiin. Piti olla tosi raskas rike ennen kuin vanhempiin oltiin yhteydessä. Nyt ilmoitetaan Wilmassa, että läksyt tekemättä - no voi kyynel, kumpi se käy koulua, lapseni vai minä? Lapselle sanktio, ja that's it!

Ei ole vanhemmilla helppoa. Luin jokin aikaa sitten lehdestä, että joku äiti oli saanut sakot kun oli määrännyt lapsensa kotiarestiin, vapaudenriistoa nääs. Että sillä lailla yhteiskunta sitten tukee kasvatustyötä kun kasvatuskeino toisensa jälkeen kriminalisoidaan. Kohta ei varmaan enää saa uhkailla/kiristää/lahjoakaan. Ainoastaan ne, joiden lapset luonnostaan uskovat järkipuhetta, selviävät.

Kai se on niin kuin nelonen sanoi että vanhemmat ei uskalla.Kun kaupassa kiellät uhmaikäistä ja se alkaa parkuu niin nykyvanhemmilta menee pasmat sekaisin.Kun kaikki kattoo ja mitä ne nyt ajattelee jne.Miten olis sellanen kun maalaisjärki? Vanhemmat tekee ihan järjettömiä asioita ettei lapsi vaan itkis.Mitä jos se ei ookkaan maailmanloppu että lapsi kokee pettymyksen ja itkee ja mitä siitä vaikka joku kattoiskin paheksuvasti.Antaa kattoo jos ei oo ennen nähny parkuvaa lasta.Nykyvanhemmilla ei tunnu olevan itseluottamusta suhteessa lapseen.