Lue keskustelun säännöt.
Minua hävettää puhua varallisuudesta
12.03.2016 |
Olen vielä opiskelija, mutta asun mieheni omistamassa hulppeassa asunnossa, kaupungin kalleimmalla sijainnilla, meillä on kallis auto, matkustelemme paljon ja voimme käydä ravintoloissa useampana iltana viikossa. Käyn siis itsekin täyspäiväisesti tällä hetkellä opiskelun ohella töissä, mutta palkka ei kummoinen ole.
Minua jostain syystä hävettää suuresti jos opiskelija- ja työkavereideni kanssa tulee puheeksi missä asun, onko minkä kokoinen kämppä yms. asiat. Yritän melkeinpä vältellä kyseisiä keskusteluja, sillä ne saavat oloni todella kiusaantuneeksi. Huomaan usein itseni osallistuvan ''kaikki on niin kallista ja ei ole varaa mihinkään''- tyylisiin keskusteluihin. Ei tämä asia nyt siis mikään ongelma todellakaan itselleni ole, mutta haluaisin tietää onko kenelläkään muulla saman kaltaisia fiilliksiä.
Ja haluan vielä painottaa, ettei tässä ole kyse mistään oikeasti isosta varallisuudesta vaan keskimääräistä paremmasta 24v. naisen taloudellisesta tilanteesta.
Kommentit (16)
Kiva kuulla, että en ole ainut. Tuntui omituiselta jopa kirjoittaakin tuo aloitus, jossa totuudenmukaisesti kerron miten asiat oikeasti ovat :D Vaikka eihän siinä, että kaikki on tällä hetkellä mallikkaasti pitäisi häpeilemistä olla, mutta kai siinä on taustalla se, että itse pidän omaisuudella pröystäileviä ihmisiä jotenkin vastenmielisinä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän. En ole erityisen varakas, mutta taloudellinen tilanne on hyvä. En kehtaa sanoa tutuille esim sitä, että asunto ja mökki on velattomia, kun tuntuu, että on päivänselvää, että kaikilla on asuntovelkaa. Olen siis alle 40 v.
Juurikin noin. Itse haluan elää mukavasti, sallia jopa vähän hemmottelua arkeen ja nauttia elämästä. Silti en halua pröystäillä tai tuoda esille. Hävettää kyllä välillä. Tai ehkä ennemmin kiusaantunut olo.
Ompas taas todelliset ongelmat teillä..
Vierailija kirjoitti:
Ompas taas todelliset ongelmat teillä..
Mene sitten muualle jos ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan joka sanan. Kuinka monta kertaa sitä tahattomasti puheissaan vähättelee asioita juuri tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä nyt niin hävettäisi
Niinpä, mikäs siinä toisten nurkissa loisiessa hävettäisi. Harmi, jos parisuhde sattuu päättymään... Varakkaat kun yleensä ymmärtävät avioehdon päälle. Olen muuten itse varakas jos joku nyt kateudesta alkaa kimittämään.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän. En ole erityisen varakas, mutta taloudellinen tilanne on hyvä. En kehtaa sanoa tutuille esim sitä, että asunto ja mökki on velattomia, kun tuntuu, että on päivänselvää, että kaikilla on asuntovelkaa. Olen siis alle 40 v.
Oletko muuten työllä hankkinut omaisuutesi? Mitä työtä teette hyvin toimeentulevat naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, omalla kohdallani tuo todellisen tai kuvitellun kerskailun välttäminen ulottuu myös muihin asioihin, esim. ura tai
perheonni. Kerskuminen tuntuu niin syvästi moukkamaiselta ja olen kokenut huonoa omatuntoa silloin, kun olen uskaltautunut jostain pikkuhiprakassa kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä nyt niin hävettäisi
Niinpä, mikäs siinä toisten nurkissa loisiessa hävettäisi. Harmi, jos parisuhde sattuu päättymään... Varakkaat kun yleensä ymmärtävät avioehdon päälle. Olen muuten itse varakas jos joku nyt kateudesta alkaa kimittämään.
Puhut nyt aivan asian vierestä.. Mutta kun kerta asian esille otit niin naimisiin olemme menossa toukokuussa ja kyllä ilman avioehtoa, vaikka eipä minulla mitään sitä vastaankaan olisi. Toiset kun menevat naimisiin rakkaudesta.
Yhtälailla taloutemme tulot voivat yllättäen romahtaa ja mitä vain voi sattua. Olen kiitollinen tästä hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinulla edes ole normaalia enempää rahaa vaan miehelläsi.
Voi tiedän tunteen. Meillä kaksi kallista autoa tallissa ja kolmannella ruosteisella paskalla käyn työssä, etteivät työtoverit tulisi kateellisiksi. Rankkaa on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinulla edes ole normaalia enempää rahaa vaan miehelläsi.
No eipä niin olekaan. Ehkä sekin on yksi syy miksi jollain tasolla tuntuukin oudolta ja kiusalliselta. Tosin olemme kyllä menossa naimisiin ja en voi kieltää etteikö minulla jäisi paljon enemmän rahaa pienestäkin palkasta omaan käyttööni, koska esim. vuokramenoja ei ole lainkaan ja joka kuukausi laitan säästöön x määrän rahaa.
ap
Semmosta se on. Itsekin on taloudellisesti etunojassa ollut koko aikuisiän, etenkin sinkkuystäviini verrattuna, vaikken mikään rikas varsinaisesti ole.
Onneksi minulla on muutama vielä rikkaampi ystävä ja moni ystävistä on vuosien saatossa pariutunut ja perheytynyt, joten heidän kanssaan ei enää synny vertailua. Ja mitä vanhemmaksi käydään, sitä paremmin muut kiinni.
Tiedän tunteen. Olen kylläkin sinkku, mutta hyvin toimeentuleva ja ns hyvissä hankkeissa. Saanut työllä kasvatettua varallisuutta. Muutaman sijoitusasunnon jne..
Minua hävettää olla sukulaisten ja jopa oman sisaren kanssa tekemisissä. He, kun lähes kaikki ovat pienituloisia. Muutaman kerran sisareni perhe on pyytänyt mukaan etelän matkalle Kanarialle. Olen lähtenyt oikeastaan vaan kummilapsen takia. Hoitoavuksi. Yhtä ahdistusta ollut reissut. Tuntuu, että olisin jokin rahoillani elvistelijä, jos tarjoaisin ravintolassa ruuat jne.
Yhteen aikaan minulla oli jopa vanhempi auto kakkosautona. Menin sillä sukujuhliin jne..