Työttömyys ja masennus, kuuluvatko yhteen?
Ystäväni sanoi minulle, että olen varmaankin masentunut nyt kun olen työttömänä. Se on totta, että kaipaan työelämään jo kovasti. Mutta että masentunut? Muutoin arkielämä rullaa työnhakuineen ja kuntoiluneineen ihan kivasti. Mitkä ovat masennuksen sellaiset oireet, jotka voisivat jäädä itseltäni huomaamatta?
Kommentit (15)
Ajatukset synkkiä, itseä vähätteleviä. Ammatillinen itsetunto huono. Usko pärjäämiseen mennyt. Jokainen hylky työnhaussa lisää huonoa fiilistä. Nukut huonosti. Murehdit työttömyyttä.
Ajatukset eivät synkkiä, en vähättele itseäni, nukun hyvin ja uskon ja luotan työpaikan löytäväni.
Masennus on sairaus. Silloin masentaa, oli työtä tai ei, mutta työkyky voi mennä, myös lopullisesti. Minä sairastuin masennukseen, jota työpaikkakiusaaminen (olin helppo uhri, ja työpaikan hait haistoivat vetyöp. Mutta parempi työttömänä ja masentuneena kotona, kuin rääkättävänä töissä. En kestäisi sitä päivääkään, olen sen verran heikoissa kantimissa. Sitä ei muuten päältä näe.
Mutta jos ei ole taipumusta masennukseen ja koet elämäsi mielekkääksi, niin voit olla työttömänä ja täysin ok, etenkin nyky-Suomessa, jossa on paljon lahjakkaita tyyppejä ja jopa tuplatohtoreita (ei lääketieteen) työttöminä.
Minä koen itseni tarpeettomaksi, huonoksi, hyljeksityksi, turhaksi, rumaksi, epämiellyttäväksi, inhottavaksi, ja että kaikille olisi parempi jos olisin kuollut. Minusta ei välitä kukaan, ja haluaisin tappaa itseni. Sitä on masennus. Eikä se johdu työttömyydestä. Se voi tosin altistaa masennukselle, jos on siihen taipuvainen, mutta reaktiiviselle, ei kliiniselle.
(Noista luettelemistani asioista tiedän, että en ole ruma, mutta muut voivat hyvinkin pitää paikkansa.)
Masentunut työtön kirjoitti:
Masennus on sairaus. Silloin masentaa, oli työtä tai ei, mutta työkyky voi mennä, myös lopullisesti. Minä sairastuin masennukseen, jota työpaikkakiusaaminen (olin helppo uhri, ja työpaikan hait haistoivat vetyöp. Mutta parempi työttömänä ja masentuneena kotona, kuin rääkättävänä töissä. En kestäisi sitä päivääkään, olen sen verran heikoissa kantimissa. Sitä ei muuten päältä näe.
Mutta jos ei ole taipumusta masennukseen ja koet elämäsi mielekkääksi, niin voit olla työttömänä ja täysin ok, etenkin nyky-Suomessa, jossa on paljon lahjakkaita tyyppejä ja jopa tuplatohtoreita (ei lääketieteen) työttöminä.
Minä koen itseni tarpeettomaksi, huonoksi, hyljeksityksi, turhaksi, rumaksi, epämiellyttäväksi, inhottavaksi, ja että kaikille olisi parempi jos olisin kuollut. Minusta ei välitä kukaan, ja haluaisin tappaa itseni. Sitä on masennus. Eikä se johdu työttömyydestä. Se voi tosin altistaa masennukselle, jos on siihen taipuvainen, mutta reaktiiviselle, ei kliiniselle.
(Noista luettelemistani asioista tiedän, että en ole ruma, mutta muut voivat hyvinkin pitää paikkansa.)
Siis haistoivat *veren
Tämä kosketusnäyttö heittelee kirjaimia. En ollut siellä kyllä ainoa kiusattu.
Masentunut työtön kirjoitti:
Masennus on sairaus. Silloin masentaa, oli työtä tai ei, mutta työkyky voi mennä, myös lopullisesti. Minä sairastuin masennukseen, jota työpaikkakiusaaminen (olin helppo uhri, ja työpaikan hait haistoivat vetyöp. Mutta parempi työttömänä ja masentuneena kotona, kuin rääkättävänä töissä. En kestäisi sitä päivääkään, olen sen verran heikoissa kantimissa. Sitä ei muuten päältä näe.
Mutta jos ei ole taipumusta masennukseen ja koet elämäsi mielekkääksi, niin voit olla työttömänä ja täysin ok, etenkin nyky-Suomessa, jossa on paljon lahjakkaita tyyppejä ja jopa tuplatohtoreita (ei lääketieteen) työttöminä.
Minä koen itseni tarpeettomaksi, huonoksi, hyljeksityksi, turhaksi, rumaksi, epämiellyttäväksi, inhottavaksi, ja että kaikille olisi parempi jos olisin kuollut. Minusta ei välitä kukaan, ja haluaisin tappaa itseni. Sitä on masennus. Eikä se johdu työttömyydestä. Se voi tosin altistaa masennukselle, jos on siihen taipuvainen, mutta reaktiiviselle, ei kliiniselle.
(Noista luettelemistani asioista tiedän, että en ole ruma, mutta muut voivat hyvinkin pitää paikkansa.)
Ihan sanat fiilikset ollut jo pitkään.
Ystäväsi on tietämätön ja kommentti ajattelematon, mutta ei hän välttämättä tarkoittanut pahaa. Jotkut nyt möläyttelevät mitä sattuu.
Ap tässä vielä. Minua alkoi tosissaan ärsyttämään tämä ystäväni heitto. Ihan jo siksi, että varmasti löytyy masentuneita, joita ei oteta oireineen tosissaan. Apuakin on varmasti vaikeaa saada. Tietenkään en halua olla työttömänä, mutta en aio dramatisoida tilannetta ja viljellä termiä "masentaa". Siitä kun minulla ei oikeasti ole kokemusta. Kaikkea hyvää vastanneille!
Työttömänä ollessa sulla ei ole tulevaisuutta. Ajatushorisontti kutistuu silloin eurojen laskemiseen ja seuraavan päivärahan maksupäivän odotukseen. Elämä valuu ohi mutta ei ole mahdollisuutta osallistua siihen. Toki tulee kuntoiltua ja käytyä kirjastossa mutta mitään muuta sulla ei sitten olekaan mahdollisuutta tehdä. Viimeisenä 10 v on ollut työttömänä melkein joka vuosi vähän aikaa niin ei se uusi asia ole. Työhakemuksista ja haastatteluista ei kannata ottaa paineita eikä odottaa mitään. Joskus voi olla onnea tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut työtön kirjoitti:
Masennus on sairaus. Silloin masentaa, oli työtä tai ei, mutta työkyky voi mennä, myös lopullisesti. Minä sairastuin masennukseen, jota työpaikkakiusaaminen (olin helppo uhri, ja työpaikan hait haistoivat vetyöp. Mutta parempi työttömänä ja masentuneena kotona, kuin rääkättävänä töissä. En kestäisi sitä päivääkään, olen sen verran heikoissa kantimissa. Sitä ei muuten päältä näe.
Mutta jos ei ole taipumusta masennukseen ja koet elämäsi mielekkääksi, niin voit olla työttömänä ja täysin ok, etenkin nyky-Suomessa, jossa on paljon lahjakkaita tyyppejä ja jopa tuplatohtoreita (ei lääketieteen) työttöminä.
Minä koen itseni tarpeettomaksi, huonoksi, hyljeksityksi, turhaksi, rumaksi, epämiellyttäväksi, inhottavaksi, ja että kaikille olisi parempi jos olisin kuollut. Minusta ei välitä kukaan, ja haluaisin tappaa itseni. Sitä on masennus. Eikä se johdu työttömyydestä. Se voi tosin altistaa masennukselle, jos on siihen taipuvainen, mutta reaktiiviselle, ei kliiniselle.
(Noista luettelemistani asioista tiedän, että en ole ruma, mutta muut voivat hyvinkin pitää paikkansa.)
Ihan sanat fiilikset ollut jo pitkään.
Sellasta se masennus on. Eikä se useinkaan tosiaan näy päälle. Ihmiset kommentoi, että miten iloiselta ja hyvinvoivalta mä näytän jne, ja samalla haluaisin viiltää ranteet auki. Eilisiltana särkyi lasi, ja tosiaan harkitsin, että teen niin. Ajattelin, ettei mua tarvis sitten kenenkään enää sietää. Oli todella suuri kiusaus tappaa itseni.
Työttömyys itsessään on kivaa, itseäni ressaa vain se etten tiedä milloin se loppuu. Haluaisin kuitenkin tehdä töitä ja kehittyä.
Ehkä ystävä ei tarkoittanut masennus-sairautta vaan käytti sanaa yleiskielisemmin. Kyllä työttömyyaika itselle oli apeaa, surun ja pelon täyttämää aikaa. Joku varmaan puhuisi silloin masennuksestakin, mutta toisaalta itse ainakin tiesin, että heti kun saisin töitä ja sitä kautta turvattua talouteni, niin voisin taas rentoutua ja nauttiakin elämästä. Ja sama juttu ammatillisen osaamisenkin suhteen, hylkykirjeet tuntuivat tietysti todella pahalta, mutta toisaalta tiesin pärjänneeni hyvin edellisissä työpaikoissa ja tiesin, että jos vain pääsisin näyttämään taitoni, niin pärjäisin jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä ollessa sulla ei ole tulevaisuutta. Ajatushorisontti kutistuu silloin eurojen laskemiseen ja seuraavan päivärahan maksupäivän odotukseen. Elämä valuu ohi mutta ei ole mahdollisuutta osallistua siihen. Toki tulee kuntoiltua ja käytyä kirjastossa mutta mitään muuta sulla ei sitten olekaan mahdollisuutta tehdä. Viimeisenä 10 v on ollut työttömänä melkein joka vuosi vähän aikaa niin ei se uusi asia ole. Työhakemuksista ja haastatteluista ei kannata ottaa paineita eikä odottaa mitään. Joskus voi olla onnea tai sitten ei.
Eihän meillä ihmisillä ole kuin tämä hetki. Tulevaisuus on aina mysteeri, oli työsuhteessa tai ei. Ikävää, jos sinä näet elämän noin synkkänä ja pienessä laatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut työtön kirjoitti:
Masennus on sairaus. Silloin masentaa, oli työtä tai ei, mutta työkyky voi mennä, myös lopullisesti. Minä sairastuin masennukseen, jota työpaikkakiusaaminen (olin helppo uhri, ja työpaikan hait haistoivat vetyöp. Mutta parempi työttömänä ja masentuneena kotona, kuin rääkättävänä töissä. En kestäisi sitä päivääkään, olen sen verran heikoissa kantimissa. Sitä ei muuten päältä näe.
Mutta jos ei ole taipumusta masennukseen ja koet elämäsi mielekkääksi, niin voit olla työttömänä ja täysin ok, etenkin nyky-Suomessa, jossa on paljon lahjakkaita tyyppejä ja jopa tuplatohtoreita (ei lääketieteen) työttöminä.
Minä koen itseni tarpeettomaksi, huonoksi, hyljeksityksi, turhaksi, rumaksi, epämiellyttäväksi, inhottavaksi, ja että kaikille olisi parempi jos olisin kuollut. Minusta ei välitä kukaan, ja haluaisin tappaa itseni. Sitä on masennus. Eikä se johdu työttömyydestä. Se voi tosin altistaa masennukselle, jos on siihen taipuvainen, mutta reaktiiviselle, ei kliiniselle.
(Noista luettelemistani asioista tiedän, että en ole ruma, mutta muut voivat hyvinkin pitää paikkansa.)
Ihan sanat fiilikset ollut jo pitkään.
Sellasta se masennus on. Eikä se useinkaan tosiaan näy päälle. Ihmiset kommentoi, että miten iloiselta ja hyvinvoivalta mä näytän jne, ja samalla haluaisin viiltää ranteet auki. Eilisiltana särkyi lasi, ja tosiaan harkitsin, että teen niin. Ajattelin, ettei mua tarvis sitten kenenkään enää sietää. Oli todella suuri kiusaus tappaa itseni.
Pitäiskö tästä aloittaa oma ketju? Oon tuo, joka vastasi, että ihan sama fiilis. Aattelin vaan, että nää masennuksen ja työttömyyden pohtiminen eivät kuulu tähän ketjuun, koska ap ei ole masentunut.
Masennuksen oireita ovat ainakin nukkumisvaikeudet, ruokahalun puute ja ihmisten välttely. Siis murheellisen mielialan lisäksi.
Jos huomaat kirjoittelevasi vauvapalstalla miehistä kriittiseen sävyyn, niin olet luultavasti masentunut. Varsinkin jos toistat mantraa jätä se sika yms.