Ensimmäinen raskaus, epäonnistunut vanhempana ensimetreillä jo.

Olemme saamassa muutaman viikon sisällä esikoisemme. Koko raskauden ajan olen odottanut vain, että tämä kurja yksinäinen raskaus olisi ohi.

En ole kertaakaan kokenut olevani kaunis, haluttava ja upea nainen jolla on etuoikeus kasvattaa uusi elämä sisällään.

Puolison tuki olematonta, kahden viikon aikana tuskin täyskäännöstä tapahtuu. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, josta hetkellinen helpotus. Olen taas kuin ilmaa.

Mistä saan tahtoa ja voimaa etten täysin lamaannu synnytyksen jälkeen?