Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset oikein valittavat töiden puutetta, kun työttömänä on paljon mukavampaa?
09.03.2016 |
Siitä kertoo myös tämä nykyinen keskustelu töiden puutteesta. Nykyikäluokat ovat katkeria suurille ikäluokille, jotka raatoivat raskaissa ruumiillisissa töissä ja saivat ehkä ne talot, kesämökit ja asunto-osakkeet hankittua.
Oma kokemukseni on lähinnä, että työnteko on äärimmäisen kuluttavaa, vie kaikki mehut, syö mahdollisuudet keskittyä sellaisiin asioihin, joista on oikeasti kiinnostunut, stressaa ja tekee katkeraksi. Koskaan nykyisen elämäni aikana en ole ollut niin onneton kuin töissä ollessani.
Minulla on paljon työttömiä tuttavia, jotka valittavat työttömyyttään. Osa-aika työt eivät kuitenkaan saa heitä motivoitumaan työstä vaan hekin toivovat, että työt loppuisivat mahdollisimmat pian. Elävät siis samassa ristiriitaisuudessa, jossa itsekin elän. Kuvittelen, etten voi lopettaa työntekoa, koska minulla on töitä. Siltikin, sairasta kyllä, olen kateellinen monille työttömille ystävilleni. Kun kuuntelen heidän juttujaan siitä, mitä ovat päivällä tehneet, ehtineet kierrellä kaupoissa, käydä liikkumassa, kuntosalilla, lukeneet jotain uutta kirjaa, niin tunnen kateutta. Kateutta siitä, että he voivat elää tuollaista elämää, josta itse pohjimmiltani haaveilen. Vapaudesta.
Saan varmaan kamalan paskavyöryn niskaan tällä viestillä, mutta haluan sanoa, ettei työ oikeasti välttämättä tuo mitään suurempaa merkitystä elämään tai sen mukanaan tuoma parempi taloudellinen tilanne onnellisuutta elämään. Koko keskiluokkainen elämä on oikeasti vain suurta paskaa. Ihmiset kuvittelevat, että se on jotenkin parempaa kuin elämä sosiaaliturvan varassa. Ehkä juuri siksi, että siihen liitetään kuvitelma, että on jotenkin parempi ihminen, jos elää tietyllä tavalla. Kuvitelmaahan se vain on. Itselleni työ ei ainakaan edusta sitä, jonka haluan muodostavan koko elämäni perustan. Jota varen herään aamulla. Herään sitä varten töihin joka aamu, ettei minun jonain päivänä ole pakko käydä töissä. Eikö kuulosta sairaalta? Sen vuoksi olen jaksanut tähän saakka.
Kommentit (26)
Työttömänä ei oo mukavaa. Ei oo rahaa tehdä mitään, on tylsää ja kaiken lisäksi tuntee itsensä luuseriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään työstäni. Olen unelma-ammatissani. Kärsin, jos en saa toteutta itseäni tekemällä työtä. Työ tuo elämääni muiden tärkeiden asioiden ja ihmisten ohella syvyyttä ja merkitystä. Työn kautta pääsen toteuttamaan monia erilaisia tarpeita. Ja vapaa-aikakin tuntuu paremmalta, kun sen on ikään kuin ansainnut.
Hmm...vaikka työ kuluttaa, olen kuitenkin tyytyväinen itseeni kun teen itse työtä sen eteen että pysyn hengissä ja voin pitää perheeni hengissä. Koko sosiaaliturva pitäisi romuttaa juuri tuon takia, että jotkut ajattelevat ettei heidän tarvitse tehdä työtä kun voivat elää toisten tekemällä työllä. Siinäpä sitten nämä elämäntapatyöttömät saisivat miettiä, kannattaisiko sittenkin ottaa työtä vastaan.
olen ihan liian usein kohdannut pakkotyöllistettyjä omalla työpaikallani ja kun heille tarjottaisiin pakkotyöllistyksen jälkeen työpaikka, he toteavat ettei heidän kannata tulla töihin, kun saavat saman verran rahaa työttömänä. Minusta se on todella häpeällistä, että kehtaavat vielä ääneen sanoa maleksivansa mieluummin ja elävänsä toisten tekemällä työllä, kuin että itse elättäisivät itsensä.
Mihin tämä maailma menisi, jos kaikki ajattelisivat että ei tarvii tehdä työtä. Eihän silloin olisi enää rahaa, millä kukaan voisi elää. Palaisimme viidakon lakiin.
Vierailija kirjoitti:
Hmm...vaikka työ kuluttaa, olen kuitenkin tyytyväinen itseeni kun teen itse työtä sen eteen että pysyn hengissä ja voin pitää perheeni hengissä. Koko sosiaaliturva pitäisi romuttaa juuri tuon takia, että jotkut ajattelevat ettei heidän tarvitse tehdä työtä kun voivat elää toisten tekemällä työllä. Siinäpä sitten nämä elämäntapatyöttömät saisivat miettiä, kannattaisiko sittenkin ottaa työtä vastaan.
olen ihan liian usein kohdannut pakkotyöllistettyjä omalla työpaikallani ja kun heille tarjottaisiin pakkotyöllistyksen jälkeen työpaikka, he toteavat ettei heidän kannata tulla töihin, kun saavat saman verran rahaa työttömänä. Minusta se on todella häpeällistä, että kehtaavat vielä ääneen sanoa maleksivansa mieluummin ja elävänsä toisten tekemällä työllä, kuin että itse elättäisivät itsensä.
Mihin tämä maailma menisi, jos kaikki ajattelisivat että ei tarvii tehdä työtä. Eihän silloin olisi enää rahaa, millä kukaan voisi elää. Palaisimme viidakon lakiin.
Vau. Sun työpaikalla mahdetaan maksaa susipaskaa palkkaa.
Minä olen osa-aikatyössä ja saan silti tuplasti niin paljon rahaa kuin työttömänä sain.
Mulla on työttömänä muuten ihan kivaa, muttei rahaa mihinkään. Raha on ainoa syy haluta takaisin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii kouluttautua unelmahomiin ja valita kontaktit ja verkostot fiksusti.
Työttömänä on vaikea saada ystäviä, rahaa ja valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työttömänä muuten ihan kivaa, muttei rahaa mihinkään. Raha on ainoa syy haluta takaisin töihin.
Minulla on aika lailla sama juttu. Tosin työpaikkani ovat olleet myös sen verta mielekkäitä kuin työpaikat voivat olla. Joka loppupelissä kuitenkin on aika vähän.
Toinen syy haluta takaisin töihin on, että työttömän ainoa oikea vaarallinen vihollinen on työvoimaviranomainen. Menneinä vuosikymmeninä työkkäri oli aikamoisen mielivallan keskus. Minulta todellakin kysyttiin, että mitä teet, jos töitä ei löydy. Oikein näki, että tässä etsittiin jonkinlaista tapaa rankaista minua työtöntä, yhteiskunnan pohjasakkaa. Nykyään muutaman viime vuoden aikana ei ole ollut mitään tällaista, mutta mieleni on tuosta kohtelusta sen verran järkkynyt, etten voi työttömänä elää rauhassa. Asia on kuitenkin niin, että nyt keski-ikäiselle ei löydy töitä. Ei vaikka päälläni seisoisin! Yritän elää elämääni, mutta odotus siitä, että koulukiusaajatyökkäri vaan odottaa tilaisuutta monottaa, kun makaan maassa, jäytää sisälläni kuin syöpä.
En täysin allekirjoita. Minusta on ihan kiva mennä johonkin yhteisöön, ihmisten ilmoittele tekemään jotain järkevää ja tuntea itseni tarpeelliseksi . ilman päivittäisiä sosiaalisia kontakteja, tulisin hulluksi. Mutta mielelläni tekisin esim 4-päivästä viikkoa, kuin 5 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielipide on täysin eri kun aloittajan. Hulluksi tulisin jos mun pitäis vaan vetelehtiä kotona. Työ on mulle tärkeä ihan muunkin vuoksi kun rahan. Turhaudun jo pidemmistä vapaista ja siksi teen "työtä" myös kotona (vaatteiden ompeleminen ja korjaaminen sekä neulon tilaustöitä). Mitä iloa sitä olisi olla vaan kotona jos sitten joutuisi joka pennin laskea?
Minulla on ristiriitaiset fiilikset.
Olen tällä hetkellä työtön, ja on ollut aikoja jolloin olen ollut asiasta aika ahdistunut. Nykyään juurikaan enää en. Joo, on tylsää välillä olla kotona, mutta en enää jaksa ressata kuvitteellista rahanpuutettani. Yhtälailla silloin töissä käydessä se raha oli olevinaan tiukalla, kun lompsannyörit heltyivät vähän joka turhuuden kohdalla. Eipähän tule kamaa kerättyä kotiin nyt.
Toisaalta, töissä oli ihan mukavaa. Ei töiden vuoksi vaan työkavereiden vuoksi. Työ itsessään oli kamalaa tervanjuontia näin jälkeenpäin ajatellen. Harvassa olivat ne aamut, kun lähdin töihin mielelläni. En pystynyt keskittymään itseeni lainkaan, koska viisi päivää viikosta käytin siihen, että olin töissä, tulin töistä, menin töihin, söin ja nukuin. Vaikka olisi ollut aikaa ja rahaa harrastaa kaikenlaista, en yksinkertaisesti jaksanut. Viikonloput sitten meni jossain horteessa ja seuraavaa maanantaita ajatellessa.
En silti irtisanoutunut, koska ajattelin että "näin kuuluu elää" ja minulle raha ja työkaverit olivat ainoa motivaattori nousta aamulla sängystä. Jos ja kun vielä toivottavasti joskus saan töitä, en tietenkään kieltäydy. Yhteiskunta nyt vain on rakennettu niin, että omalla työllään sitä tarvitsisi elantonsa ansaita. Valitettavasti tilanteeni tällä hetkellä on kuitenkin todella synkeä tämän asian suhteen. Vaikka tässä hakemusta pistää oikealle ja vasemmalle, niin enpä ole paljon edes haastatteluihin päässyt. Hakijoita on PALJON. Sinänsä siis on käsittämättömän surkeaa, että valtakunnan päättävät tahot ovat sitä mieltä, että työttömyys on työttömän omaa syytä. Ei ole. Töitä ei yksinkertaisesti ole. Paitsi puhelinmyyjäksi, ja sitäkin on kokeiltu, ei ollut minua varten.
Loppujen lopuksi kuitenkin: olen nyt työttömänä ehkä onnellisempi kuin aikoihin, koska voin huoltaa itseäni paremmin, minulla on siihen energiaa ja aikaa. Kunpa voisin tulevaisuudessa jotenkin yhdistää tämän ja työnteon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ihan aiheen sivusta. Minut irtisanottiin ja olen jäämässä työttömäksi. Ansiosidonnainen tulee olemaan suht hyvä. Onko otettava vastaan työ, jonka palkka jäisi pienemmäksi kuin tuo ansiosidonnainen?
Olen työtön ja oikeasti nautin siitä, talous turvattu muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan aiheen sivusta. Minut irtisanottiin ja olen jäämässä työttömäksi. Ansiosidonnainen tulee olemaan suht hyvä. Onko otettava vastaan työ, jonka palkka jäisi pienemmäksi kuin tuo ansiosidonnainen?
Mitä itse luulet?
Vierailija kirjoitti:
Hmm...vaikka työ kuluttaa, olen kuitenkin tyytyväinen itseeni kun teen itse työtä sen eteen että pysyn hengissä ja voin pitää perheeni hengissä. Koko sosiaaliturva pitäisi romuttaa juuri tuon takia, että jotkut ajattelevat ettei heidän tarvitse tehdä työtä kun voivat elää toisten tekemällä työllä. Siinäpä sitten nämä elämäntapatyöttömät saisivat miettiä, kannattaisiko sittenkin ottaa työtä vastaan.
olen ihan liian usein kohdannut pakkotyöllistettyjä omalla työpaikallani ja kun heille tarjottaisiin pakkotyöllistyksen jälkeen työpaikka, he toteavat ettei heidän kannata tulla töihin, kun saavat saman verran rahaa työttömänä. Minusta se on todella häpeällistä, että kehtaavat vielä ääneen sanoa maleksivansa mieluummin ja elävänsä toisten tekemällä työllä, kuin että itse elättäisivät itsensä.
Mihin tämä maailma menisi, jos kaikki ajattelisivat että ei tarvii tehdä työtä. Eihän silloin olisi enää rahaa, millä kukaan voisi elää. Palaisimme viidakon lakiin.
No, joka tapauksessa suurin osa työssäkäyvistä ja perheellisistä on todellisuudessa yhteiskunnan nettosaajia, joten aika harva oikeasti varsinaisesti elättää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan aiheen sivusta. Minut irtisanottiin ja olen jäämässä työttömäksi. Ansiosidonnainen tulee olemaan suht hyvä. Onko otettava vastaan työ, jonka palkka jäisi pienemmäksi kuin tuo ansiosidonnainen?
Saat olla rauhassa. Te-toimistosta ei ihan äkkiä mitään tarjota. T. Kokemusta jo yli vuoden työttömyydestä
Koska joutenolo on perseestä.
Eikä lähipiiriin kuulu ketään ketä olisi myös saanut yt:ssä lähtöpasseja ja näinollen työttömänä.
Ei tää ainakaan mulle herkkua ole ollut mt-ongelmat vaan pahentunu jouten ollessa, pää pysy vielä jokseenkin kasassa kun olin koulussa.
Ootkin tollanen vetelys.