Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset oikein valittavat töiden puutetta, kun työttömänä on paljon mukavampaa?
09.03.2016 |
Siitä kertoo myös tämä nykyinen keskustelu töiden puutteesta. Nykyikäluokat ovat katkeria suurille ikäluokille, jotka raatoivat raskaissa ruumiillisissa töissä ja saivat ehkä ne talot, kesämökit ja asunto-osakkeet hankittua.
Oma kokemukseni on lähinnä, että työnteko on äärimmäisen kuluttavaa, vie kaikki mehut, syö mahdollisuudet keskittyä sellaisiin asioihin, joista on oikeasti kiinnostunut, stressaa ja tekee katkeraksi. Koskaan nykyisen elämäni aikana en ole ollut niin onneton kuin töissä ollessani.
Minulla on paljon työttömiä tuttavia, jotka valittavat työttömyyttään. Osa-aika työt eivät kuitenkaan saa heitä motivoitumaan työstä vaan hekin toivovat, että työt loppuisivat mahdollisimmat pian. Elävät siis samassa ristiriitaisuudessa, jossa itsekin elän. Kuvittelen, etten voi lopettaa työntekoa, koska minulla on töitä. Siltikin, sairasta kyllä, olen kateellinen monille työttömille ystävilleni. Kun kuuntelen heidän juttujaan siitä, mitä ovat päivällä tehneet, ehtineet kierrellä kaupoissa, käydä liikkumassa, kuntosalilla, lukeneet jotain uutta kirjaa, niin tunnen kateutta. Kateutta siitä, että he voivat elää tuollaista elämää, josta itse pohjimmiltani haaveilen. Vapaudesta.
Saan varmaan kamalan paskavyöryn niskaan tällä viestillä, mutta haluan sanoa, ettei työ oikeasti välttämättä tuo mitään suurempaa merkitystä elämään tai sen mukanaan tuoma parempi taloudellinen tilanne onnellisuutta elämään. Koko keskiluokkainen elämä on oikeasti vain suurta paskaa. Ihmiset kuvittelevat, että se on jotenkin parempaa kuin elämä sosiaaliturvan varassa. Ehkä juuri siksi, että siihen liitetään kuvitelma, että on jotenkin parempi ihminen, jos elää tietyllä tavalla. Kuvitelmaahan se vain on. Itselleni työ ei ainakaan edusta sitä, jonka haluan muodostavan koko elämäni perustan. Jota varen herään aamulla. Herään sitä varten töihin joka aamu, ettei minun jonain päivänä ole pakko käydä töissä. Eikö kuulosta sairaalta? Sen vuoksi olen jaksanut tähän saakka.
Kommentit (26)
Minä saan töissä suunnilleen saman nettona kuin saisin työttömänäkin, tai oikeastaan ansiosidonnaista saisin enemmänkin. Kulut toisella paikkunnalla käynnistä on niin isot. Ei verottaja mun matkoja ja kakkosasunnon vuokria maksa, vaikka moni niin luulee, ne vain jonkun verran vähentävät verotettavan tulon määrää. Eli maksan siis kahta asuntoa ja pidän autoa, jota en muuten tarvitsisi. En edes pidä työpaikastani. Mutta pidän työstäni ja kertyypähän eläke - tosin mistä sitä tietää että käykö kuten äidilleni, että kuolee vain vuotta ennen eläkeikää sairauskohtaukseen. Keksin kyllä työttömänä tekemistä, siitä ei ole kyse. Mutta en tykännyt olla työtön, se oli henkisesti raskasta. Otin mieluiten vastaan "mitä tahansa", joten tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei riitä se, että pärjää juuri ja juuri tuilla työttömänä. Minä ainakin haluan vähän paremman elämän, eli tarkoittaa että käytännössä mikä tahansa (pitkäaikainen) työ kelpaisi, vaikka tulot eivät huimat olisikaan. Täytyy aika vetelä ja kunnianhimoton ihminen olla jos oikeasti nauttii työttömyydestä, toki niitäkin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä ei oo mukavaa. Ei oo rahaa tehdä mitään, on tylsää ja kaiken lisäksi tuntee itsensä luuseriksi.
Työttömyydestä nauttimisen estää sen valtava negatiivinen leima. Kaikkialta tulee vaan hirveästi paineita töiden hankintaan. Se että sen antaa vaikuttaa itseensä, on tietenkin vain työttömän henkistä inkompetenssia, josta voisi varmaan jollain tavalla päästä eroon. En vain tiedä miten, kun ihminen on niin sosiaalinen eläinlaji, että muiden mielipiteellä on suuri merkitys yksilön henkiseen hyvinvointiin.
Välillä aina tajuaa, miten mahtavaa on olla työtön. Se tulee kuitenkin jotain kerran tai pari viikossa ja euforia kestää sen 5 minuuttia. Sitten takaisin stressaamaan, että miksi en voi olla kuin muut.
Vaikka itse pidän työstäni, käyn töissä vain ja ainoastaan rahan takia. Jos minulla olisi mittava omaisuus, keksisin 1000 parempaa tapaa kuluttaa aikaani kuin työssäkäynti.
Ap:lla ei taida olla käsitystä, mitä on olla PITKÄAIKAISTYÖTÖN ja sossun rahojen armoilla. Sossusta voi pyytää, kyllä, mutta saako, se on eri asia. Itse hain tarveharkintaista tukea mm.kalliisiin haavanhoitotarpeisiin, jotka tarvitsin välttämättä, muuten olisin mädäntynyt ja joutunut sairaalaan antibioottitiputukseen. Ei maksettu, kun ne ovat käsikauppatuotteita (ei reseptiä). Sairaalalaskuni sossu varmaan olisi joutunut maksamaan, kun se on virallista. Ja sairaalapäiviltä ei makseta sitä perustukea, koska eihän sairaalassa ollessaan täydy ostaa ruokaa. Sossu vahtii kaikki menot ja se on kyllä aika hankalaa ja nöyryyttävää välillä, melkein työstä käy muistaa kaikki kuitit ja hakemukset, liitteet, valitukset...
Uskon että työssä käyvilläkään ei elämä ole aina helppoa. Mutta te jotka ette sossussa käy voitte ostaa tuopin ja maksaa risteilyn kortilla ilman pelkoa, että sossu vihjaa huonosta taloudenhallinnasta ja kysyy, ollaanko oltu lastensuojeluun yhteydessä.