Voiko lapsen "hankkimista" katua? Miten toimisit jos olisit minä? ov
Minulla on sellainen tilanne että itselläni on kaksi teini-ikäistä lasta ja avomiehelläni ei omia lapsia. Toisaalta haluaisin vielä yhden lapsen mutta toisaalta taas en koska nyt on elämä niin helppoa teinien kanssa ja ikääkin minulla jo 37... Miten toimisit jos olisit minä?
Kommentit (48)
Jos itse olisin tilateessasi, en hankkisi uutta. Mutta minä olen minä ja sinä olet sinä. Teet päätöksesi itse (miehesi kanssa toki).
Eniten mietityttää että vaivaako minua ikuisesti minkälainen se lapsi olisi ollut?
Mietin myös riskejä, jos lapsi olisikin vammainen tai sairas. Terveenkin lapsen kanssa on raskasta joskus...
Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? AP
Onko lapsi siis miehen toiveissa?
Harvemmin kai kukaan lastaan katuu, ellei ole ollut täydellinen vahinko ja erittäin epäsopiva elämäntilanne.
Iän puolesta sulla ei ole mitään ongelmaa, jos olet perusterve. Riskit ei ole mitenkään olennaisesti suurempia.
Olen aina haaveillut monesta lapsesta, joten en empisi, vaan antaisin kolmannen tulla. Minulla on kolme lasta, ja harmittaa nyt ettei tullut sitä neljättä.
Onneksi nykyään on lapsivesipunktiot, joten kromosomivikoja ei niin kannata pelätä, keskeytyksen saa tarvittaessa. Siinä mielessä en ymmärrä, kun varoitellaan että tulee vammanen, nuorilla synnyttäjillä ei tutkita niin tarkasti tai ei saa sitä punktiota.
Jos ette hanki lasta, niin miestä voi ainakin kaduttaa myöhemmin, ettei saanut omia.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi siis miehen toiveissa?
Harvemmin kai kukaan lastaan katuu, ellei ole ollut täydellinen vahinko ja erittäin epäsopiva elämäntilanne.
Iän puolesta sulla ei ole mitään ongelmaa, jos olet perusterve. Riskit ei ole mitenkään olennaisesti suurempia.
Ei hänellä edes ole ns. vauvakuumetta ja sanookin ettei ainakaan vielä halua vauvaa, ei ehkä koskaan. Silti tämä vaivaa minua. Ei minulla ole montaa vuotta jäljellä odotella sitä juuri sopivaa hetkeä. AP
No mulla on lähes identtinen tilanne, paitsi mun lapset on ala-asteikäisiä. Me päädyttiin miehen kanssa yrittämään yhteistä. Oon nyt 36 joten ei jääty jahkailemaan. Toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Ja meillä siis miehellä kova vauvakuume t nro 8
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä siis miehellä kova vauvakuume t nro 8
Tämä muuttaisikin asiaa helpommaksi. Meillä kun ei kummallakaan varsinaisesti ole vauvakuumetta. AP
No jos ies ei kerran halua lasta, ja sinullakin on jo, mikä muu syy puoltaa lapsen tekemistä kuin paitsi jäämisen pelko?
Anteeksi ohis, mutta voisiko joku kertoa, mitä tuo otsikossa oleva ov tarkoittaa, kun sitä näkee aina välillä otsikoissa täällä? :)
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Neljä vuotta. AP
äitinä tiedät, että jos nyt tulet raskaaksi, rakastat sitä lasta etkä "kadu" lapsen olemassaoloa.
jos itse olisin samassa tilanteessa eikä kestämätöntä vauvakuumetta olisi, niin mukava elämä voittaisi. en enää jaksaisi lähteä "toiselle kierrokselle" raskauden, synnytyksen, yöheräilyjen ja taaperon vahtimisen suhteen- itse nautin, kun lapset ovat isoja ja fiksuja ja heistä on juttuseuraa, koen olevani parempi äiti nyt isoille lapsille kuin silloin ihan pienten kanssa.
Siis eihän tässä tilanteessa mikään oikein puolla iltatähden hankkimista, paitsi joku epämääräinen "tunne"?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi ohis, mutta voisiko joku kertoa, mitä tuo otsikossa oleva ov tarkoittaa, kun sitä näkee aina välillä otsikoissa täällä? :)
On Viesti.
Itse tulin vahingossa raskaaksi kun olin 39v ja kuopus taisi olla sillon 6v. Kyseessä oli down, jonka keskeytin. Masennuin valtavasti ja koin, että mun on se yksi vielä tehtävä. Sain, kun olin 41v. Enkä ole katunut, ihana on.
Jos minulla olisi kaksi lasta, en lähtisi 37-vuotiaana vauvantekopuuhiin. Iän ja riskien sekä oman jaksamisen vuoksi. Kehittele muuta elämääsi. Sinulla on kohta enemmän varallisuutta ja aikaa kuin sinulla on koskaan ollut.