Mitä mieltä olet hiljaisista ja introverteistä

En mitään mieltä. Pitäisikö olla?

Varmaan 60 prosenttia suomalaisista on tällaisia. Ekstrovertit vaan pitävät niin kovaa melua itsestään että tuntuu että heitä on enemmän.

tylsiä

Se olen minä. :D

Kanssakäymisessä oleminen sellaisen ihmisen kanssa on vähän ahdistavaa. Tuntuu että olen itse tiellä tai häiritsen jos toinen ei puhu ollenkaan tai vastailee vain 1 sanan lauseilla ym.

Itse olen uskotellut itselleni viihtyväni hyvin yksin, kun olen olosuhteiden pakosta ollut yksinäinen. Hyvien kavereiden seura on ihanaa, ja uudet ihmiset piristää. Taidan olla se ambivertti :) ei, kyllä se introverttiys mulla näkyy esim siinä että tykkään tehdä projektini yksin eikä ryhmässä. Mut en ole kyllä mitenkään hiljainen tai tylsä, enkä vihaa ihmisiä.

Ainakaan töitä ne eivät saa, koska joka paikassa pitää omata hyvät sosiaaliset taidot ja markkinointitaidot sekä olla ulospäinsuuntautunut.

Vierailija kirjoitti:

tylsiä

Olen huomannut päinvastaista, monesti ne introvertit puhkeavat kukkaan jonkin aikaa tutustumisen jälkeen, kun taas ne äänekkäät hölösuut alkavat pidemmän päälle rasittamaan ja ovat usein myös todella pinnallisia.

Säälin heitä kovasti ja teen parhaani auttaakseni heitä parantumaan, eli koitan tutustuttaa uusiin ihmisiin ja sosiaalistaa heitä. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta nämä ihmiset ovat minulle rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Säälin heitä kovasti ja teen parhaani auttaakseni heitä parantumaan, eli koitan tutustuttaa uusiin ihmisiin ja sosiaalistaa heitä. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta nämä ihmiset ovat minulle rakkaita.

Minä säälin sinua. Voi miten tietämätön oletkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan töitä ne eivät saa, koska joka paikassa pitää omata hyvät sosiaaliset taidot ja markkinointitaidot sekä olla ulospäinsuuntautunut.

Sosiaaliset taidot ja markkinointitaidot voi oppia. Työelämässä on herkkyys on voimavara, sillä työkavereiden kanssa tulee paljon vähemmän yhteentörmäyksiä. Suuri suu aiheuttaa monesti paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Säälin heitä kovasti ja teen parhaani auttaakseni heitä parantumaan, eli koitan tutustuttaa uusiin ihmisiin ja sosiaalistaa heitä. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta nämä ihmiset ovat minulle rakkaita.

Heh

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan töitä ne eivät saa, koska joka paikassa pitää omata hyvät sosiaaliset taidot ja markkinointitaidot sekä olla ulospäinsuuntautunut.

Ulospäinsuuntautuneisuus ei todellakaan ole sama asia kuin sosiaalisuus. Ryhmän hiljaisin tyyppi voi olla kaikkein sosiaalisin. Hänellä on luontaista herkkyyttä, jonka avulla hän aistii mikä on sopivaa ja mikä ei. Ulospäinsuuntautunut voi olla pahimmillaan hyvin minäkeskeinen norsu posliinikaupassa.

Haluaisin kyllä kavereita, mutta itseä miellyttäviä omankaltaisia ihmisiä on helvetin vaikea löytää! 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä kavereita, mutta itseä miellyttäviä omankaltaisia ihmisiä on helvetin vaikea löytää! 

Minulla ihan sama ongelma :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä kavereita, mutta itseä miellyttäviä omankaltaisia ihmisiä on helvetin vaikea löytää! 

Minulla ihan sama ongelma :-(

katso facebookista ryhmä "hsp ystävähuhuilu" :)

Tylsiä, jos siis suusta ei tule kuin yhden tai kahden sanan lauseita. Eihän heissä mitään vikaa ole, olen vain itse puheliasta sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä, jos siis suusta ei tule kuin yhden tai kahden sanan lauseita. Eihän heissä mitään vikaa ole, olen vain itse puheliasta sorttia.

Olen introvertti mutta kyllä multa puhetta tulee :-) Jos seurassa sattuu olemaan joku hieman dominoivampi tai saan jostain henkilöstä vaikutelman että on ilkeä tms. niin silloin en oikein uskalla sanoa mitään. Eli riippuu siitä missä seurassa olen.

Suomalaisia pidetään hiljaisina ja sisäänpäin sulkeutuneina. Jenkit jopa ihmettelee minkälaisia suomalaiset on. Jenkeissä jos lapsi on hiljainen niin viedään terapeutille. 

Mikä sinut saa kuvittelemaan, ettei introverteilla ole laajaa ystäväpiiriä? Ja miksi kysyt samassa kysymyksessä introista ja hiljaisista? Minä olen introvertti ja ystäväpiirini on laaja. Ensi viikollekin on taas kertynyt lähes joka arki-illalle tapaaminen jonkun ystävän/ystävien kanssa. Enkä todellakaan ole hiljainen tai sulkeutunut tai millään tavalla epäsosiaalinen. Se, mikä tekee minusta intron on, että toisin kuin extrot, minä en voimaannu kavereiden tapaamisesta vaan niiden vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta. Mutta ystävät ovat tärkeitä ja siksi haluan jaksaa pitää heihin yllä suhteita vaikka työpäivän jälkeen oman kodin hiljaisuus tuntuisikin kaikkein houkuttelevimmalta. Valitettavasti miesystäväni on extro, joten viikonloppuisin sitten aina neuvotellaan tavataanko yhdessä hänen kavereitaan vai vietetäänkö aikaa vain kahden kesken. Kompromisseja on opittu tekemään.