Onko kukaan miettinyt miten huono henkilöstöjohtaminen vaikuttaa työhyvinvointiin?

Olen ihmetellyt miten jaksan painaa älyttömät määrät duunia aina kun kyseinen ihminen on poissa. Kesällä duunivireeni oli huipussaan kun lomamme oli eri aikaan. En tiedä, mutta pitäisikö tästä lähtien sanoa aina suoraan, että älä tule edes mun lähelle, koska saat mut huonolle tuulelle ja työni hoidan paremmin ilman neuvojasi. Eikö tämä olisi firman etu? Eikö minullakin ole oikeus työrauhaan ilman ankeuttajia? Ja niin, olen voinut loistavasti, kun olen ollut hetken näkemättä tätä ihmistä. Olen oma iloinen itseni. Ja luultavasti muutkin herkkäkatseiset aistivat tämän. Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, mutta pitääkö samaan tiimiin laittaa kaksi täysin erilaista persoonaa? Entä jos kukka kukoistasi ilman häntä?

Olen työskennellyt useissa firmoissa ja minulla on ollut melko paljon esimiehiä. Hyviä, keskivertoja ja muutama aivan kauhistuttava. Toiseksi viimeinen esimies itketti ihmisiä palavereissa, kertoi alaisten salaisuuksia, kerskui omilla toimillaan (täysin turhaan) ja oli muutenkin erittäin vastenmielinen.

Hän jäi eläkkeelle ja hänen erittäin tökerösti asiakkaita kohtelevastaan alaisesta tuli seuraava esimies. Tilanne oli mielestäni koominen. Onneksi en enää työskentele kyseisellä osastolla. 

Suosittelen, että seuraat esimerkiksi Kauppalehteä, jossa on jatkuvasti tutkimuksia esimiehen käytöksen vaikutuksesta alaisiin. 

Ikäviä ihmisiä on lähes joka työpaikalla ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse aloitin muutama kuukausi sitten uudessa työpaikassa ja siellä työskentelevät kaikki parikymmentä henkilöä ovat mukavia, mutta sitten yksi tiimini työntekijöistä on todella kurja tyyppi.

Hän suhtautui varsinkin aluksi minuun todella alentuvasti kun en osannut kaikkea vaan jouduin kyselemään myös häneltä. Hän vastailee muillekin todella töykeästi, ja välillä harmittaa kun näkee kun joku mukava työkaveri pahoittaa mielensä hänen takiaan.

Kyllä todellakin. Mua on prässätty pitkään esimiesten taholta, että pitäisi tehdä enemmän asiaa x. Totuus kuitenkin on se, että teen enemmän kuin samaa työtä tekevät muualla. Esimiehet eivät ymmärrä tekemääni työtä, on sen verran erilaista. Mutta tosiaan muualla tekevät vähemmän kuin minä. Mä olen nopea ja tehokas, mutta ei ne tajuu.

Vierailija kirjoitti:

Ikäviä ihmisiä on lähes joka työpaikalla ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse aloitin muutama kuukausi sitten uudessa työpaikassa ja siellä työskentelevät kaikki parikymmentä henkilöä ovat mukavia, mutta sitten yksi tiimini työntekijöistä on todella kurja tyyppi.

Hän suhtautui varsinkin aluksi minuun todella alentuvasti kun en osannut kaikkea vaan jouduin kyselemään myös häneltä. Hän vastailee muillekin todella töykeästi, ja välillä harmittaa kun näkee kun joku mukava työkaveri pahoittaa mielensä hänen takiaan.

Tuo töksäyttely ja vähättelevästi vastaaminen on uskomatonta. Joskus ihmettelen miten yksi tälläinen ihminen oli ennen aulapalveluissa. Millaisen ensivaikutelman hän antoi yrityksestä? Siksi hän ei ehkä työskentelekkään enää missään viestinnällisissä, koulutuksellisissa eikä asiakaspalvelutehtävissä omalla lyhytsanaisella ja tosikkomaisella tyylillään.

Mulla oli pitkään sellainen vähän huono esimies. Ei mikään kauhutapaus, mutta kuitenkin hänen kanssaan oli jatkuvasti stressaavaa tehdä töitä ja aina tuli sanomista. Vaihdoin työpaikkaa ja sain onnekseni erinomaisen esimiehen: Teen nyt paljon tehokkaammin töitä, vaikka aiemminkin olin ahkera. Tilanne toimii molempien kannalta ja vaikka olen tehokkaampi ja teen intensiivisemmin töitä, en ole edes stressaantunut, kun ihmisjohtaminen toimii. Työtä tulee myös kehitettyä nopeammin, kun esimies luottaa ja toisaalta kiitos molemmin puolisen luottamuksen, esimies myös pystyy ongelmitta antamaan kritiikkiä hyvinkin suoraan.

Yleensä esimiehenä on (ainakin palvelualoilla) se, jolla kovin ääni (keski-ikäinen nainen) ja sellainen rottweilertyylinen. Kaikki fiksut työntekijät lähtevät ja jäljelle jäävät ne kaikkein epätoivoisimmat rassut (joita siis käytetään hyväksi).

Oli hauska seurata muuten kun viime kesänä meille istutettiin pensasaita. Kaikki meni hyvin, mutta sitten paikalle saapui esimies. Tämä esimies pyöri 4 h tuossa meidän pihassa neuvomassa työntekijöitä. Oli sellainen ruskettunut blondattu mies. Työt eivät edenneet kun "esimies" paasas jotain. Sen jälkeen esimies lähti varmaan "valvomaan" seuraavaa kohdetta...eli koko päivä meni ilman, että teki mitään.

Työt sujuivat kun tyyppi lähti. Tällaista johtamista.

Meillä puolestaan on kolme tehotonta esimiestä (eri vastuualueet, mutta samassa rivissä). On omaksuttu sellainen ajattelu, että työntekijä on pakollinen haitta. Työn tekeminen on tehty niin hankalaksi, että se on jo tehotonta. Osaavat työntekijät koetaan uhaksi omalle johtajuudelle ja heikkoja nostetaan ylöspäin, vaikka he lamaannuttavat toimintaa entisestään.

Kyllä isossa organisaatiossakin saadaan ihmiset uupumaan, jos esimiehiä kiinnostaa vain oma status ja palkka, mutta rivien välistä annetaan ymmärtää, ettei se oma johtajantyökään kiinnosta. Onneksi kunnassa riittää tällaisia johtajia ja aina tulee lisää. Ei ihme, jos homma maksaa hunajaa. Pomoilla on isot palkat, mutta heidän työn laatuaan ja työtehtäviensä suorittamista ei seurata mitenkään. Tavalliset työntekijät yrittävät työskennellä mahdottomaksi tehdyssä byrokratiaviidakossa ja saavat paskan niskaan esimiehiltään ja asiakkailta.