Pomo soitti ja räyhäs kun saikulla kuulemma notkun kaupungilla. Just joo.

hae lisää saikkua maanantaina.olet menettänyt viikonlopuksi yöunet tuon takia etkä ole työkykyinen.

"työKAVERI" on sulla kaverit. ei ne oo sun kavereita vaan pakosti siellä mistä palkka sitten maksetaan...

Niin tuttua. Sanoin tuollaisessa tilanteessa pomolle et pakko sitä on lääkäristä kotiin päästä ja apteekissa käydä. Toisilla ei vaan ole sitä kuuluisaa omaa elämää, et pitää muista puhua paskaa. 

Luottamusmies mukaan ja siitäkin huolimatta nauhoita keskustelu älypuhelimellasi.

Harjoittele nauhoittamista radion kanssa.

Älä vastaa mihinkään kysymyksiin. sano, että en voi vastata valmistautumatta ja keskustelematta luottamusmiehen kanssa.

Tämä kommentti on ohis mutta kirjoitan kuitenkin. Kun jotenkin nyt tuntuu että suomalaisilta on kadonnut ymmärrys siitä miksi ay-liike on helvetin tärkeä edelleen. Juuri tällaisten tapausten ja tällaisten pomojen takia. Jos on pomolla pokkaa hypätä suin päin johtopäätöksiin ja soitella alaisilleen ja räyhätä tällaisesta asiasta, kuvitelkaapa ihan huviksenne millaista touhu olisi jos ay-liike ei olisi jo vuosikymmenien ajan tehnyt työtä tavallisen työntekijän oikeuksien puolesta. Ei olis luottamusmiestäkään jota ottaa mukaan näihin keskusteluihin.

Näytä apteekkikuitti pomollesi.

Ja täytyyhän sitä kaupassakin käydä. Riippuu myös että miksi on sairaslomalla. Jos on vaikka käsi paketissa niin miksi ei saisi notkua missä haluaa...

Mun mies oli yksin kuumeessa kotona, kun olin työmatkalla, sairastui silloin. Pitkittyi niin paljon, että pakko hänenkin oli päästä apteekkiin ja kauppaan välillä, sillä hyvä se on syödä muutakin kuin puuroa ja näkkäriä. Kumma ettei jotkut ymmärrä, että joskus on pakko poistua kotoa, vaikka on kipeäkin. Sama kun meillä kaikki sairastuivat minua lasten ollessa pieniä. Pakko mun vaan oli kaupasta hakea mehua lapsille yli 38 asteen kuumeessa, koska ei tukiverkkojakaan ollut lähellä.

Ei näihin kukaan puuttunut, ihmiset on usein mustavalkoisia idiootteja. 

Samanlainen kokemus mulla. Olin käynyt lääkärissä ja apteekissa ja minut oli nähty kaupungilla pyörimässä. Hyvä, kun pääsin kävelemään, kun autokolarin seurauksena kylkiluu oli murtunut ja niskat sijoiltaan ja kipu kauhea. Sitä sitten oli työpaikan kahvipöydässä jauhettu ja paskaa puhuttu. Kotiin ovelle oikein tuotiin töitä, kun keskustassakin on kerta nähty! Esimieheltäkin sain oikein kunnon huudot, kun olin liittoon ottanut yhteyttä kysyäkseni olenko velvollinen tekemään sairauslomalla töitä, joita minulle kotiin kannettiin. Onneksi pääsin kyseisestä työpaikasta eroon, irtisanoin itseni pian tapauksen jälkeen, kun sain uuden paikan.

Jos oikeasti räyhäsi sairaslomalaiselle, niin työpaikan luottamusmies tai oman ammattiliiton edustaja paikalle. Niin, ja se apteekkikuitti myös.

On olemassa paljonkin sellaisia työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia, jotka eivät estä käymästä ulkona tai peräti suorastaan vaativat kuntoutusta ja liikkumista kodin ulkopuolella.

Kuinka helvetin helppo ja turha työ on, jos sairaana töissä ja kupungilla käyminen ovat verrattavissa?

Lääkärihän arvioi TYÖKUNTOA, hyvinkin voi olla sairas niin että ei pysty töihin, mutta pystyy käymään kaupassa jne.

Mutta oikeastihan se on työnantaja joka päättää sairauslomasta. Jos työnantaja käskee töihin, niin kannattaa pyytää määräys kirjallisena, sillä vastuu sairaudesta siirtyy silloin työnantajalle. Jos työhön määrääminen on ollut väärä päätös ja siitä seuraakin jälkitauti tai jotain muuta, niin työnantaja makselee sen sitten omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommentti on ohis mutta kirjoitan kuitenkin. Kun jotenkin nyt tuntuu että suomalaisilta on kadonnut ymmärrys siitä miksi ay-liike on helvetin tärkeä edelleen. Juuri tällaisten tapausten ja tällaisten pomojen takia. Jos on pomolla pokkaa hypätä suin päin johtopäätöksiin ja soitella alaisilleen ja räyhätä tällaisesta asiasta, kuvitelkaapa ihan huviksenne millaista touhu olisi jos ay-liike ei olisi jo vuosikymmenien ajan tehnyt työtä tavallisen työntekijän oikeuksien puolesta. Ei olis luottamusmiestäkään jota ottaa mukaan näihin keskusteluihin.

Ymmärrään ay-liikkeen merkityksen historiassa ja varmaan se jarruttaa jossain määrin työehtojen heikennyksiä nytkin, mutta kyllä se on viimeiset 25 vuotta ollut niin että työetuja on melkein pelkästään heikennetty. Ainoa poikkeus on isien vanhempainvapaat, niiden suhteen asiat ovat parantuneet viime vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen kokemus mulla. Olin käynyt lääkärissä ja apteekissa ja minut oli nähty kaupungilla pyörimässä. Hyvä, kun pääsin kävelemään, kun autokolarin seurauksena kylkiluu oli murtunut ja niskat sijoiltaan ja kipu kauhea. Sitä sitten oli työpaikan kahvipöydässä jauhettu ja paskaa puhuttu. Kotiin ovelle oikein tuotiin töitä, kun keskustassakin on kerta nähty! Esimieheltäkin sain oikein kunnon huudot, kun olin liittoon ottanut yhteyttä kysyäkseni olenko velvollinen tekemään sairauslomalla töitä, joita minulle kotiin kannettiin. Onneksi pääsin kyseisestä työpaikasta eroon, irtisanoin itseni pian tapauksen jälkeen, kun sain uuden paikan.

No mitäs liitosta sanottiin kun kysyit työvelvollisuudesta? Työnantajahan voi järjsetää sairauslomalle sellaista työtä jota voi tehdä sairaudeesta huolimatta ja tervehtymisen vaarantumatta. Olen kuullut tapauksista joissa kipsikätinen varastomies on laitettu sairausloman ajaksi laskemaan trukkiliikenteen määrää.

Olen pahoillani tilanteestasi. Toivottavasti asia selviää, kun palaat töihin. 

Kävin endometrioosileikkauksen jälkeen pikaisesti apteekissa ja kaupassa bussilla. Bussipysäkille oli kotoa 100 metrin matka ja bussimatka kesti alle vartin. Mätäkuu, joten tähystysleikkauksen haavat valuivat vihreää mätää ja tarttuivat vaatteisiin, vaikka haavat oli tietenkin suojattu sidoksin.

Leikkaus oli hankala, koska endometrioosi oli kasvanut sisäelimien ympäri ja menetin runsaasti verta leikkauksessa, kun lääkäri viilsi väärästä kohdasta. Heräämisessä meni pitkään.

Olin erittäin heikossa kunnossa, mutta raahauduin ostamaan ulostamista helpottavaa lääkettä (jota en todellakaan ymmärtänyt hankkia etukäteen) ja ostin jotain ruokaa viereisestä Prismasta. En saanut kantaa kuin keveitä ostoksia. Kävelin apteekin ja kaupan jälkeen takaisin bussipysäkille, jonne oli 200 metriä.

Työkaveri selitti minulle palattuani töihin, että hän oli mielestään nähnyt minut kaupassa, mutta "kukaan ei töissä uskonut". Kommentin jälkeen sain merkitsevän silmäyksen yleensä mukavalta naiselta.

Olin vielä niin kipeä, etten jaksanut selittää hänelle tilanteesta yhtään mitään. Työskentelin pankissa ja iäkäs naispuolinen esimieheni kävi minuun käsiksi sairauteni aikana, koska hän oli vihainen poissaoloistani.

"Työnantajalla on myös oikeus esittää työntekijälle sairausloman ajaksi korvaavia työtehtäviä."

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/275075-sairauslomalla-tehdaan-pa…

"Lääkäri kirjoittaa työntekijälle sairaustodistuksen, mutta työnantaja päättää, hyväksyykö sen vai ei."

http://yle.fi/uutiset/sairauslomalla_saa_tulla_toihin/5766693

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli yksin kuumeessa kotona, kun olin työmatkalla, sairastui silloin. Pitkittyi niin paljon, että pakko hänenkin oli päästä apteekkiin ja kauppaan välillä, sillä hyvä se on syödä muutakin kuin puuroa ja näkkäriä. Kumma ettei jotkut ymmärrä, että joskus on pakko poistua kotoa, vaikka on kipeäkin. Sama kun meillä kaikki sairastuivat minua lasten ollessa pieniä. Pakko mun vaan oli kaupasta hakea mehua lapsille yli 38 asteen kuumeessa, koska ei tukiverkkojakaan ollut lähellä.

Ei näihin kukaan puuttunut, ihmiset on usein mustavalkoisia idiootteja. 

Ihmiset ovat ilmeisesti aika helpoissa töissä, kun eivät näe eroa siinä että käy sairaana 40 minuutin kauppareissun, jos ovat sitä mietä että olisihan sitä sitten pystynyt olemaan 8h töissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka helvetin helppo ja turha työ on, jos sairaana töissä ja kupungilla käyminen ovat verrattavissa?

Lääkärihän arvioi TYÖKUNTOA, hyvinkin voi olla sairas niin että ei pysty töihin, mutta pystyy käymään kaupassa jne.

Mutta oikeastihan se on työnantaja joka päättää sairauslomasta. Jos työnantaja käskee töihin, niin kannattaa pyytää määräys kirjallisena, sillä vastuu sairaudesta siirtyy silloin työnantajalle. Jos työhön määrääminen on ollut väärä päätös ja siitä seuraakin jälkitauti tai jotain muuta, niin työnantaja makselee sen sitten omistaan.

Ihan ohiksena on pakko sarkastisesti eräitä tapauksia seuranneena sanoa että tavallinen lääkärihän ei tiedä mitään, ei edes spesialistit. Jumalasta seuraava on ehdottomasti kelan tai muun vakuutusyhtiön lääkäri. Pystyvät pelkkien paperien perusteella näkemättä potilasta sanomaan kuka on terve ja kuka ei, millaiset on kivut ja että onko työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen kokemus mulla. Olin käynyt lääkärissä ja apteekissa ja minut oli nähty kaupungilla pyörimässä. Hyvä, kun pääsin kävelemään, kun autokolarin seurauksena kylkiluu oli murtunut ja niskat sijoiltaan ja kipu kauhea. Sitä sitten oli työpaikan kahvipöydässä jauhettu ja paskaa puhuttu. Kotiin ovelle oikein tuotiin töitä, kun keskustassakin on kerta nähty! Esimieheltäkin sain oikein kunnon huudot, kun olin liittoon ottanut yhteyttä kysyäkseni olenko velvollinen tekemään sairauslomalla töitä, joita minulle kotiin kannettiin. Onneksi pääsin kyseisestä työpaikasta eroon, irtisanoin itseni pian tapauksen jälkeen, kun sain uuden paikan.

No mitäs liitosta sanottiin kun kysyit työvelvollisuudesta? Työnantajahan voi järjsetää sairauslomalle sellaista työtä jota voi tehdä sairaudeesta huolimatta ja tervehtymisen vaarantumatta. Olen kuullut tapauksista joissa kipsikätinen varastomies on laitettu sairausloman ajaksi laskemaan trukkiliikenteen määrää.

Kyseessä oli silkkaa kiusantekoa. Olen lastenhoitajana päiväkodissa ja minulle tuotiin kotiin opiskelijan näyttöön liittyviä papereita, jotka minun olisi muka pitänyt täyttää ja arvioida vaikka en ollut yhtä ainoata päivää näytössä paikalla. Kukaan muu ei niitä muka osannut täyttää. Liiton kanta oli hyvin selkeä, näyttöä ei voi arvioida sellainen joka sitä ei ole edes nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommentti on ohis mutta kirjoitan kuitenkin. Kun jotenkin nyt tuntuu että suomalaisilta on kadonnut ymmärrys siitä miksi ay-liike on helvetin tärkeä edelleen. Juuri tällaisten tapausten ja tällaisten pomojen takia. Jos on pomolla pokkaa hypätä suin päin johtopäätöksiin ja soitella alaisilleen ja räyhätä tällaisesta asiasta, kuvitelkaapa ihan huviksenne millaista touhu olisi jos ay-liike ei olisi jo vuosikymmenien ajan tehnyt työtä tavallisen työntekijän oikeuksien puolesta. Ei olis luottamusmiestäkään jota ottaa mukaan näihin keskusteluihin.

No AP:n viestin perusteella kyllä haukut aivan väärää puuta. Eihän tässä tarinassa se pomo ole pahis, vaan AP:n "työkaveri", siis duunari itsekin. Ensinnäkin, hän on mennyt APn käräyttämään kysymättä APltä itseltään vointia kun on tänet nähnyt. Mikä on kyseisen tyypin motivaatio ollut? Toisekseen, eihän se pomo ole alkanut hyppimäön johtopäätöksiin tyhjästä, vaan taas se samainen työkaveri, joka on ollut niin varma että AP lintsaa vaan, että mennyt kertomaan näin pomolle värittynein silmin. Pomon asemassa on taas helppo uskoa ihmistä joka tulee kertomaan mitä on nähnyt, ja todennäköisesti juuri tyypin omien intressien=paskaapuhuen yms. mukaisesti.

Vähän rajaa siihen herravihaan, kun ainoa "pahis" nytkin on ollut se toinen duunari eikä mikään pomo.

Itse teen töitä vaikka olisi 38 astetta kuumetta tai pha ripuli. Vaan silloin en tee, jos olen niin kipeä etten pysty edes sängystä nousemaan, eli ehkä joka kolmas vuosi pari päivää. Ei oikein ole varaa olla pois.

-yrittäjä eli "pomo" itsekin