Masentuneen ajatukset

Riippuu ihmisestä. Nuo ovat vissiin aika yleisiä ajatuksia. Itse en kyllä usko että kaksi masentunutta alkaisi noin vain juttelemaan. Siinä on usein sellainen kuilu että kumpaakaan ei vain kiinnosta puhua mistään. 

En ajattele että kaikilla menee paremmin, mutta mua esim ärsyttää ihmisten tyhmyys ja kun seuraa medioita, niin tuntuu että ihmiskunnan taso on syöksylaskussa. Youtubessa lähes kaikki videot editoitu niinkuin ne olisi suunnattu jollekkin ah/hd yleisölle ja jutut lapsen tasolla. Lisäksi tuntuu ettei millään muulla ole mitään väliä kuin rahalla.

Olen vaikeasti masentunut ja minusta kyllä tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin. Ei siksi että heillä oikeasti sillä hetkellä menisi paremmin ihmissuhteissa tai taloudellisesti, vaan sen vuoksi että ei-masentunut yleensä pystyy haaveilemaan asioista ja kokee että tulevaisuudessa voi odottaa vielä vaikka mitä kivaa. Toivo ja haaveilu tekee elämästä helpompaa jaksaa.

Itse en ole osannut kohta 10 vuoteen unelmoida mistään ja tulevaisuus on pelkkä musta kuilu. Elän päivästä toiseen ilman minkäänlaista valonsädettä tai kivaa asiaa jonka toteutumisesta voisi edes haaveilla.

Enkä tosiaan usko että näistä asioista viitsisi keskustella.

Kun olin kauan sitten lääkärin kynsissä masennuksen vuoksi, minulla ei ollut ollenkaan tuollaisia ajatuksia, että minulla menee niin huonosti ja joillakin menee paremmin. Masentuneisuus oli hyvin pitkän ja vaikean stressin ja väkivallan uhan aiheuttamaa lamaantuneisuutta, joka ei pahemmin edes näkynyt ulospäin, tuntemattomille ei ollenkaan. Tuntui lähinnä siltä, että jokin lakkaamatta pusersi sisäelimiäni kokoon, aloitekykyni oli nollassa ja positiivisten ja negatiivisten tunteiden sijasta minulla oli painostava tunteiden olemattomuuden möykky sisälläni. Normaalisti hyvin aktiivinen ja leikkisä mielikuvitukseni oli poissa, eikä "mikään tuntunut miltään".

On olemassa sairaus, jonka nimi on masennus. On myös olemassa paha olo, jota monet asiaa omakohtaisesti tuntemattomat kutsuvat masennukseksi; poikaystävän lähdön, opiskelupaikan saamatta jäämisen, sateisen kesän tai puolison syrjähypyn itkeskeleminen ei yleensä ole masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vaikeasti masentunut ja minusta kyllä tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin. Ei siksi että heillä oikeasti sillä hetkellä menisi paremmin ihmissuhteissa tai taloudellisesti, vaan sen vuoksi että ei-masentunut yleensä pystyy haaveilemaan asioista ja kokee että tulevaisuudessa voi odottaa vielä vaikka mitä kivaa. Toivo ja haaveilu tekee elämästä helpompaa jaksaa.

Itse en ole osannut kohta 10 vuoteen unelmoida mistään ja tulevaisuus on pelkkä musta kuilu. Elän päivästä toiseen ilman minkäänlaista valonsädettä tai kivaa asiaa jonka toteutumisesta voisi edes haaveilla.

Enkä tosiaan usko että näistä asioista viitsisi keskustella.

Olet varmaan kokeillut jo kaikkea, joten en tyrkytä muuta kuin voimia :)

En ole ollut masentunut, mutta tuollaiset ajatukset olivat yleisiä silloin, kun kaveripiiristäni muilla meni oikeasti hyvin ja minulla huonosti. Joskus sitä vaan on oman vertaisryhmänsä luuseripuolella, ja sen tajuaminen tuppaa vituttamaan. Ei se tarkoita sitä, etteikö näkisi että myös näillä ihmisillä on ongelmia, ne ongelmat vaan on vähän eri luokkaa kuin omat siinä tilanteessa.

Miksi luulet, että masennus liittyisi mitenkään kehenkään muuhun kuin ihmiseen itseensä? Masennus on aika itsekeskeinen sairaus ja johtuu siitä ettei itsellä ole asiat hyvin. Ei siitä että jollakulla muulla olisi asiat paremmin tai huonommin. Vaikkakin kyllähän se aiheuttaa mielipahaa kun maailmaan mahtuu kaikkea pahaa, mutta tuskin kukaan sen takia masentuu kuitenkaan.

Puhuu ihan tavallista asioista. Ei masennuksesta tarvi puhua vaikka olisi masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko masentunut että kaikilla muilla menee paremmin? Vai ajatteleeko että kaikki on huonosti kaikkialla?

Jos masentunut tapaa masentuneen niin mistä he juttelevat?

Vastaan sen pohjalta mitä itse koin kun kärsin vaikeasta masennuksesta. Mutta masennuksia ja masentuneiden ajatuksia on erilaisia, joten nämä eivät ole yleistettävissä.

En luullut että muille menee paremmin. Oma sisäinen ahdistukseni oli liian suuri, että olisin pystynyt ajattelemaan muita ja sitä miten niillä menee missään mielessä. Oma elämäni pelkistyi minun omaan kärsimykseeni ja todellisuuden olemusta koskeviin ahdistaviin ajatuksiin. Esim. epäilin onko mitään oikeasti olemassa, vai onko kaikki harhaa ja tyhjyyttä. Välillä tunsin että tuntemus kaiken olemattomuudesta oli niin vahva että olisin voinut (jos olisin jaksanut) vaikka tehdä joukkomurhan tuntematta mitään, kokien vaan että tapoin vain hallusinaatioita omasta harhastani, en oikeita ihmisiä.

Kauheasti en vaikeimman masennuksen aikana mistään jutellut, vaan pysyin omissa oloissani kotonani. Alkoholin avulla pystyin teeskentelemään ajoittain melko normaalia, ja pyrin käyttäytymään normaalisti koska en halunnut kenenkään, esim. vanhempieni, huolestuvan minusta ja puuttuvan asioihini. Kukaan ei koskaan huomannutkaan masennustani, koska tosiaan kärsin sen yksin kodissani, vältellen ihmisiä.

Mä ajattelen että joillain ihmisillä menee paremmin kuin mulla ja joillain vieläkin huonommin: omat asiani ovat liian huonosti sen lisäksi että on setvittävänä lapsuuden traumoja ja tultava toimeen näitten mielisairauksien kanssa, muitakin kuin masennus. En ole siis niitä "mulla on kaikki hyvin mutta mikään ei tunnu miltään"- masentuneita.

Niin ja harvemmin tapaan muita kaltaisiani mutta yleensä olen keskustellut lääkityksestä, sairaslomasta jne.

Minä kyllä tiedostan, että minulla ovat asiat ihan kondiksessa, ei ole ulosottomies perässä ja olen pystynyt lopettemaan juopottelun sekä tupakoinnin. Ihan hyvä autokin minulla on ja maailman paras nainen. Syön lääkärin minulle kirjoittamat lääkkeet, minulla on niihin varaa toisin kuin monella muulla, töitä omassa pajassa riittäisi ja niillä tienaisi mukavasti eläkkeen päälle mutta kun ei pysty, ei kykene. Olen niin hajamielinen ja niin levoton, että kadotan työkalut ja lopulta keksin jotakin asiaa mihin tahansa saadakseni laittaa oven perässäni kiinni ja häipyä.

On tämä kummallinen sairaus.