Te tavisuskovat, jotka kartatte kaikkea hihhulimeininkiä: missä srk:ssa käytte ja miten siellä viihdytte?

siellä me ollaan me tavalliset näkkärit.. Tai rupee körtiksi sielläkin tavis näkkäreitä.

Mites körtit, pitääkö niiden näyttää hirveän vaatimattomilta? Minä kiinnitän huomiota ulkonäkööni.



ap

uskovainen enkä koe tarvetta kuulua mihinkään seurakuntaan. jos tällainen kuitenkin joskus osuisi kohdalleni niin en toki pistäisi pahakseni.

Ei ' minulle sopiva' seurakunta ole se paras, vaan Jumalan tahdon mukainen seurakunta. Mitä hyötyä on uskosta jos se on vain ' mä haluun tota' uskoa, eikä kokonaisvaltaista Jumalan tahtoon tyytymistä?

Vierailija:

Ei ' minulle sopiva' seurakunta ole se paras, vaan Jumalan tahdon mukainen seurakunta. Mitä hyötyä on uskosta jos se on vain ' mä haluun tota' uskoa, eikä kokonaisvaltaista Jumalan tahtoon tyytymistä?

t. ap, joka on aika monta puljua nähnyt ja tullut siihen tulokseen, että joka ikinen seurakunta on todella epätäydellinen

Minä tykkään käydä helluntaiseurakunnassa, mutta en ota tunteella sellaisia rukouskokouksia, missä kaadutaan. Siinä helluntaiseurakunnassa, missä olen käynyt kahden vuoden ajan, olen vain kerran törmännyt tuollaiseen kaatumisjuttuun. Eli niitä ei ole kovin usein, vaikka käynkin helluntaissa. Niissä tilaisuuksissa istun ja odotan yleensä tilaisuuden päättymistä. En mene istumaan tai ala rukoilemaan ylistäen. Yritän siis sanoa, että vaikka itse en olekaan karismaattinen tyyppi, niin käyn karismaattisissa tilaisuuksissa, mutta en reagoi niihin erityisen tunteella.



One Way Missionissa on mielestäni aika tavallista, vaikka he katutyötä tekevätkin. Siellä on jalat maassa varmaan sen takia, että he ovat nähneet paljon surkeita ihmiskohtaloita.



Joillekin tavisuskovaisille voi siis käydä nämäkin paikat, vaikka ne ehkä enemmän karismaattisilta kuullostavat.

körtit on ihan tavallisia ihmisiä osa pitää huolta ulkonäöstään meikkaa ja on ihan taviksia osa taas on vaatimattomanpia. ne körtit joita tunnen on ihan tavallisia ihmisä jotka katsoo " kauniita ja rohkeita" ja ottaa sauna oluen. jne.

Myös suurin osa ihmisistä on sellaisia jalat maassa -tyyppejä. Mutta jonkin verran siellä on ylihengellisyyttä minusta. Kaikkea katsotaan hengellisten silmälasien läpi.

eli siis hyvin perus kamaa ;)

Jossa saarnataan puhdas ja elävä Kristuksen oppi. Ihmiset eivät sielläkään ole täydellisiä, mutta oppi on puhdas. Se on Jumalan mielen mukainen seurakunta. Siellä ihminen saa levätä Kristuksen haavoissa, ei omassa suuruudenssaan.

ja ehkä ortodoksoisuus ei ole ihan " tavista" , koska meitä on niin vähän Suomessa, mutta varsinaista hihhulointia ortodoksikirkosta ei juuri löydy. Kaiken maailman kieöilläpuhumiset ja kaatuilemiset puuttuvat, tosin jumalanpalvelus on muulla tavalla elämyksellinen ja mystiikka on arvossa. Meno on kuitenkin tosi sovinnaista, perinteitä arvostavaa ja kunnioittavaa.

siihen, että ihmiset parantuvat sairauksistaan ikonin äärellä. :)

mutta perinteiseen hihhuloinnin määritelmään kielilläpuhuminen sopii, ikonit eivät niinkään. Itse käsitän hihhuloinnin sellaisena hurmoksellisena meinikinä: menoa ja meininkiä, kaatuilua ja mekkalaa ja transsia. Huudetaan hallelujaa ja todistetaan ja profetoidaan vuoronperään :). Ortodoksinen jumalanpalvelus on taas ihan päinvastaista, hiljaista, sisäänpäinkääntynyttä ja mietiskelevää. Niin kuin se hiljainen, keskittynyt rukouskin siinä ikonin edessä.



t: se ortodoksi

minua kiinnostaa se, miksi ortodoksisuudessa on pyhimyksiä ja miksi kirkkohistoriaa pidetään niin tärkeänä. :)

Vierailija:

minua kiinnostaa se, miksi ortodoksisuudessa on pyhimyksiä ja miksi kirkkohistoriaa pidetään niin tärkeänä. :)

Eli ortodoksinen kirkko katsoo olevansa alkuperäinen, apostolien ajalta periytynyt kirkko, joka pyrkii säilyttämään ja siirtämään alkukirkon traditiota mahdollisimman puhtaana. En siis sanoisi välttämättä, että kirkkohistoriaa pidetään tärkeänä, vaan enemmänkin esim. 1000 vuotta vanha traditio on ortodoksisessa kirkossa elävää yhä nykyäänkin.

Pyhien (tai pyhimysten, kuten heitä lännessä kutsutaan) kunnioittaminen on taas osa kristillistä traditiota, joka periytyy jo marttyyrien ajoilta. Itse asiassa minusta kysymys kuuluu, että miksi protestanttisuudessa EI ole pyhimyksiä. Pyhät kuuluvat olennaisena osana siihen " pyhäin yhteyteen" , joka sulkee sisäänsä niin ennen eläneet, kuin nykyisetkin kristityt. Eli uskomme, että " tuonilmaisiin" siirtyneet kristityt jatkavat elämäänsä siellä jossakin ja ovat edelleen kiinnostuneita maanpäällisistä asioista ja rukoilevat puolestamme ihan samoin kuin me rukoilemme edesmenneiden puolesta.

Lauletaanko siellä tosiaan vain Siionin virsiä (vai mitä ne on) ja vielä ilman säestystä? Eikö siellä harrasteta nykyaikaista musiikkia ollenkaan?



ap

Madellaanko siellä (körttiläisyydessä) koko ajan sellaisessa voi meitä kurjia syntisiä -meiningissä?



ap