Yh:t, kuinka köyhiä olette?

Eikö lapsia voisi antaa isälleen? montako lasta?

Ois ihanaa vain potkia tyhjää.

Köyhiä ja köyhiä... Sähköt on. Ja lapsille olen yrittänyt kaiken tarpeellisen raapia kasaan. Itselle ei ole varaa ostaa yhtään mitään. Joskus harmittaa kun ei voi edes kenkiä tai alusvaatteita ostaa, mutta toistaiseksi on pärjätty. Ja tosiaan ihan töissä käyn. Kela maksaa minimi elatusmaksut.

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä ja köyhiä... Sähköt on. Ja lapsille olen yrittänyt kaiken tarpeellisen raapia kasaan. Itselle ei ole varaa ostaa yhtään mitään. Joskus harmittaa kun ei voi edes kenkiä tai alusvaatteita ostaa, mutta toistaiseksi on pärjätty. Ja tosiaan ihan töissä käyn. Kela maksaa minimi elatusmaksut.

Miten tiukalla voi työssäkäyvä talous olla?

Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot! Pakkohan se on olla velkaa tms. jossei noilla yh-korotuksilla pärjää normaalisti eläen. Ja tiedän mistä puhun! Elin monta vuotta 2 lapsen yhärinä, kävin minimipalkkaduunissa(oppisopimus), sain asumistukea, kelan elarit ja korotukset, that`s it ja oikeesti pärjättiin ihan hyvin.

Käyn töissä ja pystyn maksamaan asuntolainan, auton kulut ja lapselle tarvittavat asiat. Ruokaan ja laskuihin jää riittävästi, itselle ostelen mitään aika harvoin. Ei tässä säästöön juuri jää, ja toisinaan on tiukkaan, mutta mistään en ole joutunut luopumaan. Odottaa on kyllä pitänyt, että saa rahat kasaan vaikka suurempaan hankintaan. Ulkomaille ei ole vara matkustaa, mutta mökillä viihdytäänkin paremmin.

Mä olen köyhä opiskelija,mutta onneksi lapsilla on hyvätuloinen ja huonolla omalla tunnolla varustettu isä, joka elättää heidät.

Onneksi on myös isovanhemmat, jotka ilmaiseksi katsovat kouluikäisten perään ja useimmiten ruokkivatkin kun olen iltaisin töissä.

Rahaa on ihan hullun paljon kun ei tarvitse maksaa toisten hölmöilyjä. Ei juurikaan ole menoja mitä tulisi yllätyksenä. Asumiseen saa tukea, palkka tulee ajallaan (minimitunnit) , lapsilisät, elatusmaksut (minimit nekin) syödään mitä tekee mieli ja hassutellaan jos halutaan

Kyllä työssäkäyvän talous voi olla tiukalla. Auto on pakko olla, että töihin pääsee. Minulla ja yhdellä lapsella sairaus josta jonkin verran lääke- ja sairaalakuluja. Lapset eivät juuri tapaa isäänsä ja itse ostan lapsille kaiken mitä tarvitsevat. Se tarkoittaa sitä, että omista menoista on tingittävä.

Vaikea ymmärtää, että joku on kateellinen yksinhuoltajan tuista ja tuloista.

Olen hyvätuloinen yh, en saa elareita, muttei minulla ole mitään ongelmia maksaa täysiä päivähoitomaksuja ja asuntolainaa, matkustella ja nauttia elämästä lasten kanssa. Ero miehestä kun ei vaikuttanut palkkatasooni laskevasti vaan sen jälkeen oli yksi elätettävä vähemmän.

Parasta yksinhuoltajana on se, että on vihdoin rahaa kun ei tarvitse enää elättää miestä.

Köyhiä ollaan, mutta onneksi lasten mummolla on huippueläke, joten ostelee lapsille kaikenlaista.

mulla vain yksi lapsi. Minimielarit, palkka just sillä rajalla että asumstukea en saa. Itselle en osta koskaan juurikaan mitään. Viimeksi 2 vuotta sitten kävin kampaajalla. Pyrin siihen että lapselta ei puutu mitään. Viimekesänä kävi kielimatkallakin. Tietystikään kaikkeen merkkihömppään en voi lähteä mukaan ja sen lapsikin tietää että turhuuksiin ei rahaa laiteta.

Jos jotain suurempaa tarvii niin siihen pitää säästää pitkään, kuten tuo kielimatkakin, suuren osan siihen keräsin marjoilla lapsen kanssa.

Nyt sitten säästetään jo läppäriin jonka tarvii lukiossa.

En koe että kauhean köyhä olisin vaikka kyllä väliin tulee typerä itsesääli kun ei kehtaa vaikka lähteä illanistujaisiin kun kaikki vaatteet on lumppuja. Onneksi työvaatteet tulee sentään työnpuolesta 😊

Yhden lapsen totaaliyh, jota ei sukulaisetkaan auta. Hyvin pärjätään. Säästössä tuhansia, tavoite 50.000, 5 vuoden päästä. En tuhlaile, mutta lapsella kaikkea. Hyvää, rauhallista elämää.

Samaa olen miettinyt, että minnekään ei kehtaa lähteä, kun ei ole vaatteita. Eikä oikeastaan rahaa lähteä syömäänkään työkavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt, että minnekään ei kehtaa lähteä, kun ei ole vaatteita. Eikä oikeastaan rahaa lähteä syömäänkään työkavereiden kanssa.

Joo tää syömään/teatteriin yms lähtö on mullekin ongelma kun työporukka käy aika usein ja sitä jää sitten porukan ulkopuolelle "kun koskaan ei sovi". Oon jotenki ylpeä etten vaan kehtaa sanoa että en halua humputtaa yhdessä illassa menemään rahaa jolla saa lähes viikon ruoat.

Mä kyllä ihmettelen ku tällä palstalla monesti haukutaan yh äitejä lähipubin siiderivalaiksi. Kai ne sitten on niitä varakkaampia tapauksia 😃

Joskus olen miettinyt, että ehkä tulisimme paremmin toimeen jos en kävisi töissä. Ei olisi autoa eikä omistusasuntoa.

Viiden totaaliyyhoo

Up

Töissä, ihan perusduunarien palkka, kaks alle kouluikäistä, vuokrakämppä ja hyvin pärjätään vaikka ei ees täysiä elaria saada. Omaa kämppää tekis mieli mut menis liian tiukille sit talous.

Kaipa voisi määritellä ihan hyvin toimeentuleviksi. Velaton koti, matkustellaan ja harrastetaan ilman miettimisiä, että voiko vai ei. Suurensuuri materialisti en ole, joten tavaraa en kerää tavaran vuoksi (toki tarpeelliset pitää olla, mutta tarvetta haalia ylimääräistä ei ole), kokemukset ovat sitä arjen luksusta.