Tuttava väittelee ykskaks tohtoriksi...hah

Olet ymmärtänyt väärin.

Kateus vie kalatkin vedestä.Voithan itse yrittää samaa.

Oletko vähän katkera?

Ja sun saavutuksesi ovat…? 

Olet kateellinen? Onnea tuttavallesi!

Mun yks tuttu harrastaa samanlaista paskanjauhantaa, sillä erotuksella että ei ole vielä päässyt edes yliopistoon sisään :D Tähän asti olen yrittänyt kuunnella kaikella ystävyydellä, mutta alkaahan se pikkuhiljaa ärsyttää, kun itse tietää miten pitkä ja kivinen tie tohtorin tutkinto oikeasti on.

Ehkä tuttavasi "pikaisesti" tarkoittaa muutamaa vuotta, tai esim ajatusta, että jatkaa väitöskirjaan heti gradusta, pitämättä välikausia.

Vaikka kyllä näihin kunmallisiin kuvitelmiin joskus törmää. Muistan kerran olleeni vähällä tukehtua terveysjuomaani, kun telkussa joku kertoi downshiftaavansa: oli vaihtanut stressaavan mainostoimittajan työn kivaan pikku väitöskirjaan, muuttanut maalle ja esiintyi sitten telkussa hapanleipaa leivinuunissa paistellen. Se vaan, että mäkin olin elättänyt itseni mainostoimittajana ja olin tehnyt väitöskirjan, ja kyllä toimittajana oli kepeänkevyttä väikkäriin ja tutkimusmaailmaan verrattuna. Mut toki väikkäriä voi tehdä myös harrastuksena, jollei kilpaile rahoituksesta eikä työpaikoista eikä ole niin väliä, valmistuuko koskaan.

Hallintotieteissä saattaa onnistuakin. Jos työ on sellainen, että voi hyödyntää osaamistaan/tehdä väikkärin esim. jostain kehitysprojektista? Alat on erilaisia, samoin ihmiset. Ne nuorimmat Suomessa väitelleet ovat saaneet tutkintonsa valmiiksi nopeammin kuin normiopiskelija kandin verran opintoja kasaan, miksi ei myös hyvin motivoitunut, aikuinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuttavasi "pikaisesti" tarkoittaa muutamaa vuotta, tai esim ajatusta, että jatkaa väitöskirjaan heti gradusta, pitämättä välikausia.

Vaikka kyllä näihin kunmallisiin kuvitelmiin joskus törmää. Muistan kerran olleeni vähällä tukehtua terveysjuomaani, kun telkussa joku kertoi downshiftaavansa: oli vaihtanut stressaavan mainostoimittajan työn kivaan pikku väitöskirjaan, muuttanut maalle ja esiintyi sitten telkussa hapanleipaa leivinuunissa paistellen. Se vaan, että mäkin olin elättänyt itseni mainostoimittajana ja olin tehnyt väitöskirjan, ja kyllä toimittajana oli kepeänkevyttä väikkäriin ja tutkimusmaailmaan verrattuna. Mut toki väikkäriä voi tehdä myös harrastuksena, jollei kilpaile rahoituksesta eikä työpaikoista eikä ole niin väliä, valmistuuko koskaan.

No eri ihmisille eri asiat on helppoja ja kivoja. Jollekin se lukeminen ja tieteellisen tutkimuksen teko voi olla helppoa ja kivaa,  ja sitten puolestaan liian sosiaalinen tai liian käytännöllinen työ vaikeaa ja raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuttavasi "pikaisesti" tarkoittaa muutamaa vuotta, tai esim ajatusta, että jatkaa väitöskirjaan heti gradusta, pitämättä välikausia.

Vaikka kyllä näihin kunmallisiin kuvitelmiin joskus törmää. Muistan kerran olleeni vähällä tukehtua terveysjuomaani, kun telkussa joku kertoi downshiftaavansa: oli vaihtanut stressaavan mainostoimittajan työn kivaan pikku väitöskirjaan, muuttanut maalle ja esiintyi sitten telkussa hapanleipaa leivinuunissa paistellen. Se vaan, että mäkin olin elättänyt itseni mainostoimittajana ja olin tehnyt väitöskirjan, ja kyllä toimittajana oli kepeänkevyttä väikkäriin ja tutkimusmaailmaan verrattuna. Mut toki väikkäriä voi tehdä myös harrastuksena, jollei kilpaile rahoituksesta eikä työpaikoista eikä ole niin väliä, valmistuuko koskaan.

No eri ihmisille eri asiat on helppoja ja kivoja. Jollekin se lukeminen ja tieteellisen tutkimuksen teko voi olla helppoa ja kivaa,  ja sitten puolestaan liian sosiaalinen tai liian käytännöllinen työ vaikeaa ja raskasta.

Niinpä, mutta minä OLEN se ihminen, jolle lukeminen ja ajttelu ja kirjoittaminen ovat helppoja ja suorastaan intohimo. Ja joka on joutunut sosiaalisen puolen pakoittautumaan oettelemaan. SILTI tieteessä yksinkertaisesti on enemmän työtä, sitä tehdään koko psoonalla vuorokauden ympäri - mainostoimittajana riittä pari tuntia päivässä ja lopun aikaa facetettiin ja juotiin kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuttavasi "pikaisesti" tarkoittaa muutamaa vuotta, tai esim ajatusta, että jatkaa väitöskirjaan heti gradusta, pitämättä välikausia.

Vaikka kyllä näihin kunmallisiin kuvitelmiin joskus törmää. Muistan kerran olleeni vähällä tukehtua terveysjuomaani, kun telkussa joku kertoi downshiftaavansa: oli vaihtanut stressaavan mainostoimittajan työn kivaan pikku väitöskirjaan, muuttanut maalle ja esiintyi sitten telkussa hapanleipaa leivinuunissa paistellen. Se vaan, että mäkin olin elättänyt itseni mainostoimittajana ja olin tehnyt väitöskirjan, ja kyllä toimittajana oli kepeänkevyttä väikkäriin ja tutkimusmaailmaan verrattuna. Mut toki väikkäriä voi tehdä myös harrastuksena, jollei kilpaile rahoituksesta eikä työpaikoista eikä ole niin väliä, valmistuuko koskaan.

No eri ihmisille eri asiat on helppoja ja kivoja. Jollekin se lukeminen ja tieteellisen tutkimuksen teko voi olla helppoa ja kivaa,  ja sitten puolestaan liian sosiaalinen tai liian käytännöllinen työ vaikeaa ja raskasta.

Niinpä, mutta minä OLEN se ihminen, jolle lukeminen ja ajttelu ja kirjoittaminen ovat helppoja ja suorastaan intohimo. Ja joka on joutunut sosiaalisen puolen pakoittautumaan oettelemaan. SILTI tieteessä yksinkertaisesti on enemmän työtä, sitä tehdään koko psoonalla vuorokauden ympäri - mainostoimittajana riittä pari tuntia päivässä ja lopun aikaa facetettiin ja juotiin kahvia.

No mutta ihmisiä on vielä enemmän ääripäitä. Tunnen yhden tutkijan joka ei tykkää yhtään tehdä töitä muiden kanssa, ei siis vaan kertaaikkiaan tule toimeen muiden kanssa, ja rakastaa sitä kun saa vaan yksikseen tutkia ja lukea.  Mainostoimittaja oletettavasti joutuu työskentelemään yhteistyössä muiden kanssa, joillekin se voi olla kertakaikkisen ahdistavaa ja mahdotonta. Sulla on varmaan sen verran sosiaalisia taitoja tai erilainen persoona ettei se työ sillä tavalla tuntunut vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuttavasi "pikaisesti" tarkoittaa muutamaa vuotta, tai esim ajatusta, että jatkaa väitöskirjaan heti gradusta, pitämättä välikausia.

Vaikka kyllä näihin kunmallisiin kuvitelmiin joskus törmää. Muistan kerran olleeni vähällä tukehtua terveysjuomaani, kun telkussa joku kertoi downshiftaavansa: oli vaihtanut stressaavan mainostoimittajan työn kivaan pikku väitöskirjaan, muuttanut maalle ja esiintyi sitten telkussa hapanleipaa leivinuunissa paistellen. Se vaan, että mäkin olin elättänyt itseni mainostoimittajana ja olin tehnyt väitöskirjan, ja kyllä toimittajana oli kepeänkevyttä väikkäriin ja tutkimusmaailmaan verrattuna. Mut toki väikkäriä voi tehdä myös harrastuksena, jollei kilpaile rahoituksesta eikä työpaikoista eikä ole niin väliä, valmistuuko koskaan.

No eri ihmisille eri asiat on helppoja ja kivoja. Jollekin se lukeminen ja tieteellisen tutkimuksen teko voi olla helppoa ja kivaa,  ja sitten puolestaan liian sosiaalinen tai liian käytännöllinen työ vaikeaa ja raskasta.

Niinpä, mutta minä OLEN se ihminen, jolle lukeminen ja ajttelu ja kirjoittaminen ovat helppoja ja suorastaan intohimo. Ja joka on joutunut sosiaalisen puolen pakoittautumaan oettelemaan. SILTI tieteessä yksinkertaisesti on enemmän työtä, sitä tehdään koko psoonalla vuorokauden ympäri - mainostoimittajana riittä pari tuntia päivässä ja lopun aikaa facetettiin ja juotiin kahvia.

No mutta ihmisiä on vielä enemmän ääripäitä. Tunnen yhden tutkijan joka ei tykkää yhtään tehdä töitä muiden kanssa, ei siis vaan kertaaikkiaan tule toimeen muiden kanssa, ja rakastaa sitä kun saa vaan yksikseen tutkia ja lukea.  Mainostoimittaja oletettavasti joutuu työskentelemään yhteistyössä muiden kanssa, joillekin se voi olla kertakaikkisen ahdistavaa ja mahdotonta. Sulla on varmaan sen verran sosiaalisia taitoja tai erilainen persoona ettei se työ sillä tavalla tuntunut vaikealta.

Ja lisään tähän vielä että tää ihminen tosiaan mielummin viettää aikaa kirjojensa ja tutkimuksesnsa parissa, kuin selaa vaikkapa facebookia tai katsoo telkkaria. Se on sen intohimo ja elämäntarkoitus kai. Ihmisiä on niin monenlaisia.

Miksi väitöskirjaan menisi 4 vuotta?

Olen nyt katsellut fiksun ja tutkijana elantonsa ansainneen lähihenkilön väikkärin tekoa about 10 vuotta. Ei ole helppoa, ei todellakaan. Ainakaan, jos ymmärtää, mitä ei ymmärrä ja yrittää tehdä sille koko ajan jotain. Leipäpapit erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt katsellut fiksun ja tutkijana elantonsa ansainneen lähihenkilön väikkärin tekoa about 10 vuotta. Ei ole helppoa, ei todellakaan. Ainakaan, jos ymmärtää, mitä ei ymmärrä ja yrittää tehdä sille koko ajan jotain. Leipäpapit erikseen. 

Tärkeä osa tutkijan ammattitaitoa on sekin, että osaa tehdä rajauksia ja osaa fokusoida. Väitöskirjan ei ole tarkoitus ratkaista kaikkia maailman tutkimuskysymyksiä. Toki kymmenen vuoden puurtaminen voi kertoa intohimostakin aihetta kohtaan, mutta enemmän se kertoo ammattitaidon puutteesta. Paras yhdistelmä on intohimo ja kyky rajata.

Tavalliseen graduunkin voi saada kulumaan 4 vuotta, tai vaikka 14. Toisaalta väikkärin voi "tekaista tuosta vaan" jos asiat ovat jo hyvin hallussa ja aineisto helposti saatavissa tai jo peräti valmiina.

Väitöskirja on kuitenkin vain väitöskirja, ja siitä voi olla hyvinkin pitkä matka todelliseksi tutkijaksi.

Äitini meni ensin avoimeen yliopistoon. Lopuksi opiskeli tohtoriksi asti ja ihan työn ohella. 2 viikkoa oli virkavapaalla.

Ja tosiaankin pystyi hyödyntämään omaa työtään opiskeluissa. Hommat oli jo käytännössä hallussa. Jopa paremmin kuin proffalla....