Lue keskustelun säännöt.
Hieno mielipidekirjoitus HS:ssa tänään
04.06.2007 |
Otsiko oli suurinpiirtein niin että " varhaiskasvatus on lasten oikeus" . Ihmeteltiin miksi Suomessa niin moni yli 3 v. on kotihoidossa ja miksi päivähoito ylipäänsä maksaa mitään.
Kirjoittajina tutkijoita ja professoreita Tampereen yliopistosta.
Kommentit (34)
viisas puheenvuoro keskusteluun alan asiantuntijoilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia asioita kuitenkin ihmettelen: miten niin suurimmassa osassa Eurooppaa varhaiskasvatus on ilmaista. Ei ole täällä Saksassa, ei käsittäkseni monissa naapurimaissakaan eikä Brittein saarilla jne. Tulkaa muut ulkkarit korjaamaan, mikäli olen väärässä.
En myöskään ymmärrä, miksi olisi mahdotonta toteuttaa osapäivähoito. Saksassa kai suurin osa on edelleen osapäivätarhassa (haettava ennen klo 12:30, mutta saavat tulla myös iltapäiviksi (14-16) ainakin joinakin päivinä viikossa). Osalla taas on kokopäiväpaikka (käytännössä tarha auki 07:30 - 16:30). Yleensä tarha ryhmittää kaikki kokopäivälapset yhteen ryhmään, ja nämä lapset haetaan siis välillä 14 - 16:30. Mutta on myös sekaryhmiä, eikä tämä ole koskaan ollut ongelma.
ja itse hoitaa kotona perhepäivähoitajana muiden lapsia?
Vierailija:
Itse asun maassa, jossa jokainen yli 3-vuotias on päiväkodissa, enkä ole vielä tähän päivään mennessä (10 vuotta olen asunut) nähnyt siinä mitään ongelmaa.
Tai oikeastaan yli 3-vuotiaiden päiväkotia kutsutaan jo kouluksi. Se ei periaatteessa maksa mitään. Iltapäivähoito kyllä maksaa esim. 100-200 ¿/kk. Alle 3-vuotiaan päivähoidosta sen sijaan olen maksanut 800 ¿/kk, joten minusta Suomen päivähoitomaksut ovat sikahalvat.
minusta hyvia pointteja kirjoituksessa. olen myos ulkomailla asuva kahden suomalaisen pienen lapsen aiti. taalla aloitetaan ' koulu' 4 vuotiaana ja jokaisella 3 vuotta tayttaneella on oikeus ilmaiseen puolipaivaiseen leikkikoulupaikkaan. toisaalta pienten lasten hoitomaksut ja alle kouluikaisen kokopaivahoito on jarkyttavan kallista.
minusta leikkikoulussa tai paivakodissa tai missa tahansa kodin ulkopuolisessa hoidossa on hyvaa paitsi toisten lasten seura, ryhmassa toimiminen ja aktiviteetit niin myos se, etta:
- lapsella on useampi malli aikuisesta ja useampi henkilo kasvattamassa ja huomaamassa mahdollisia ' ongelmia' lapsella
- aitikin irrottaa vahan symbioosista (minusta ihan oikeasti joillain aideilla on ongelma, etta 4-5 vuotiaskin pitaisi pitaa helmoissa koko ajan, kun on viela niin pieni ja lapsuus on niin lyhyt aika ja kun ei toihinkaan kannata taloudellisesti menna ... vaikka todellisuudessa aiti ei ehka vain osaa irrottautua)
- lapsi tutustuu nimenomaan monenlaisiin lapsiin ja aikuisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
toisaalta pienten lasten hoitomaksut ja alle kouluikaisen kokopaivahoito on jarkyttavan kallista.
Joo, eikä tällä tosiaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että valtiovallan mielestä pienten (esim. alle 3 v) lasten vanhempien pitäisi pysyä kotona. Päin vastoin äitiyslomat ovat tosi lyhyitä (4-5 kk) eikä hoitovapaita tunneta.
Vierailija:
- lapsella on useampi malli aikuisesta ja useampi henkilo kasvattamassa ja huomaamassa mahdollisia ' ongelmia' lapsella
- aitikin irrottaa vahan symbioosista (minusta ihan oikeasti joillain aideilla on ongelma, etta 4-5 vuotiaskin pitaisi pitaa helmoissa koko ajan, kun on viela niin pieni ja lapsuus on niin lyhyt aika ja kun ei toihinkaan kannata taloudellisesti menna ... vaikka todellisuudessa aiti ei ehka vain osaa irrottautua)
- lapsi tutustuu nimenomaan monenlaisiin lapsiin ja aikuisiin
Nuo on tosi hyviä pointteja!
Miten ihmeessä valtiovalta saataisiini ymmärtämään että Suomessakin pitäisi siirtyä keski-Euroopan malliin eikä mennä toiseen suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(äiti) ei osaa irrottautua. Aliarvioidaan lasta ihan täysillä eikä yhtään luoteta hänen kykyynsä pärjätä muualla kuin mamin helmoissa. Moni lapsi suorastaan kaipaa sitä irrottautumista.
Eipä ollut lapsi päivähoidossa ei kuin vasta eskari-ikäisenä ja nyt on terve nuori mies jolla kavereita vaikka muille jakaa, pärjää erinomaisesti lukiossa ja paiskii samalla töitä. Parempaa tyyppiä saa hakea. Ja ihan kotihoidon tulos :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eipä ollut lapsi päivähoidossa ei kuin vasta eskari-ikäisenä ja nyt on terve nuori mies jolla kavereita vaikka muille jakaa, pärjää erinomaisesti lukiossa ja paiskii samalla töitä. Parempaa tyyppiä saa hakea. Ja ihan kotihoidon tulos :-)
Ihan samanlainen, jollei vielä mukavempi se olis päiväkotihoidon jälkeenkin ollut :)
Otsikko oli hyvä, mutta siihen se jäi. Kirjoituksessa ei ollut mitään sisältöä. Siinä ei käynyt ilmi, mitä sen varhaiskasvatus oikeastaan tarkoittaa. Eikä siinä tullut mitenkään esille, että päiväkodeissa on tälläista. Surkuteltiin vain sitä, että puolipäivälapset täyttävät päiväkodit äärimmilleen, koska heille ei ole omia ryhmiä. Omia ryhmiä taas ei voi perustaa, koska päiväkodeissa ei ole tilaa.
Minusta kirjoituksesta kävi vain rivienvälistä ilmi, että varhaiskasvtus olisi hyvä juttu, mutta nykyisissä päiväkodeissa siitä ei voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun maassa, jossa jokainen yli 3-vuotias on päiväkodissa, enkä ole vielä tähän päivään mennessä (10 vuotta olen asunut) nähnyt siinä mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. mitä kotihoidettu lapsi jää paitsi?
ilmaista kaikille yli 3 v. Muu hoito sitten nykysysteemillä.
Miksi se on niin sääliteltävää, että yli 3-vuotias saa olla kotihoidossa? Kirjoituksessa mainittauja varhaiskasvatuksessa opittuja taitoja kuten sosiaalisuutta ja muiden lasten kanssa toimeen tulemista voi oppia myös kotihoidossa.
toimimaan ryhmässä, oppii uutta (kyseessä ei siis meidän maassa ole kuitenkaan koulu) jne. PIkkuhiljaa tottuu koulumaailmaan. Täällä todellakin kauhistellaan jos yli kolmevuotiaalla ei ole säännölistä kaverikontaktia, eikä ole päässyt toimimaan ryhmässä.
Hoito ei kuitenkaan ole kokopäivästä, vaan päiväkodista riippuen 4 - 8 tuntia.
Sen lisäksi lapsen kannalta on parempi ja lapselle helpompaa ja vähemmän stressaavaa, jos samat ihmiset näkee joka päivä samaan aikaan. Me-henki on myös aivan toinen.
En osaa laulaa, soittaa enkä askarrella. Ilman kavereita ei voi pelata eikä leikkiä ryhmäleikkejä. Enkä oikein mitään muutakaan.
Kotipäivinä emme tee oikein mitään fiksua. Olemme vain jossain puistossa tai lapset leikkii jotain keskenään.
Lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen
" Huolissaan pitäisi olla siitä, että Suomessa niin harvat yli kolmivuotiaat ovat varhaiskasvatuksen piirissä."
PENTTI KOSKINEN / HS
Lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen
Vauhdikkaasti.
Hallituksen kehysriihessä on kaavailtu luopumista maksuttomasta päivähoidosta (HS 25. 5.). Vaikka esitys ei lopulta saisikaan tukea, on tärkeää keskustella ehdotuksesta.
Subjektiivista päivähoitooikeutetta on haluttu aiemminkin rajoittaa: kaikki poliitikot ja päättäjät eivät näytä ymmärtävän, että varhaiskasvatus on yhtä tärkeä asia kuin maksuton peruskoulu tai opiskelijoille ilmainen yliopisto-opetus. Parempi olisi kysyä: miksi varhaiskasvatuksesta ylipäänsä pitää maksaa?
Yli kolmivuotiaiden varhaiskasvatus on useissa Euroopan maissa maksuton ja niin pitäisi olla meilläkin. Lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhemmilla taas turvalliseen, korkeatasoiseen ja maksuttomaan tai julkisen vallan vahvasti subventoimaan päivähoitoon.
Päivähoidon ja kasvatuksen tutkijoina emme hyväksy ehdotusta poistaa nollamaksuluokka. Seuraukset olisivat erittäin raskaat, ja sitä kautta Suomi erkanisi entisestään Euroopan maiden lastenhoitopolitiikasta. Jo nyt lapsia hoidetaan meillä enemmän kotona kuin muualla Euroopassa.
Varhaiskasvatukseen käytetään vähän yhteistä rahaa. Huolissaan pitäisi olla siitä, että Suomessa niin harvat yli kolmivuotiaat ovat varhaiskasvatuksen piirissä.
Valtiovarainministeriön moraalinen närkästys ei saa ohjata lastenhoitopolitiikan suuntaa. Taloudelliset rangaistukset motivoisivat vain niitä vanhempia hoitamaan lapsensa kotona, joiden lapset tarvitsisivat eniten päivähoitoa.
Mitä yhteiskunta hyötyisi siitä, että pienituloisimpien lapset olisivat osa- eikä kokopäiväisessä hoidossa? Entä mitä hyötyisimme siitä, että vaikeuttaisimme entisestään opiskelijoiden tai yksinhuoltajavanhempien elämää?
Oikeuden rajaaminen puolipäiväiseen hoitoon johtaisi lasten ikävään luokitteluun. Näin palaisimme kymmenen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin tarvittiin asiantuntijalausunto, jos vanhemmista toinen tai molemmat olivat kotona esimerkiksi työttömyyden vuoksi.
Asiantuntija oli yleensä perheneuvolan tai terveyskeskuksen psykologi. Lausunnolla lapsi määriteltiin ongelmatapaukseksi ja päivähoito kuntouttavaksi toiminnaksi.
Pienituloisten tai vailla tuloja olevien vanhempien tulisi näin alistua kuriin ja kontrolliin. Jo entisestään kuormitetut lasten ja perheiden psykososiaaliset palvelut ruuhkautuisivat. Suomi saisi kyllä tilastoihin lisää " erityislapsia" .
Päivähoito-oikeuden rajaaminen puolipäivähoitoon johtaisi muihinkin ongelmiin. Jotta varhaiskasvatuksen pedagogista tehtävää voidaan toteuttaa mielekkäästi, tulisi puolipäivähoidossa olevat lapset sijoittaa omiin ryhmiinsä. Voi vain ihmetellä, miten päivähoidon fyysiset tilat riittäisivät ja miten henkilöstöresurssit ja työaikakysymykset järjestettäisiin.
Oletettavasti suuri osa puolipäivälapsista olisi kokopäiväryhmissä. Tästä seuraisi todennäköisesti ryhmäkokojen kasvua, jotta käyttöaste saataisiin mahdollisimman lähelle sataa prosenttia.
Päiväkoti on lapsille yksi elämän merkityksellisistä yhteisöistä. Päiväkodissa eletään lasten muodostamissa vertaisyhteisöissä.
Näissä ryhmissä toimiessaan lapset saavat kokemuksen yhteisön jäsenyydestä ja harjoittelevat monia sosiaalisen elämän kannalta keskeisiä taitoja, kuten toisten ystävällistä kohtelua, itsensä ilmaisua ja vuorovaikutustaitoja.
Eivätkö nämä ole taitoja, joita työelämäkin kipeästi tarvitsee? Miksi osalle lapsista näiden taitojen opettelu tulisi tehdä muita vaikeammaksi?
Virallisen politiikan tasolla varhaiskasvatusta on luvattu kehittää eikä heikentää. Tästä esimerkkinä valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista (annettu 28. 2. 2002) ja Stakesin julkaisemat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2003 ja 2005).
Toiminnan tavoitteeksi on määritelty varhaiskasvatuspalvelujen yhdenvertainen toteuttaminen sekä palvelujen laadun ja sisällön kehittäminen.
Varhaiskasvatuspalvelujen yhteiskunnallinen tehtävä on jo muuttunut. Päiväkoti ei enää ole paikka, joka huolehtii lapsista vanhempien ollessa töissä. Se on palvelua, jolla on tärkeä pedagogis-kasvatuksellinen rooli lasten elämässä.
Ehdotus heikentää tätä palvelua, perustuu talouden ja rahan logiikkaan ja on ristiriidassa viime vuosien kehittämispyrkimysten kanssa, jossa yhtenä lähtökohtana on lapsen mahdollisuus osallistua vertaisryhmään ja lapsen yksilöllisten kehitystarpeiden huomiointi.
Kaikki askeleet kohti tarveharkintaa ja selektiivistä sosiaalipolitiikkaa heikentävät pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja lapsiperheiden elämää.
MAARIT ALASUUTARI
tutkijatohtori
ANNA RAIJA NUMMENMAA
professori
varhaiskasvatuksen yksikkö
ANNELI ANTTONEN
professori
sosiaalipolitiikan ja
sosiaalityön laitos
Tampereen yliopisto